fbpx

Mikä Seikkailijattaret?

 Seikkailijattaret on Suomen ensimmäinen (perustettu 2016) naisille suunnattu yhteisöllinen verkkomedia ja matkainspiraation tukikohta. Haluamme innostaa kaikkia elämään seikkailurikkaampaa elämää ja näkemään seikkailun mahdollisuuden lähelläkin.

LUE LISÄÄ

Kuukauden seikkailijatar

Rakkaus mullisti elämän ja viitoitti tien uudelleen

Rakkaus laittoi Seikkailijattaret-tiimin Sonjan elämän kertaheitolla uusiksi keskellä Espanjan koronarajoituksia. Vain muutamien päivien tuntemisen jälkeen Sonja ja hänen uusi rakkaansa jättivät entiset elämänsä taakse, muuttivat yhdessä asuntoautoon Cabopinon rannalle ja aloittivat yhteisen elämän. Oli tehtävä nopeita päätöksiä, laitettava koko elämä uusiksi ja luotettava rakkauden voimaan. Kaikki tuntui niin oikealta.

LUE LISÄÄ

UUTTA SEIKKAILIJATTARISSA

Aamu-uinnilla villien delfiinien kanssa

En ikinä unohda sitä hetkeä, kun katsoin veden alla delfiiniä silmästä silmään. Delfiinien kanssa uiminen niiden omassa luonnollisessa ympäristössä on unohtumaton kokemus, jota vaalin koko loppuelämäni. Samalla opin kuitenkin, että myös luonnossa järjestetyillä retkillä voi olla delfiineille haitallisia vaikutuksia.

Ei ole eläintä, joka kiehtoisi minua yhtä paljon kuin delfiini. Kaikki alkoi, kun kohtasin delfiinejä ensimmäistä kertaa Australian itärannikolla, kun delfiiniparvi ympäröi veneemme tuntikausiksi. Taianomainen kokemus herätti halun päästä lähemmäs näitä kiehtovia, maailman älykkäimmiksi eläimiksikin kutsuttuja olentoja.

Mitä enemmän opin delfiineistä, sitä enemmän ne jaksavat hämmästyttää. Tiesitkö esimerkiksi, että delfiinien aivot ovat poimuttuneemmat ja isommat kuin ihmisten? Tai että kaikuluotauksen avulla delfiinien uskotaan näkevän, jos nainen on raskaana?

delfiiniuinti

Kohtaaminen delfiinin kanssa

Siispä eräänä kesäaamuna auringon vasta noustessa sulloin itseäni märkäpukuun Länsi-Australian Rockinghamin laiturilla. Aikaisesta herätyksestä huolimatta puhkuin intoa, sillä tänään toteuttaisin yhden unelman ja pääsisin veteen yhdessä villien delfiinien kanssa.

Rockinghamin delfiiniuinnit tapahtuvat delfiinien ehdoilla. Delfiinejä ei ruokita, vaan ne tulevat tervehtimään ihmisiä silkkaa uteliaisuuttaan. Rockinghamin delfiinit ovat 2–4-metrisiksi kasvavia pullokuonodelfiinejä, joita on alueella noin 180.

Mukana delfiiniuinnilla oli tusina innokasta turistia. Liikkeellä oltiin aikaisin, sillä aamulla delfiinit ovat aktiivisimmillaan. Takuuta delfiinien ilmestymisestä ei ole, onhan kyseessä villieläimet. Mutta henkilökunnan mukaan 99% kerroista delfiinit saapuvat. Ne tulevat mielellään ihmettelemään pinnalla räpiköiviä snorkkelipäisiä kummajaisia.

Tunnin päästä satamasta lähtemisestä bongasimme pomppivia selkäeviä horisontissa. Delfiinit sen sijaan olivat nähneet meidät kaikuluotauksen avulla jo paljon kauempaa.

delfiiniuinti

Delfiinien ilmestyttyä veteen pitää päästä äkkiä. Vaikka ne tulevat mielellään ihmettelemään ihmisiä, niiden mielenkiinto lopahtaa nopeasti. Istuimme veneen reunalla kunnes käsky kävi, ja kuin armeijan helikopterista hyppäsimme yksitellen kylmään ja tummaan mutta kirkkaaseen veteen. Vedessä kaikkien tuli roikkua köydessä kiinni ja liikkua tiiviissä ryhmässä vetäjän johdolla.

Katseeni etsi hahmoja syvyyksissä, ja pian isoja harmaita torpedoita alkoi sujahdella ympärillä. Delfiinien perässä lipui jättimäinen musta rausku kuin lentävä matto. Suoraan altani ui kaikessa rauhassa äitidelfiini poikasensa kanssa. Poikanen pyöri ja ui ylösalaisin. Se katsoi suoraan silmiin. Katse oli utelias ja viaton. Hetki, jota en unohda koskaan.

