Pysähdy hetkeksi ja kuvittele eteesi maailman suurin vesiputous. Kuule valtavan vesimassan huumaava pauhe ja näe auringonsäteiden veteen muovaama, pastellinen sateenkaari. Anna mielesi matkustaa seuraavaksi Etelämantereelle, jossa pingviinien leikki saa hymyn huulillesi. Ihaile hetki jäävuoria, ennen kuin siirryt mielesi matkalla keskelle Amazonin viidakkoa. Viidakon äänet vievät mukanaan. Sirkat sirittävät, apinat huutavat ja monessa eri tasossa kiemurteleva kasvillisuus täyttää maailmasi vihreän eri sävyillä. Viidakosta matka jatkuu aavikolle, jossa hienoakin hienompi hiekka pöllyää, ja jossa öinen tähtitaivas on kirkkaampi kuin missään muualla. Pian näet metsän, jossa metsäkauris on noussut yöuniltaan samaan aikaan nousevan auringon kanssa. Maailma on ihmeellinen ja lumoava, eikö vain?
Nipistä nyt itseäsi ja palaa tähän hetkeen. Mielen matka vei sinut hetkeksi pois kaupungin sykkeestä, keskelle maailman suurinta ihmettä eli luontoa. Yksikään ihmisen tekemä rakennelma ei vedä vertojaan luontoäidin antimille, ei Eiffel-torni, ei Machu Picchu tai edes Egyptin pyramidit.
Myös omat parhaimmat matkakokemukseni sekä arjen ikimuistoisimmat hetkeni liittyvät luontoon. Elämäni tähtihetkiin kuuluu snorklailua kilpikonnan kanssa Indonesian vesissä, yöunet riippumattoni uumenissa Suomen metsässä, kettuperheen kohtaaminen arjen aamulenkillä, nenäapinoiden elämän seuraaminen keskellä Borneon viidakkoa ja vuorten valloitus Itä-Euroopassa.
Samaan aikaan, kun matkustamme yhä enemmän myös luontoon, vastuullisen matkailun arvot nostavat päätään kaupunkilomailua voimakkaammin. Luonnossa luonnon kuuluu määrätä pelisäännöt, ei ihmisen.
Kaupunkilomien rinnalla luontoon suunnatut matkat tuntuvat olevan matkailun trendien aallonharjalla, niin sanotusti matkailun kuuminta hottia. Ei ihme, sillä kukapa ei kaipaisi jatkuvasti nopeamman elämänrytmin rinnalle aitoja ja koruttomia hetkiä, kontaktia juurilleen? Kuka ei kaipaisi paikkaan, jonne liikenteen melu ei yllä, ja jossa on kaikessa virikkeettömyydessään tarpeeksi kaikkea?
Samaan aikaan, kun matkustamme yhä enemmän myös luontoon, vastuullisen matkailun arvot nostavat päätään kaupunkilomailua voimakkaammin. Luonnossa luonnon kuuluu määrätä pelisäännöt, ei ihmisen. Luontoa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia kuuluu kunnioittaa. Katsoa saa, koskeakin, mutta luontoon jätetään vain jalanjälkiä. Villi eläin kuuluu luontoon, ei telkien taakse. Roskia ei heitetä luontoa koristamaan tai eläimen vatsaan märehtymään. Luonnossa seuraamme eläinten elämää, emme muuta niiden elinympäristöä tai ehdollista eläimiä niiden luonnollisista tavoista poikkeaville toimintamalleille. Tähän ainakin pyrimme ja haluamme kannustaa sinuakin samaan.
Vaikka kuinka haluaisimme toimia oikein, moni meistäkin on tietämättömyyttään noussut elefantin selkään tai unelmoinut delfiinin kanssa uimisesta, jopa valokuvasta tiikerin kanssa. Niin tein minäkin, ennen kuin katsoin asiaa pintaa syvemmältä. Ehkä tiikeri on huumattu, ehkä apinan ei kuulu kulkea rannalla hihnassa ja ehkä elefantti tallaisi mileluummin omia polkujaan, villinä ja vapaana, kuin kantaisi turisteja selässään aamusta iltaan naurettavalla banaanipalkalla?
Maaliskuun Seikkailijattarissa haluamme herättää ajatuksia luonnon merkityksestä, kertoa upeista luonnon helmistä sekä samaan aikaan pohtia eläin- ja luontomatkailun etiikkaa. Viemme sinut vehreästä ja äänekkäästä viidakosta rauhoittavaan metsään. Olet kenties kuullut jo pienenkin luonnossa, vaikka metsässä vietetyn ajan laskevan verenpainetta minuuteissa. Luonto juurruttaa levottomimmankin mielen, ja kuten jo turhankin kulunut sanonta sanoo, ”Metsässä ei ole wifiä, mutta olen varma, että löydät paremman yhteyden”.
