erapyha

Eräpyhä – Oriveden luontohelmi ja mystinen retkikohde

by

Suomi on luontomatkailijan unelmamaa. Kotimaamme tarjoaa luonnon ystävälle toinen toistaan kiehtovampia luontokohteita, joista moni ei ole koskaan kuullutkaan. Oriveden Eräpyhä valloittaa kulkijan mystisyydellään.

On lämmin helleaalto heinäkuisessa Suomessa. Juuri niitä päiviä jolloin reidet tarttuvat autonpenkkiin ja radiossa soi kolmatta kertaa J.Karjalaisen Sydänlupaus. Taivas on sininen ja hikinoro yllättää tilaisuuden tullen.

Takana oli mielenkiintoinen taideretkeilyviikko Pirkanmaan ympäristössä: taidekeskus Ars Auttoinen Padasjoen suunnalla, Göstä Serlachius -museo Mänttä-Vilppulassa ja Purnu Orivedellä. Miten upeita taide-elämyksiä Suomen kesä tarjoaakaan. Tällä reissulla oli tarkoitus yöpyä mukavasti matkan varrella sattuvissa maatilamajoituksissa, mutta teltta oli lähtenyt reissulle mukaan vähän varkain.

Hyvä sää ja telttailun tuoma vapaus veivät voiton maatilamatkailusta. Mikä etuoikeus onkaan Suomen jokamiehen oikeus, jonka turvin voi löytää toinen toistaan kauniimpia yöpymispaikkoja. Istuimme Oriveden K-marketin pihassa Jättis-jäätelön kesämakua lipoen ja mietiskellen, että jonnekin luonnonrauhaan ja järvenrantaan pitäisi nyt päästä. ”Uiherlan kylä, ootsä koskaan kuullut tuollaisesta paikasta”, kysyi matkatoverini. Tarinan mukaan siellä pitäisi sijaita hieno luonnonsuojelualue nimeltään Eräpyhä. Paikan nimi kuulosti minusta heti mystisen houkuttelevalta. Sinne siis!

Eräpyhän kyltti

Eräpyhä on varjeltu luontohelmi

Lähdimme ajamaan Oriveden keskustasta kohti Längelmäveden rantaa, josta matkaa Eräpyhälle kertyi noin 18 kilometriä. Vähitellen asfalttitie muuttui keltaisten peltomaisemien maalaistieksi ja maalaistiestä pieneksi mutkittelevaksi soratieksi. Perille oli suhteellisen hyvä viitoitus, joten emme pääseet eksymään. Saavuimme kuusikon keskellä olevalle parkkipaikalle. Siinä samassa metsästä kömpi esiin partasuinen mies kanttarellikorin kera ja haasteli meitä: ”Jaa että oikein yöretkelle, menkääpä toiselle laavulle, sinne joka on pidemällä, siellä ei teitä häirihe muu kuin aurinko”.

Neuvon saattelemana ja parkkipaikan selkeän maastokartan viitoittamana lähdimme matkaan. Virkistusalue oli kävelypelillä suhteellisen hyvin saavutettavissa. Vaelsimme pitkin rantaviivan polkua varmana siitä, että löydämme täydellisen spotin. Taivas oli niin kirkas, että epäilemättä oli tulossa huikea auringonlasku. Ohitimme virkistysalueen ensimmäisen laavun ja tulentekopaikan. Niiden yhteydessä näytti olevan pieni mukavanoloinen uimaranta. Melkein teki mieli jäädä siihen ja pulahtaa tuohon houkuttelevaan linnunmaitoon, mutta arvelimme rannan täyttyvän helteillä heti aamusta ja päätimme jatkaa suosiolla toiselle laavulle.

Mikä etuoikeus onkaan Suomen jokamiehen oikeus, jonka turvin voi löytää toinen toistaan kauniimpia yöpymispaikkoja.

Polut veivät syvemmälle metsään, metsään joka näytti sadunomaiselta vihertävine sammaleineen ja korkeuksiin nousevine puineen. Eräpyhän virkistysalueesta yli puolet on suojeltua luonnonmetsää, jonka eliöstö ja kasvisto ovat ainutlaatuisia. Eräpyhä onkin valittu syystä Suomen Luonnonsuojeluliiton Suomen 100 luontohelmeä -kohteeksi. Alueella pitävät kotiaan muun muaassa harvinainen valkoselkätikka sekä suloinen uhanalainen liito-orava.

Kuu-ukko ja illan sini Eräpyhä

Lopulta polun päässä pilkotti laavu valmiina palvelemaan retkeilijää: kivistä tehty tulisija, hirsipöytä penkkeineen ja pitkän pitkä laituri. Vuosien saatossa kaiverettuista puumerkeistä päätellen laavu on selkeästi ollut retkeläisten suosiossa. Polttopuita nuotiopaikan yhteydessä ei tuolloin ollut tarjolla, mutta onneksi olimme eväitä pakatessa valmistautuneet tähän, eikä yleinen metsäpalovaroituskaan houkuttanut tulentekoon. Metsäpalovaroituksen aikaan avotulta ei saa sytyttää muualle, kuin Eräpyhän taukopaikan kaltaiseen keittokatokseen, joka on varusteltu hormilla.