Meitä kehotettiin laulamaan delfiineille vedessä. Lauluja ei tullut mieleen, joten yritin imitoida delfiinien ääntelyä, joka taisi kuitenkin kuulostaa enemmän simpanssilta. Silti kuulin alapuolelta vastauksen, korkean vihellyksen. Delfiini varmaan ilkkui alkeelliselle piipitykselleni.

DSC_5765-1

Kommunikaatiota delfiiniuinnilla

Delfiinien kommunikaatio on huikean kehittynyttä. Niiden kielen on sanottu olevan eläinkunnan lähin vastine ihmisten kielelle. Tekniikan avulla sitä on opittu ymmärtämään jonkin verran, mutta silti delfiinit tuntuvat ymmärtävän paremmin ihmisiä kuin me heitä. Voikin miettiä, kumpi on oikeasti älykkäämpi?

Delfiinit ovat leikkisiä veijareita. Ne leikkivät esimerkiksi hippaa ja kopittelevat, joskus vaikka kilpikonnalla. Silloin tällöin mukana ui merileijonia, ja joskus delfiinit yrittävät saada myös ihmisiä mukaan leikkiin.

Kun delfiinit saivat meistä tarpeekseen, kiipesimme takaisin veneeseen ja etsimme toisen, noin kymmenen delfiinin parven. Pienen hetken ajan tuntui, kuin olisin osa delfiiniparvea. Enää emme uineet delfiinien kanssa, vaan ne uivat meidän kanssamme.

Välillä ne uivat niin läheltä, että olisi helposti voinut koskettaa. Meitä oli kuitenkin tiukasti käsketty vastustamaan kiusausta lääppiä. Delfiinien nahka on herkkä, ja emmehän halua levittää omalta iholtamme bakteereja ja kemikaaleja delfiineihin.

Kohtaaminen oli nopeasti ohi, mutta sitäkin vaikuttavampi. Delfiiniä silmästä silmään katsoessa on helppo aistia, että takaisin katsoo älykäs olento. Kenties se skannasi minua röntgenkatseellaan? Tuntui melkein kuin delfiini olisi lukenut ajatuksenikin. Silmäni kostuivat liikutuksesta, ja hyvä etten tukehtunut snorkkeliin sydämen pakahtumisesta.

Rockingham Wild Encountersin henkilökunta suhtautuu delfiineihin yhtä intohimoisesti. Matkalla meille kerrottiin tarinoita delfiinien ihmeellisestä elämästä. Delfiinit ovat leikkisiä veijareita. Ne leikkivät esimerkiksi hippaa ja kopittelevat, joskus vaikka kilpikonnalla. Silloin tällöin mukana ui merileijonia, ja joskus delfiinit yrittävät saada myös ihmisiä mukaan leikkiin.

Retki huipentui paluumatkaan, kun delfiinit innostuivat veneen muodostamista aalloista ja surffasivat veneen perässä kilpaillen siitä, kuka hyppää komeimmin ja korkeimmalle. Kun pääsimme takaisin satamaan tuntui kuin aikaa olisi kulunut vain tunti tai pari. Todellisuudessa sitä oli mennyt kuusi. Koko loppupäivän leijuin pää pilvissä leveä virne naamalla. Delfiinien maailmaan astuminen, vaikkakin vain hetkeksi, on etuoikeutettu kokemus.

Delfiiniuinnit luonnossa kasvattavat suosiotaan ihmisten hylätessä epäeettiset vierailut delfinaarioihin. Uiminen villienkään delfiinien kanssa ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Paikka ja järjestäjä on ainakin syytä valita hyvin tarkkaan, jos delfiinejä haluaa ihailla lähietäisyydeltä.

DSC_5905-1

Häiritäänkö delfiinejä?

Vuosia myöhemmin osallistuin toiselle delfiiniuinnille Havaijilla. Tällä kertaa retki herätti kuitenkin arveluttavia kysymysmerkkejä. Siinä missä Rockinghamissä veneitä on vain yksi, Havaijilla delfiiniretkille lähtee ainakin tusina paattia useamman kerran päivässä. Afrikan Sansibarissa veneitä saattaa lähteä matkaan jopa monta kymmentä! Ei ole vaikea kuvitella, että jatkuvan ahdistelun täytyy olla delfiineille stressaavaa.

