Ole kuin kotonasi tuntemattomien vieraana

“Ole kuin kotonasi” – tuntemattomien vieraana

by

Sateet olivat jatkuneet jo viikon, kun tein illalla ruokaa pienen katoksen alla italialaisen rannikkokaupungin laidalla. Olin sateesta läpimärkä ja kylmissäni.

Tiesin, että telttani ja makuupussini olivat jo valmiiksi kosteita, sillä en ollut pystynyt kuivattamaan niitä sateiden vuoksi muutamaan päivään.  Yritin ajatella positiivisesti, että ainakaan minun ei tarvinnut tehdä päivällistäni sateessa. Oli jo pimeää, enkä tiennyt miten kauan kestäisi, ennen kun löytäisin sopivan telttailupaikan. Sinä päivänä olin polkenut pyörälläni sateessa 90 kilometriä ja oloni oli kuin uitetulla koiralla.

Olin täysin keskittynyt omiin synkkiin ajatuksiini, kun noin 40-vuotias, minulle täysin tuntematon pariskunta pysähtyi eteeni ja kysyi, tarvitsenko apua. Totesin heille, että homma on ihan hallinnassa ja pastavedet kiehumassa. He kysyivät, missä aioin nukkua sinä yönä. Vastasin heille totuuden mukaisesti, että teltassani. Pariskunta katsoi ensin toisiaan, sitten minua, ja kysyi lopulta, haluaisinko tulla heidän kotiinsa täksi yöksi. Voisin heillä ottaa lämpimän suihkun, ja he tekisivät minulle ruokaa.

Vieraana-tuntemattoman-kotona

Astuessani taloon pariskunta totesi minulle, että ole kuin kotonasi. He esittelivät kotinsa ja näyttivät, mistä löytäisin ruokaa, jos minulle tulisi nälkä. He auttoivat kantamaan laukkuni omaan huoneeseeni. Aamulla he jättivät minut yksin taloonsa ja antoivat minulle kotinsa avaimet. Aamulla sateet jatkuivat, ja pariskunta kysyi minulta, haluaisinko jäädä ainakin vielä yhdeksi yöksi. Lopulta jäin heidän luokseen viideksi yöksi.

Omat ennakkoluulot

Ennen lähtöäni pyörämatkalle olin lukenut, miten matkaajat päätyivät vieraiden ihmisten koteihin nukkumaan. En henkilökohtaisesti ymmärtänyt, miten tämä toimi käytännössä. En osannut  kuvitella, miten ihmiset päätyivät täysin ventovieraiden kotiin, ja miten he uskalsivat sinne mennä. Olin sohvasurffannut aikaisemmin, mutta silti en voinut uskoa, että vieraat ihmiset kutsuisivat minut kadulta kotiinsa. Olin omien ennakkoluulojeni uhri.

Sohvasurffauksessa molemmat osapuolet ovat ennalta sopineet majoituksesta, ja yleensä majoitusta tarvitseva osapuoli pyytää majapaikkaa. Kadulla tapaamani ihmiset taas kutsuivat itse minut kotiinsa intuitiivisesti ja hetken mielijohteesta. Mielestäni tässä on suuri ero siihen, miten isäntä käyttäytyy vierasta kohtaan. Yleensä jälkimmäisessä tapauksessa isäntä on tavannut minut joko hikisenä pyörän selässä tai hankalassa tilanteessa esimerkiksi sään takia. He ovat luottaneet siihen, että olen hyvä ihminen. Suomessa minut on kasvatettu varomaan tuntemattomia ihmisiä, mutta sama kasvatus ei selvästikään päde maissa, joiden halki pyöräilin: jokaisessa maassa minut kutsuttiin vieraiden ihmisten luokse kylään.

Vieraana oleminen käytännössä

Ei ole mitään yhtä tiettyä kaavaa, millaista on olla täysin ventovieraiden ihmisten vieraana. Esimerkiksi Myanmarissa majoituin monesti paikallisten luona, vaikka laillisesti se ei ole sallittua. Myanmarilaisissa perheissä meillä ei ollut ikinä yhteistä kieltä, kulttuurit olivat hyvin erilaisia ja ulkonäköni poikkesi heidän ulkonäöstään. Monesti mietin, miten vastakohtia olemme toisillemme, mutta miten samanlaisia silti olemme. Jokaisella ihmisellä on samanlaiset perustarpeet ja jokainen ihminen käy elämänsä aikana läpi samoja tunteita, kuten suru ja ilo. Elekielellä ja hymyllä pärjää kommunikoinnissa yllättävän pitkälle. Kun elää pitkään ilman yhteistä verbaalista kieltä, alkaa viestinnässä kiinnittää huomiota muihin asioihin. Ihmisten reaktioita ja ilmapiiriä pystyy tunnustelemaan ja katselemaan aivan eri tavalla, kun yhteistä kieltä ei ole.

Vieraana tuntemattoman kotona_4

Kodit, joissa Myanmarissa majoituin, oli usein rakennettu luonnonmateriaaleista, eikä niissä ollut ovia tai seiniä. Monet niistä oli usein puupölkkyjen varaan rakennettuja, ja niissä oli vain lattia ja katto. Nukuin usein perheen tyttären vieressä bambumatolla hyttysverkon alla. Tämä rutiini toistui jokaisessa kodissa Myanmarissa. Illalliseksi söin erikoisimmillaan käärmekeittoa ja aamupalaksi raakaa kananmunaa. Jokaisessa maassa on omat ruokatottumuksensa, ja köyhissä oloissa, ilman yhteistä kieltä on erittäin hankalaa ja jopa kiusallista selittää olevansa kasvissyöjä. Muutaman yrityksen jälkeen päätin alkaa tehdä poikkeuksia omiin periaatteisiini. Olin ollut kymmenen vuotta kasvissyöjä, mutta minulla ei ollut sydäntä kieltäytyä ruuasta, joita perheet minulle tarjosivat. Olinhan heidän vieraansa.