Eräpyhän virkistysalueesta yli puolet on suojeltua luonnonmetsää ja eliöstö ja kasvisto ainutlaatuista, se onkin valittu syystä Suomen Luonnonsuojeluliiton Suomen 100 luontohelmeä kohteeksi.

Emme malttaneet jäädä pidemmäksi aikaa laavun varjoon, vaan jatkoimme matkaa niemen läntiseen kärkeen iltauinnille ja ihailemaan auringonlaskua. Teltan pystytimme kallion päälle, jotta alueen herkät jäkälät eivät loukkaantuisi meistä. Luonnonsuojelualueilla voi yöpyä jokamiehen oikeudella, ellei sitä ole erikseen merkein kielletty. Syynä tähän voi olla herkkä ekosysteemi, kuten lintujen pesiminen alueella tai vaikka erittäin vanha lehtometsä. Jos suunnittelet yöpymistä luontokohteessa, jota et tunne, saat hyvin tietoa yöpymissäännöistä esimerkiksi luontoon.fi -sivustolta.

Sen kauniimpaa iltaa tuskin olisi voinut toivoa. Kuu möllötti täytenä ja keltaisena taivaanrannassa, ja aurinko taas laski toisella puolen värjäten Längelmäveden pinnan purppuran eri sävyihin. Melkein uintimatkan päässä vedestä nousi Nunnankalliot, johon oli rakennettu Davidin tähden näköinen puuveistos ilmeisesti venelijöitä ohjeistamaan. Siinä oli mukava keitellä iltateet retkikeittimellä ja maistella lasilliset kuplivan lämmintä roseviiniä. Puolenyön aikaan, kun lokit olivat hiljentyneet, vain yksinäisen kalastajan airojen vedot rikkoivat hiljaisuuden ja puuveneen varjo halkoi järvenselkää. Siinä illan sinessä taisi sijaita onnenhetki. Tiesimme, että tänne palaisimme uudelleen.

Mikä ihmeen Eräpyhä?

Aamukahveja rantakallioilla keitelessämme paikallinen ohikulkeva mökkiläinen tiesi kertoa paikan jännittävästä historiasta. Eräpyhä on ollut muinaisten eränkulkijoiden levähdyspaikka, jossa kiiteltiin seremonioin ja uhrilahjoin metsän- ja vedenhaltioita saalisonnesta tai pyydeltiin sitä. Täytyy myöntää, että paikalla valitsi omanlaisensa tunnelma, sellainen hiukan mystinen, joka saa mielikuvituksen liikeelle. Keskiajalla samaisella paikalla on alettu pitämään kirkon kokoontumisia, ja jossain vaiheessa paikka non nimetty Nunnankirkoksi. Nyt retkeilyreitin varrelta löytyy muistoksi tästä parisataa vuotta vanha vaikuttava kiviröykkiö, jota on kylläkin restaroitu 60-luvulla.

Täytyy myöntää, että paikalla valitsi omanlaisensa tunnelma, sellainen hiukan mystinen, joka saa mielikuvituksen liikeelle.

Lähdimme kiertämään retken päätökseksi Eräpyhän retkireittiä. Polku lähti  nousemaan niemen kärjestä suhteellisen jyrkkänä kohti mäntyvaltaista kangasmetsää, jota hallinnoivat paikoitellen jylhät kuuset. Sinänsä tämä kolmen kilometrin retkireitti on hyvin merkitty ja kuljettavissa, mutta haasteita luovat kivikkoisuus ja isot juurakot. Reitin korkeimmalla kohdalla pystyi ihailemaan kauempana siintävää Längelmaveden kimallusta. Täällä harjulla oli myös upeita kallioita, joilla pitää juomataukoa. Vaikka reitti on paikoin hieman vaikeakulkuinen, soveltuu se hienosti lasten kanssa retkeilyyn, ja onpa reitin ensimmäisellä laavulla lapsille sopiva hiekkarantakin.

Tätä kirjoittaessa Eräpyhän virkistysalueelle on suunniteilla mittavat avo- ja harvennushakkuut heti luonnonsuojelualueen kylkeen. Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan ja Oriveden osasto kuitenkin kampanjoivat hakkuita vastaan ja tekevät arvokasta työtä suojellakseen alueen luonnonarvoja. Alueen suojelemiseen voi osallistua  allekirjoittamalla adressin. Sen tavoitteena on vaikuttaa Eräpyhän suojeluun, hakkuusuunnitelmista luopumiseen ja siihen, että me retkeilijät saisimme nauttia ainutlaatuisen monimuotoisesta retkikohteesta vielä pitkään. Alueen tilanteesta voi lukea lisää Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistyksen sivuilta.

Kuva, Metsäpolku Eräpyhä: ©Minna Knuuttila
Video: ©Pekka Helen

 

Hakeutuu luontoon seikkailemaan aina kun voi, niin Suomessa kuin ulkomailla. Metsä saa ihmeitä aikaan, rentouttaa ja luonto yllättää aina. Rakastaa nokipannukahveja kannon nokassa. Toiminnallinen seikkailijatar, joka haluaa mukaan ihmisten arkeen ja tutustuu mielellään paikallisiin ihmisiin.

1 Comment

  1. Kyllä siellä parkkipaikan infotaulussa selvästi sanotaan, että luonnonsuojelualueella leiriytyminen on kielletty.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.