Kun vuokra-autoni petti Etelä-Afrikan pimeydessä

Ystäväni, oikeusnotaari, hihittää pelkääjän paikalla. Oma pinnani kiristyy. Ei siksi, että olen kuskina ja kaveri napannut kuohuvaa, vaan siksi, että rikomme parhaillaan työnantajamme turvallisuusmääräyksiä. Olemme pimeällä liikkeellä kahdestaan: kaksi vaaleaa, vierasta kieltä keskenään puhuvaa naista Kapkaupungin vähempiosaisten lähiössä.

Olemme käytännössä ryöstäneet paikallisen Sparin vihannestiskin: notkuvat ostoskassimme kielivät, että rahnaa löytyy. Ei jäänyt huomaamatta parkkiksella notkuvalta paikallisosastolta.

Olemme matkalla työnantajamme braai-illalliselta takaisin yliopistomme kampukselle. Ohitimme jo sen township-tienristeyksen, jossa ei saa pysähtyä, vaan jossa pitää ajaa punaisia päin.

Notaaria naurattaa ja nälättää. Olen armollinen, kello on yhdeksän: kipaistaan nopeasti lähikauppaan.

Ja nyt surkea euro-per-päivä-Golfimme ei inahdakaan. Kymmenisen kundia seuraa toimintaamme lähietäisyydeltä. Saatana, vastaa nyt mekaanikko! Ovet ovat tietenkin lukossa.

Nuorimies koputtaa ikkunaan, ja tunnen oloni erittäin typeräksi.

Haluan vastaanottaa apua. Haluan olla avoin, uusiin tilanteisiin rohkeasti heittäytyvä ja ennakkoluuloton. Haluan tutustua uusiin ihmisiin. Mutta en halua olla sinisilmäinen ja joutua kaapatuksi.

Hävettää olla avaamatta ovea. Hävettää jo valmiiksi, jos avaan ja jotain pahaa tapahtuu.

Mekaanikko ei vastaa. Kompromissi. Rullaan ikkunaa auki, ihan naurettavan vähän. Kundi katsoo silmiin, ja ehdottaa: ”You need help? If we push the car?”

Ja niin notaaria ja minua työnnettiin ympäri parkkipaikkaa. Vauhtia ei ole tarpeeksi, auto ei käynnisty työntämällä.

Auttajat viittilöivät minua avaamaan konepellin, lupaavat virtaa toisesta autosta. Hävettää olla avaamatta konepeltiä. Hävettää jo valmiiksi, jos avaan ja varastavat akun. Ihan varmasti varastavat. En kyllä avaa.

Mekaanikko vastaa. Tarkalla ohjeistuksella saan auton käyntiin. En pysähdy yksiinkään punaisiin valoihin.

Lue lisää:
Why insurance firm snubs Citi Golfs

Kuva: Unsplash/ Tom Arrow Smith

Nappiin meni -juttusarjassa esittelemme matkatarinoita hetkistä, jolloin asiat olisivat voineet sujua sulavamminkin. Onko sinulla tällainen tarina? Lähetä juttu osoitteeseen: info@seikkailijattaret.fi.

Kerro kaverille!

Scroll to Top