Tutkimusten mukaan delfiiniuinnit luonnossa saattavat häiritä delfiinien normaalia lepo-, metsästys- ja sosiaalista käyttäytymistä. Veneitä välttääkseen delfiinit pakenevat suojaisilta alueilta avomerelle, jossa ne ovat alttiina saalistajille. Kun retkien järjestäjiä riittää, kilpailu saattaa myös ajaa toimijoita kyseenalaiseen toimintaan kuten delfiinien jahtaamiseen tai parvien ahdistamiseen poukamaan.

Niin upea kokemus kuin delfiiniretki onkin, jos olisin tiennyt, että häiritsen nokkaunilla olevaa delfiiniä tai ajan sen hain kitaan, olisin jättänyt retken väliin. Toivotaan, että toimintaa rajoitetaan, ja voittojen sijaan delfiinien hyvinvointi laitettaisiin ensisijalle. Sillä viimeinen asia, mitä kukaan meistä varmasti tahtoo, on näiden ihmeellisten eläinten häviäminen vesistä.

Kuvat: ©Anna Papillo ja Rockingham Wild Encounters

Kehoa ja mieltä hoitava Driss seuraa intohimoaan

Kuka ja mistä olet? | Who are you and where are you from?

Olen Driss, 35-vuotias marokkolainen yksityisyrittäjä. Olen kiinnostunut hyvinvoinnista, surffaan, joogaan, rakastan merta ja luontoa. Olen elämäntaitovalmentaja, joka auttaa nuoria yrittäjiä löytämään elämän tasapainon ja onnellisuuden henkilökohtaisen kasvun kautta.

I’m Driss, a 35-year-old Moroccan young entrepreneur, health conscious surfer and yogi, ocean and nature lover, and most importantly a life coach helping young professionals find balance and happiness through personal development.

dris mhamidi

Missä olet ja mihin olet menossa? | Where are you and where are you going?

Asuttuani muutaman vuoden Ruotsissa päätin seurata unelmaani ja muuttaa Balille. Seurasin merta, intohimoani, ja tein tästä paikasta tukikohdan elämälleni ja työlleni. Olen matkustanut ympäri saarta paljon, mutta nautin edelleen sen tutkimisesta ja uusien paikkojen löytämisestä. Seuraava matkani vie minut pakettiautolla matkustamaan Australiassa, sen jälkeen laivalla Floresin saarelle Indonesiassa.

After a few years living and working in Sweden, I decided to move to Bali and follow my dreams. I followed the ocean, my passion; and took this place as a base to live and work from. I have traveled a lot around the island and I still enjoy discovering more places. My immediate next trip will be a road trip in Australia with a camper-van. And the next one will be a boat trip in Flores.

wIMG_9167

Mikä sinua liikuttaa? | What keeps you moving?

Ehdottomasti haasteet. Tylsistyn rutiineihin ja helppoihin asioihin.

Challenges for sure. I’m bored with simple routines and easy things.

wIMG_9465

Nautin… | I enjoy…

Nautin monista asioista: ruoasta, aurinkoisita aamuista, auringonlaskuista, luonnon hiljaisuudesta, rantaan paiskautuvien aaltojen äänestä,  tyttöystäväni seurasta, työstäni. Olen onnellinen, jos voin tehdä muut onnellisemmiksi.

I enjoy many things, food, sunny early mornings, sunsets, the sound of a silent nature, the sound of the waves breaking in the shore, the company of my girlfriend, and my job also is very enjoyable, I’m happy when I make people happier.

Rakastan… | I love…

Rakastan matkustamista.

I love traveling!

wIMG_9908

Parasta maailmassa on… | The best thing in the world is…

Maailman paras asia on ahaa-elämys ja katse jonkun kasvoilla, kun hän ymmärtää ottaa elämässä seuraavan askeleen auttaessani häntä eteenpäin elämäntaidonvalmennuksessani.

The best thing in the world is the “aha” and the look of someones face when they realize what they need to do to move forward in their life, when I help them breakthrough with my life coaching practice.
 
Tapani matkustaa? | My way to travel is…

En suunnittele paljoa. Varaan vain pakolliset asiat ja mietin, mitä haluaisin tehdä. Sen jälkeen annan lopun tapahtua spontaanisti. Loppujen lopuksi koskaan ei tiedä, mihin tie vie ja kenet kohtaa. Vaikka jotkut matkailijat haluavatkin suunnitella kaiken tarkkaan, itse menen mieluummin fiiliksen mukaan. Elämä on muutenkin jo liian suunniteltua, matkailu on minulle rentoutumista.

Suosin muutenkin kohteita, joissa on itselleni mielesiä aktiviteetteja. Rannalla makoilu ei ole minun juttuni, minun pitää liikkua ja kokea uusia asioita. Tykkään kotoisista majapaikoista, resortit kierrän kaukaa.