Vieraana tuntemattoman kotona_3

Viihdyke vai vieras?

Mitä erilaisempi kulttuuri ja mitä kaukaisempi alue turismista, sitä enemmän minulla oli tunne, että vieraana olin myös tietyllä tapaa perheen viihdyke. Vaikka olin kylässä vain yhden illan, paikalle kutsuttiin ihmisiä katsomaan minua. Yksi hyvä esimerkki on Myanmarista, jossa perhe kutsui koko kylän katsomaan minua ja siskoani. Kukaan ei puhunut englantia, ja tilanne oli pitkän ajopäivän jälkeen hivenen koominen.

Intiassa olin useaan otteeseen paikallisten perheiden luona yötä. Muutaman päivän jälkeen heillä oli tapana pukea minut paikalliseen asuun ja letittää tukkaani. Lapset leikkivät kanssani ja yritin usein tehdä perheelle ruokaa tai auttaa naisia ruuanlaitossa ja muissa töissä. Intiassa, vaikka olin vain yhden perheen vieras, olin yleensä koko kylän vieras. Lähtöaamunani koko kylä oli monesti odottamassa minua oven takana, ja koko joukko seurasi minua vilkuttaen niin pitkään, kunnes olin poistunut näköpiiristä.

Iran oli matkani yksi vieraanvaraisimmista maista, ja siellä sain joka päivä kutsuja ihmisten koteihin. Etenkin naiset halusivat opettaa minulle ruuanlaittoa, kertoa paikallisesta kulttuurista ja naisen asemasta sekä näyttää minulle nähtävyyksiä. Iran on ainoa maa, jossa minulla oli matkani aikana selkeä paikka yhteiskunnassa. Näin oli myös perheissä, joissa olin vieraana. Vaikka perheenjäsenet söivät yhdessä, kommunikoin enemmän naisten kanssa, ja viipyessäni enemmän kuin yhden yön he myös viettivät aikaa kanssani.

En vastannut myöntyvästi kutsuihin joka päivä, sillä vieraana olo on pidemmän päälle energiaa vievää. Retkipyöräily on fyysisesti väsyttävää, ja parhaimmillaan päivän aikana voi käydä läpi koko tunneskaalan. Vieraana ollessa halusin usein antaa mahdollisimman paljon itsestäni olemalla läsnä, vaikka kuinka väsytti. Omien energiavarojeni mukaan valitsin päivät, jolloin vastasin myöntävästi ihmisten kutsuihin. Omista ennakkoluuloistani huolimatta olin paikallisten vieraana jokaisessa maassa, jossa pyöräilin. Vieraana ollessani näin läheltä paikallisten ihmisten elämää, mikä oli minulle tärkeää.

Vieraana tuntemattoman kotona_5

Onko yöpyminen vieraiden ihmisten luona turvallista?

Minä jouduin sanomaan näkemiin omille ennakkoluuloilleni jo matkani alkuvaiheessa. Epäilin suotta ihmisten hyvyyttä. Ihmiset haluavat auttaa aivan omasta halustaan ja mahdollistaa matkalaisen turvallisen etenemisen. Ihmiset ovat ystävällisempiä, kuin olisin ikinä voinut uskoa. Naisena yksin pyöräillessä saa kokea pyörämatkailun parhaat puolet, mutta samalla myös ne huonoimmat. Hyvät ihmiset haluavat pitää huolen yksin matkaavasta naisesta, mutta samaan aikaan monet näkevät myös väärinkäytön mahdollisuuden. Omaan intuitioon on opittava luottamaan, sillä mikään muu ei kerro siitä, onko kohtaamasi ihminen hyvissä aikeissa vai ei. Yövyin matkani aikana hyvin harvoin yksinäisten, perheettömien miesten luona. En halunnut saattaa itseäni tilanteisiin, joissa minulle voisi käydä huonosti. Eivät kaikki miehet pahoja ole, mutta en halunnut myöskään kokeilla kepillä heikkoja jäitä.

Vaikka teltta olikin pääsääntöinen kotini, paikalliset ihmiset olivat heitä, jotka tekivät puolentoista vuoden kestoisesta matkastani mieleenpainuvan. He opettivat minulle kulttuureistaan, tavoistaan, ihmisyydestään ja avokätisyydestään. Ilman tuntemattomien ihmisten hyvyyttä en olisi ikinä pystynyt pyöräilemään Thaimaasta Suomeen.

Kuvat ja teksti: Lotta Eriksson

Lotta Eriksson pyöräili yksin 1,5 vuotta, kesäkuulta 2015 joulukuuhun 2016. Ensimmäinen matka suuntautui Tampereelta Istanbuliin, toinen Thaimaasta Suomeen.

Tämän artikkelin on kirjoittanut vieraileva Seikkailijatar. Vierailijamme ovat lukijoita, maailmanmatkaajia ja eri alojen asiantuntijoita.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.