Niina on mehiläistarhaaja, joka tutkii maapalloa ihaillen

Kerro kaverille!

Kuukauden seikkailijatar on maailmaa ihaileva Niina, joka on ammatiltaan mehiläistarhaaja. Enemmän kuin toiset ihmiset, Niinaa kiinnostavat luonto ja luontokappaleet.

Kuka olet?

Olen Niina, oman elämän matkustaja ja yksi maapallon ihailijoista. Ammatiltani olen mehiläistarhaaja. Tarkkailen elämää ihmiselämän näkökulmasta ruohonjuuritasolla. Itseasiassa en ollut aikaisemmin asiaa miettinyt sen kummemmin, kunnes ystäväni kysyi miksi valokuvissani ei ole juurikaan ihmisiä. On sitten varmaan niin, että olen enemmän kiinnostunut muusta luonnosta kuin ihmislajista sinänsä. Toki matkoilla tutustun erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin. Historia, perinteet ja luonnonuskonnot ovat mielenkiintoisia. 

Lapsuudessani emme matkustelleet. Lapsena vietin kesiä luonnonhelmassa erämökissä vanhan sukulaistädin kanssa. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä. Kalastusta ja luonnossa liikkumista. Pattereilla toimiva radio. Ei autoa, eikä puhelinta. Mahtavaa pienen lapsen mielikuvitukselle juoksennella metsissä, uida pehmeässä lampivedessä lumpeiden seassa, seikkailla milloin missäkin sekä juoda salaisesta lähteestä vettä. Mietin, että muu maailma on varmasti myös jännittävä ja kun ”kasvan isoksi” niin kyllä lähden maailmalle seikkailemaan! 

Matkustelun historia alkoi lukion aikoihin, kun päätin kylmäpäisesti lähteä ensimmäiselle pitkälle matkalle.  Säästin pullorahoista lähtien kaiken minkä voin. Se oli kurinalaista säästämistä. Mutta kun uutenavuotena joskus 2000-luvun alkuna ystäväni kysyi, että mitä teet ylihuomenna, vastasin lähteväni Etelä-Amerikkaan kolmeksi kuukaudeksi. Mahtava tunne. Kaikki oli uutta, ei kännyköitä, verkkopankkia tai muuta nykyajan helpotuksia. 

Mottosi tai voimalauseesi

Tämä elämä minkä olet saanut, tee sitä sellainen, kuin sinä itse haluat. Älä pelkää ja opi virheistäsi. Koko elämä on oppia ja osa matkaa. 

Miten matkustat ja minkälaisiin kohteisiin?

Mieluiten matkustaisin junalla. Useimmiten lentokone kuitenkin valikoituu pitkien matkojen taittajaksi. Varsinkin merien ylityksiin. Autolla on myös tullut matkustettua esim. Suomesta Italiaan ja Espanjaan. 

Olen matkustellut monenlaisissa kohteissa. Kohde valikoituu yleensä matkan ajallisen pituuden, budjetin ja muiden tekijöiden mukaan. Viimeisin pidempi matka Kuuba-Kolumbia-Brasilia-Portugali oli pidemmän ajan suunnitelma ja vaati monenlaisia järjestelyitä. Jos käytettävissä onkin viikko tai kaksi saattaa kohde olla esimerkiksi Lappi tai Eurooppa. 

Jos rajoittavia tekijöitä ei olisi niin lähtisin pitkälle maailmanympärimatkalle ja suunnittelisin reitin niin, että voisin kulkea maitse sekä meritse. Mikä seikkailu!

Ikimuistoisin kohtaaminen matkalla

Olin Chilessä telttailemassa ja päädyin eräälle kauniille rannalle Etelä-Chileen. Rannan lähettyvillä ei ollut asutusta. Päivällä oli joitain ihmisiä uimassa rannalla, mutta illan tullen kaikki hävisivät. Laitoin teltan pystyyn, kun tuli pimeää ja tuuli alkoi yltyä. Katselin tähtitaivasta ja mietin, että olen yksin kaukana kotoa, todella kaukana, mutta samat tähdet näkyvät kotipihalla myös taivaalla. Ajatus lohdutti ja menin nukkumaan. Taisi olla pieni koti-ikävä. Heräsin kuitenkin jossain vaiheessa yötä, kun tunsin jonkin kaataneen teltastani kulman. Pelästyin ja tönäisin jalalla möykkyä. Se liikkui, nousi ylös ilmeisesti. Mietin, että nyt on vain uskallettava kurkata mikä se oli. Mielessä kävi kaikenlaisia eläimiä, sillä rannan läheisyydestä alkoi tiheä metsä. Kurkkasin varovasti vetoketjun avattuani, ja se olikin koira! Vain koira, huokasin. Koira oli ilmeisesti tullut hakemaan suojaa teltan eteisestä koska ulkona myrskysi. Yhdessä tuumin söimme vähän eväitä ja koira sai jäädä nukkumaan telttani eteiseen. 