I don’t plan much, I just book the essentials and think of what I want to do and then leave the rest to be spontaneous. After all you don’t know where the roads will lead you to and who you will meet while traveling. While many travelers prefer to set a strict plan, I prefer to go with the flow. Our lives are already too much planned. Traveling=relaxing.
 
I also prefer to choose my destinations with activities that I would like to do. Going to the beach and laying down there all day is not an option. I have to move my body and experience something new. I like cozy nice places to stay at. Forget about the resorts!

wIMG_0076

Seikkailu, jota en unohda… | An adventure, I will never forget…

En koskaan unohda ensimmäistä matkaani Balille, vuonna 2008. Se oli upea reissu, joka avasi silmäni monille uusille asioille. Jäin heti koukkuun matkailuun, tietysti.

An adventure I’ll never forget is my first trip to Bali in 2008! Such a great trip. Opening my eyes on many new things. I got hooked obviously.

En koskaan matkusta ilman… | I never travel without…

Muistikirjaani.

I never travel without my notebook.

Kun en matkusta…  | When I don’t travel, I…

Nautin työstäni. Tapaan alallani paljon upeita ihmisiä. Aivan kuten matkaillessa, kuulen erilaisten ihmisten tarinoita. Inspiroidun niistä ja teen parhaani inspiroidakseni muita ja auttaakseni muita minkä tahansa asian kanssa, missä he tarvitsevat apua.

When I don’t travel, I enjoy work. In my field, life coaching, I meet a lot of great people. And just like traveling, you hear the stories of others, you get inspired by them and you do your best to inspire them and help them with what they need help with.

Jos matkustat Balille ja tarvitset apua elämäsi suunnan kanssa, ota ihmeessä yhteyttä!
If you are traveling to Bali and need advice on your life goals, feel free to get in touch.

Driss Instagramissa | Driss on Instagram 

www.thebodyandmindcoach.com

Elämän matkalla ei koskaan tiedä, kenet kohtaa. Esittelemme tällä palstalla joka kuukausi yhden maailmalta bongatun, jollakin tavoin viehättävän reissaajan. Viehättävyys voi tulla ulkoisista vahvuuksista, persoonasta, intohimosta tekemiseen, elämäntavasta tai vaikka hauskasta pilkkeestä silmäkulmassa. Kauneus ja komeus on katsojan silmässä — ja tietenkin kuumiksen karismassa!

Lukuvinkki: H niin kuin haukka

Sikäli kun muistan, en ole eläissäni lukenut yhtä ainutta luonto- tai eläinaiheista kirjaa, jollei lapsuuden hevoskirjoja lasketa. Usein nerokkaan kirjan tunnistaakin siitä, että näennäisen epäkiinnostava tai triviaali aihe kätkeekin yllättäen sisäänsä jotain hyvin olennaista vaikkapa yhteiskunnasta tai ihmisenä olemisesta.

Helen McDonaldin H is for Hawkin (2014, suomennettu 2016 nimellä H niin kuin haukka) tapauksessa tuo näennäinen pintataso on haukkametsästys. Kirja on voittanut Time-lehden parhaan tietokirjan palkinnon, vaikka oikeastaan se on erikoislaatuinen ja kiehtova yhdistelmä luontokirjaa, elämäkertaa ja kaunokirjallista muistelmateosta.

Teos liikkuu koko ajan useammassa tasossa. On tietenkin haukkametsästys ja siihen liittyvän perienglantilaisen kulttuurin kuvaaminen. On isän kuolema, raastava suru ja lapsuuden unelma, oma kanahaukka, joka täytyy kesyttää ja kouluttaa. Tarina luontokappaleen ja ihmisen välisestä suhteesta kulkee punaisena lankana läpi kirjan, ja McDonald käyttää sitä taitavasti vertauskuvana surulle ja vieraantumiselle.

Näiden rinnalla McDonald peilaa oman haukkansa kesyttämistä kirjailija TH Whiten epäonnistuneeseen uraan haukankesyttäjänä ja rakentaa samalla mielenkiintoisen muotokuvan edesmenneestä kirjailijasta.

McDonaldin kieli on kaunista, painavaa ja hyvin englantilaista. Kirjailija kietoo taitavasti yhteen kaikki näennäisesti toisistaan etäällä olevat tasot ja rakentaa vaikuttavan kuvauksen paitsi kaikennielevästä surusta, myös petolinnun sisäisestä maailmasta, niin hyvin kuin sen kuvaaminen on ylipäätään mahdollista.

