Matkailijoina olemme tottuneet vaihteluun. Koko omaisuus kulkee rinkassa mukana, ja koti pystytetään reppureissulla jopa parin päivän välein uuteen paikkaan. Uusi koti ja uusi tukikohta palvelevat hetken aikaa, kunnes matka taas jatkuu. Joillakin kulkee myös työpaikka eli tietokone matkassa mukana, jolloin liikkumisen vapaus ja jopa tulovirta ovat mahdollistettuja. Tätä on nykypäivän nomadius, moderni kulkurielämä.
Ajatus kodista rauhoittaa ja juurruttaa. Olen asunut kodeissa ja kämpissä, ostanut ja myynyt. En ole sitonut itseäni yhteen paikkaan, eikä sama talo tai huoneisto ole koskaan tuntunut kodilta kovin pitkään, ei edes täydellisen remontin jälkeen. Tähän olen tottunut lapsesta saakka, ja tämä mukava muuttuvuus on oma ajatukseni kodista.
Koti on ennen kaikkea mielentila. Kodissa on turvallista olla ja kotiin on hyvä palata. Se voi olla konkreettinen paikka, jossa mieli lepää ja jossa on hyvä olla, mutta se voi olla myös pelkkä tunne, jota kuljettaa mukanaan.
Meistä suomalaisista useimmat ovat etuoikeutetussa asemassa, koska voimme itse valita kotimme tai modernin kodittomuuden. Voimme päättää kuljettavamme vain kodin tunnetta mukanamme, ja suurimmalla osalla on enemmän, kuin pelkkä katto päänsä päällä. Toisilla on useampikin paikka, jota kutsua kodiksi. On kesämökkejä ja lomahuoneistoja. Kodinomaisia paikkoja on usein liiankin monta, kaikkialla kun ei voi olla samaan aikaan. Tästäkin saamme aikaan stressiä.
Elämme aikaa, jolloin vähemmän on enemmän. Omistusasunto ei ole enää elämässä onnistumisen määre ja moni valitsee velkavankeutta ja omistamisen vastuuta mieluummin vapauden ja riippumattomuuden. Kotia konmaritetaan, kaikesta turhasta luovutaan ja yhä useampi ymmärtää onnellisuuden riippuvan muusta kuin materiasta.
Moni päättää myydä asuntonsa tai jättää sellaisesta haaveilut suosiolla muille. Amerikkalainen unelma Volvoineen ja koirineen ei enää tuokaan onnea, ja elämän merkityksellisyyttä etsitään vapauden kautta. Samaan aikaan toisella puolella maailmaa pienessä ja herttaisessa bambumajassa asuva perhe antaisi mitä vain, jos saisi mahdollisuuden elää tiilellä muuratussa, isossa talossa. Heille vähällä toimeentulo tai näennäinen vapaus eivät ole omia valintoja.
Miltä tuntuu, kun omasta kodista päättää luopua vapaaehtoisesti? Kestääkö kodittomuuden ja riippumattomuuden suoma onnen tunne pitkään vai valtaako mielen konkreettisen paikan tai oman pesäkolon kaipuu? Pitääkö kodin olla yksi paikka vai voiko kodin luoda aina uudelleen ja uudelleen, vaikka hotellihuoneeseen? Mitä kaikkea koti voi tarkoittaa, ja kuinka paljon materiaa tarvitaan, että koti tuntuu kodilta? Entä, jos koti on tien päällä tai toisten nurkissa? Miltä tuntuu asua teltassa tai matkailuautossa? Mikä saa ihmisen vapaaehtoisesti jättämään kotinsa, tutun ja turvapaikkansa? Miltä tuntuu, kun sota pakottaa lähtemään kotimaasta?
Helmikuun Seikkailijattarissa pohdimme kaikkea tätä ja vielä enemmän. Pohdimme kotia ja kodittomuutta, juuria ja juurettomuutta. Mietimme, tuoko omistaminen onnea, ja toisaalta sitä, tuottaako omistamattomuuden vapaus iloa pitkäksi aikaa. Jätämme kodin taaksemme ja palaamme kotiin. Kotiin on kaikesta huolimatta aina hyvä palata. Ehkä elämässä on hyvä olla turvasatama – oli se sitten konkreettinen paikka tai pelkkä mieluinen ajatus turvasta.
Laura
Nyt levylautasella | The Sounds: Home is where your heart is
Hienoa, että yhä useampi uskaltaa kyseenalaistaa sen standardin, mikä yhteiskunnassamme edelleen vallitsee: pitää hankkia heti opintojen jälkeen vakityöpaikka, josta täytyy toki pitää kynsin ja hampain kiinni, sillä heti saman tien pitää alkaa maksaa asuntolainaa ja autolainaa ja siihen vielä päälle kesämökilainat ja remonttilainat ja ja ja… lisää täytyy aina haalia. Minulle koti on siellä, missä vaimoni kanssa kulloinkin majailen, harvemmin kahta vuotta kauemmin samassa paikassa. Maisemanvaihdos tekee hyvää ja aina on jotain jännittävää, mitä odottaa. Nautin vapaudesta, vaikka joskus se ehkä tuntuukin hieman turvattomalta.
Kiitos kommentista, nomadi! On hienoa kuulla, että yhä useampi uskaltaa ottaa askeleen kohti erilaista vapautta. Koti tosiaan kulkee mukana aika helpollakin, koti ei määrity materialla. Jo yksi jollakin tavoin pysyvä asia, elämänkumppani, voi helpottaa kodin löytämistä aivan mistä vain! Kaikkea hyvää teille ja teidän nomadielämälle!