Mikä on ollut unohtumattomin seikkailu tai elämys?

Unohtumattomia hetkiä on monia. Pyrin tallentamaan hetkien tuntemuksia muistiini, tuoksuja ja ääniä. Välillä palaan muistoissani silmät kiinni näihin hetkiin. Ne ovat elävästi mielessäni. 

Viimeisin valloittava seikkailu oli jokilaivamatka Columbiasta Brasiliaan Amazon jokea pitkin. Paikalliset lastasivat banaaniterttuja ja kaikenlaista kuljetettavaa pieneen jokilaivaan, joka oli aloittanut matkansa jo Ecuadorista. Hyppäsimme kyytiin Colmbian Leticiasta, joka sijaitsee Brasilian rajalla. Laiva oli sympaattinen. Ihmiset nukkuivat riippumatoissa. Matka sujui verkkaisesti. Ruokailurutiini oli tiukka. Kovaääninen kello pirisi jo aamuvarhaisella, kun oli aamupalan aika. Ihmiset jonottivat kuin koulussa vuoroaan päästä aterioimaan. Sama rutiini jatkui lounaalla, päivällisellä ja iltapalalla. Ruokailussa ei sopinut kursailla, sillä muut odottivat. Päivät kuluivat kuitenkin ihanan hitaasti. Matkalla pysähdeltiin, purettiin ja lastattiin, sitten matka jatkui. Ei kuuluvuuksia puhelimessa. Luin Hercule Poirotia. Yöllä kun laiva oli kapeassa joenuomassa ja kulki hyvin hitaasti, menin kannelle kuuntelemaan viidakon ääniä. Kasvien oksat osuivat runkoon. Kuin olisi ollut konsertissa. Tunsin taas olevani kaukana. Nautin hitaista ja hiljaisista hetkistä. 

Erikoisin majapaikka, jossa olet yöpynyt

Chileläisen rouvan pitämän majatalon siivouskomerossa. Olin pienessä kaupungissa ja en ollut varannut itselleni majapaikkaa. Majapaikat olivat kiinni tai täysiä. Kyseisen rouvankin majatalo oli täysi, mutta hän heltyi ja sain paikan siivouskomerosta. Onneksi seinään oli porattu kolme reikää ilmanvaihtoa ajatellen. Parasta siihen hetkeen.

Pelkäätkö matkoilla jotain?

Pääsääntöisesti en. Välillä on ollut jänniä tilanteita, mutta ei mitään vakavaa. Ehkä joitain reissuja yksin olisi voinut hieman muokata turvallisemmaksi. Toisaalta ehkä itsesuojeluvaistoni ei ollut vielä niin kehittynyt ja janosin vain seikkailuja. Kun tulee vanhemmaksi, niin tuleeko varovaisemmaksi? En tiedä..

Paikka johon palaan…

Etelä-Amerikan manner. Maapallolla on paljon paikkoja, mutta Etelä-Amerikka kiehtoo yhä uudelleen.

Pakkaan matkalle mukaan aina…

Propolistippoja. Auttaa haavoihin, pistoihin, kurkkukipuun ja moneen muuhun. Porkkanaöljyä auringolta suojaukseen ja ihonhoitoon. Jonkin hyvän kirjan.

Matkailu on opettanut minulle

Kunnioitusta, laajentanut ymmärrystä elämän eri asioista, antanut näkökulmia ja saanut minut nauttimaan pienistä asioista. Välillä on lähettävä kauas, jotta näkee lähelle.

Minkä neuvon antaisit muille naismatkustajille?

Rohkeasti matkaan. Hyvin suunniteltu matka ja muutamat varasuunnitelmat, niin kyllä pärjää. Nyt äitinä olen alkanut ajattelemaan matkustamista myös lapsen kautta. Haluan antaa lapselleni mahdollisuuden kokea maailmaa, tutustua erilaisiin kulttuureihin ja opettaa kunnioittamaan luontoa. Näin kuinka lapsi ihmetellen maisteli Lapin varvikoissa puolukoita ja variksenmarjoja. Hän sai aistikokemuksia ja ne ovat ihmiselle tärkeitä. Kauniit värit, tuoksut, erilaiset materiaalit, sääilmiöt, eläimet, kasvit, ilma, vesi, tuli ja jää. Maailmassa on niin paljon koettavaa, että sitä tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä. Ei tarvitse lähteä edes kauas kokeakseen tämän maapallon ihmeitä. Niitä löytyy vaikka lähimetsästä kun pitää aistit hereillä. 

 

Vinkki: Seikkailijattaret-yhteisön virallisena jäsenenä saat etukortilla -20% Niinan yrityksen hunajasta. Tutustu etuun tästä!

 

Kerro kaverille!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top