Lue ote kirjasta (englanniksi) täältä.

Kuva: Quentin Dr/Unsplash

Tällä palstalla luetaan kirjoja, katsellaan elokuvia ja seikkaillaan kotisohvalta käsin maailman laidalle ja takaisin.

SM-kalliokiipeilijä Anna Laitinen tähtää korkealle

Anna Laitinen on Suomen menestynein naiskiipeilijä sekä köysikiipeilyssä että boulderissa. Suomessa häntä pitävät vain maantieteen opinnot sekä työ Helsingin Ruoholahdessa sijaitsevalla Kiipeilyareenalla, mutta työksi muuttunut intohimo ja yhdysvaltalainen poikaystävä vievät maailmalle aina kun mahdollista.  LUE KOKO JUTTU

Helppo meditaatioharjoitus – Yksinkertainen mutta voimauttava rituaali

Saatamme kohdata arjessamme vaikeita tilanteita tai ihmisiä, jotka saavat pulssimme nousemaan. Kehon ja mielen yhteys on niin suuri, että keräämme epämiellyttävien tilanteiden seurauksena erilaisia jännitystiloja kehoomme. Meditaatio on tehokas keino rauhoittaa mieli, kääntää katse sisäänpäin ja ankkuroitua tähän hetkeen. 

Yksinkertaisin ja tehokkain tapa meditoida on sellainen, jota voi harjoittaa missä ikinä oletkin. Jo muutaman minuutin rauhoittuminen antaa voimaa kohdata haastavat tilanteet valoisammalla ja kevyemmällä asenteella.

Yksinkertainen meditaatioharjoitus

Kokeile oheista mantrameditaatiotekniikkaa missä vain, milloin ikinä tunnet olevasi stressaantunut, ahdistunut tai kun tarvitset voimaa jollekin elämän osa-alueelle.

1. Tee meditaatioharjoitus seisten tai istuen, silmät auki tai kiinni, mikä vain tuntuu itsellesi luontevalta. Huomaat jo muutaman minuutin jälkeen, kuinka suru, pelko tai ahdistus katoavat.

2. Laskeudu hengitykselläsi kehoosi ja tähän hetkeen. Kuljeta hengitystäsi koko kehosi läpi samalla pehmentäen ja rentouttaen jokaisen kohdan kehossasi. Tuntuuko jokin kohta kehossasi erityisen painavalta tai jäykältä? Matkusta tietoisuudellasi ja hengitykselläsi luomaan tilaa ja rentoutta kyseiseen kohtaan. Siirrä huomio mieleesi ja ajatuksiisi. Tarkkaile hetki ajatuksiasi ja anna niiden olla. Palaa takaisin hengitykseesi.

3. Sano hiljaa itsellesi ”Hengitän sisään, rauhoitan mieleni. Hengitän ulos, hymyilen.” Toista tätä mantraa niin kauan, kunnes huomaat eron olossasi. Hetken kuluttua suupielesi nousevat ylöspäin ja hengityksesi syvenee ja rauhoittuu. Sisäinen hymysi rentouttaa kehosi ja rauhoittaa mielesi. Kun tulet tietoiseksi mantran sanoista, vapautat huolen tulevaisuudesta, päästät irti menneisyydestä ja juurrut tähän hetkeen. Sillä vain tällä hetkellä on merkitystä. Voit myös keksiä oman voimaannuttavan mantrasi itse.

4. Siinäpä se! Kokeile ja huomaat taas hymyileväsi!

Lukuvinkki: Jooga- ja meditaatioretriitti Kambodzassa – Iloa ja inspiraatiota elämään

Etelä-Sudanin voimakkaiden naisten äänitorvi

Rita Martin on rauhanaktivisti, jonka elämäntehtävänä on rauhan ja tasa-arvon tuominen sodan repimään Etelä-Sudaniin. Pakolaisleirillä kasvanut Martin johtaa kansalaisjärjestöä, jonka tavoitteena on vahvistaa naisten roolia yhteiskunnallisina toimijoina sekä rauhanneuvotteluiden osapuolina.  LUE KOKO JUTTU

World dj: Rebekka & Fox – Frost

“Maaliskuun musiikkivalintani perustuu siihen, mitä tätä kirjoittaessani näen, haistan ja kuulen: Helsingin yön. Sumuisesta keittiönikkunastani näen lumipeitteisen Piritorin lähellä sijaitsevan sähkövaloista vilkkuvan kadun, ja kylmät väreet nousevat iholleni. Kananliha saattaa kuitenkin johtua myös Rebekka & Foxin levystä, joka pyörii taustalla.”

Kananliha saattaa kuitenkin johtua myös Rebekka & Foxin levystä, joka pyörii taustalla.

Tällä palstalla esitellään kuukausittain World dj:n mielenkiintoinen musiikkipoiminta eri puolilta maailmaa. 

Kappale: Rebekka & Fox — Frost

Mongolian luonto lumoaa – Vinkit Mongolian aroille

Mongolian aroilla on vahva avaran tilan tuntu. Ruohikkoiset arot kumpuilevat silmänkantamattomiin, ja siellä täällä häämöttää korkeampia vuoria. Arojen yllä kaareutuu taivas, joka vaikuttaa hämmentävän suurelta, ikään kuin sitä olisi enemmän kuin muualla. Mongoliaa ei suotta kutsuta sinisen taivaan maaksi. Se on maailman harvimmin asuttu itsenäinen valtio, jossa osa väestöstä elää edelleen paimentolaiselämää.

Mongolia on monipuolinen ja haasteellinenkin matkakohde luonnossa viihtyvälle. Lähes kaikki maan matkailu perustuu luontoon, kuten toki muutkin elinkeinot. Suosituin aika matkustaa Mongoliaan on kesä-syyskuussa.

Monet reissaajat viipyvät Mongoliassa vain noin viikon, sillä suurin osa pysähtyy siellä junamatkalla Moskovasta Pekingiin tai toiseen suuntaan. Viikko on juuri ja juuri riittävä aika vierailuun esimerkiksi Ulaanbaataria lähimmässä Gorkhi-Tereljin kansallispuistossa, jonne on helppo järjestää ekskursioita Ulaanbaatarista käsin. Minne tahansa muualle pääsemiseen tarvitaan huomattavasti enemmän aikaa maassa, jossa etäisyydet ovat pitkiä ja tiet useimmiten kuoppaisia renkaan uria.

Mongolia | Hevosratsastus

Mongoliassa vallitsee mantereinen ilmasto, mikä tarkoittaa kuumia, kuivia kesiä ja jäätävän kylmiä talvia. Ankarat luonnonolot asettavat myös haasteita paimentolaisille. Esimerkiksi tällä hetkellä Mongoliassa on meneillään jo toinen perättäinen poikkeuksellisen ankara dzud-talvi.

Kuivan kesän jälkeen pakkaset alkavat jo marraskuussa ja talvi jatkuu jäätävänä. Karjalla on vaikeuksia löytää ruokaa, joten talven aikana menehtyy paljon karjaa. Tämä on syytä muistaa, jos suunnittelee matkaa Mongoliaan ensi kesänä. Hurjan talven jäljiltä esimerkiksi hevoset saattavat olla alkukesästä laihoja ja heikkoja ratsastusta ajatellen, ja muutenkin paikallisten voimavarat vähissä.

Matkailu on kuitenkin tärkeä ja kasvava tulojen lähde Mongoliassa, joten matkustaminen sinne on hyviä tapa tukea paikallista taloutta.

Mongolia kokemuksia | jurtta

mongolian luonto

Hevosratsastus Mongolian aroilla ja hevosen lähestymisen lyhyt oppimäärä

Ensimmäisellä matkallani Mongoliaan lähdin pienessä reissaajaporukassa ratsastusvaellukselle pohjoisen Khövsgöl-järven länsipuolelle. Matkasimme pieneen Khatgalin kylään ja järjestimme siellä majapaikasta seurueellemme oppaan, hevoset ja leiriytymiskamppeet vajaan viikon ratsastukselle. Kännykkä lakkasi kuulumasta saman tien, kun poistuimme asutuksen piiristä ja viiden päivän aikana kohtasimme ihmisiä vain pari kertaa.

Muistan aina maiseman, jota katselin monta päivää retkemme aikana: Vehreitä kukkien täplittämiä kukkuloita, satunnaisia mäntymetsiköitä, kivikkoisia kiemuraisia jokilaaksoja. Kaiken yllä häikäisevän sininen taivas ja ympärillä syvänpehmeä luonnollinen hiljaisuus. Muistan ajatelleeni, että olen nyt keskellä sellaista maailmaa, joka olisi voinut olla samanlainen jo kauan ennen ihmistä.

Kännykkä lakkasi kuulumasta saman tien, kun poistuimme asutuksen piiristä ja viiden päivän aikana kohtasimme ihmisiä vain pari kertaa.

Hevoset ja ratsastaminen kuuluvat mongolialaiseen kulttuuriin jopa vielä tiukemmin, kuin sauna ja metsä suomalaiseen mielenmaisemaan. Mongolialaiset hevoset ovat pieniä, vantteria ja sisukkaita. Villejä hevosia ei oikeastaan ole, vaan lähes kaikki hevoset kuuluvat jollekin silti laiduntaen puolivilleinä aroilla.

Ratsastukseen koulutetut hevoset on aina koulutettu vasemmalta eikä niitä saa lähestyä oikealta. Hevosta kehotetaan menemään nopeammin hokemalla sille “Tsuh!” tai “Choo!”, miten äännähdyksen nyt kukakin kirjoittaisi. Mongolaiset eivät kengitä hevosia, satulat ovat usein vanhoja enkä ole nähnyt kenenkään käyttävän tai tarjoavan kypärää käytettäväksi.

Ratsastuksen huumassa tuulen tuivertaessa hiuksia on syytä myös katsoa eteensä ja kontrolloida menoa, sillä kaatuminen voi sattua pahasti ja perusmatkavakuutusten kattavuus tuskin ulottuu kypärättömään ratsastukseen asumattomiksi luokitelluilla seuduilla.

3_4_maisemaa

Mongolialainen jurtta – Johdatus jurttaelämään ja -etikettiin

Suurin osa paimentolaisista asuu jurtissa (engl. ger). Nykyään perheillä, jotka vastaanottavat vierailijoita on useimmiten omien jurttiensa vieressä yksi tai usempi vierasjurtta, jossa reissaajat voivat yöpyä maksua vastaan. Jurtissa on nykyään usein sähköt ja perheen varallisuuden ja kiinnostuksen mukaan kaikanlaisia moderneja mukavuuksia, kuten satelliittiantennit telkkaria varten. Parin vuoden takaisen uutisen mukaan jo noin 70 prosentilla Mongolian nomadeista on aurinkopaneelit, ja kännyköiden avulla perheiden välinen yhteydenpito esimerkiksi lasten kouluvuosien ajan on mahdollistunut.

Jurtta on oikeastaan monta huonetta yhdessä tilassa. Kun tulet sisälle jurttaan, muista että vieraille tarkoitettu tila on vasemmalla ovestakatsottuna. Oikealla puolella on keittiö ja perheen omaa tilaa. Yleensä vieraita vastaanottava henkilö istuu suoraan oviaukosta katsoen edessäpäin, mikäli on paikalla. Jurtissa tarjotaan lähes aina suolaista maitoteetä, jonka koostumus vaihtelee. Mikäli teetä tai jotain muuta ojennetaan, se otetaan vastaan oikealla kädellä. Joissain paikoissa, erityisesti tuttujen tullessa kylään, saatetaan tarjota myös vodkaa tai airagia, käynyttä hevosenmaitoa.

Jurtta on oikeastaan monta huonetta yhdessä tilassa. Kun tulet sisälle jurttaan, muista että vieraille tarkoitettu tila on vasemmalla ovestakatsottuna. Oikealla puolella on keittiö ja perheen omaa tilaa.

Mongolialainen ruoka on perinteisesti liha-maitopainotteista mättöä. Molemmillla reissuillani Mongoliassa tuttavaperheeni luona vieraillessa sain tutustua vuohen kokkaamiseen alusta loppuun. Ensimmäisenä vuohesta syödään nopeasti pilaantuvat osat eli sisäelimet keitettynä. Sisäelimien syömisestä on ohjeistuksensa sen suhteen, minkä ikäisen henkilön kuuluu syödä mitkäkin osat. Esimerkiksi huonohampaisille vanhuksille kuuluvat luonnollisesti pehmeät osat. Pää on suurta herkkua ja varattu spesiaalivieraille. Seuraavaksi vuohesta syödään itse lihat keitettynä tai vaikka rosvopaistin tapaan pitkään maakuopassa kypsennettynä. Viimeisenä, usein jo monen päivän ja aterian kuluttua, kaikki jämät jauhetaan mössöksi. Tuotoksella täytetään esimerkiksi perinteisiä khuusnuur-piirakoita.

hevosratsastus Mongoliassa

Pakun kyydissä Gobin autiomaahan ja Keski-Mongoliaan

Gobin autiomaa on pääasiassa erämaata, jossa kuivassa kivikkoisessa maassa kasvaa ruohoa ja käppyräistä pensastoa. Siellä täällä on korkeampia kalliomuodostelmia. Varsinaista hiekka-aavikkoa siitä on vain pieni osa. Gobin eteläosissa sijaitseva Gurvansaikhanin kansallispuisto on maan suurin, pinta-alaltaan noin 27 000 neliökilometriä. Gurvansaikhanin kansallispuiston eläimistöön kuuluu maailmanlaajuisia harvinaisuuksia, kuten argaleita (villilammas) ja lumileopardeja. Paimentolaisille Gobin alueen tärkeimpiä eläimiä ovat kaksikyttyräiset kamelit. Vuohia ja hevosia on paljon myös Gobin alueen paimentolaisilla.

Gobin autiomaa on pääasiassa erämaata, jossa kuivassa kivikkoisessa maassa kasvaa ruohoa ja käppyräistä pensastoa. Siellä täällä on korkeampia kalliomuodostelmia. Varsinaista hiekka-aavikkoa siitä on vain pieni osa.

Suurin osa Gobille suuntautuvasta matkailusta tähtää Gurvansaikhanin keskiosiin. Siellä sijaitsevat muun muassa vaikuttavat Khongoryn Els -hiekkadyynit. Ne ulottuvat Gurvainsaikhanin eteläosissa reilun 100 kilometrin matkalla ja ovat noin 6-12 kilometriä leveitä. Nimi Khongoryn Els tarkoittaa laulavaa hiekkaa – dyynien liikkuessa niistä kuuluu voimakas ääni. Yolin Am -rotko on myös yksi alueen tärkeimpiä nähtävyyksiä. Nimi tarkoittaa korppikotkan suuta. Rotkossa on ennen ollut useita metrejä paksu ympäri vuoden pysyvä jääalue, mutta nykyään se sulaa yleensä syyskuuhun mennessä. Ömnögovin aimagin eli provinssin pääkaupunki on hiekkainen Dalanzadgad. Suurin osa Gobille suuntautuvasta liikenteestä kulkee Dalanzadgadin kautta.

Mongolia vinkit | jurtta

Toisella matkallani Mongoliassa vietimme viikon myös Keski-Mongolian vuoristoalueita kierrellen. Olimme liikkeellä tuttuun tapaan venäläisellä UAZ-pakulla, joka tuntuu olevan varmin kulkupeli Mongoliassa ajeluun. Kävimme Erdene Zuu -luostarissa, joka on Mongolian vanhin säilynyt buddhalainen luostari ja sijaitsee muinaisen mongoli-imperiumin pääkaupungin Karakorumin seuduilla. Vietimme myös lumoavia päiviä ratsastaen ja patikoiden Orkhonin laaksossa, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Tsagaan Nuurin alueella kiipesimme sammuneen Khorgo-tulivuoren kraatterin päälle päälle ja ihmettelimme laavakentän näköisiä tummia röpelöisiä kivialueita, jotka ovat jäänteitä Keski-Mongolian alueen tuliperäisestä aktiivisuudesta.

Vinkit Mongoliaan – näillä pääset alkuun

Tällä hetkellä Suomen kansalaiset tarvitsevat Mongoliaan viisumin. Transit -viisumi on voimassa 10 vrk, mutta vain vähän hintavampi Entry-turistiviisumi jo 30 päivää, mikä onkin jo oikein hyvä aika Mongolian luontoon ja kulttuuriin tutustumiseen.

Ulaanbaaatariin pääsee junalla, ja sinne kannattaa myös mennä sillä (lentäenkin toki pääsee). Ulaanbaatar on mielestäni kaikessa rosoisuudessaan ihan symppis kaupunki, jossa viihtyy, jos siihen osaa suhtautua leppoisalla tavalla. Ulaanbaatarissa kannattaa perusnähtävyyksien fiilistelyn lisäksi käydä katsomassa perinteisiä tanssi- ja musiikkiesityksiä. Olimme ystäväni kanssa todella vaikuttuneita Tumen Ekh Ensemblen esityksestä pienessä viihtyisässä teatterissa.

Ulaanbaatarista on kätevää järjestää retkiä muualle. Kalliimpia retkitoimistoja, jotka tekevät all inclusive -retkiä toiveiden mukaan on tarjolla monenlaisia, mutta toimiva tapa on myös kysellä tarjouksia ja matkareittejä hostelleista.

Verkostoituminen muiden reissaajien kanssa kannattaa, mikäli on liikkeellä yksin tai kaksin. Hinnoittelut ovat päiväkohtaisia ja sisältävät useimmiten ainakin auton, kuskin, bensat, majoituksen ja usein myös oppaan.

Ruuat voi kokkailla itse, vierasjurtissa on useimmiten kamiina ja pakuissa matkakaasukeitin. Kuskit vievät muutaman päivän välein kyliin, joista voi ostaa lisää ruokaa.

Oppaan mukaan ottaminen on suositeltavaa, sillä harvat kuskit puhuvat englantia, jotkut kylläkin. Omin päin ilman autoa tai järjestettyä retkeä Mongoliassa liikkuminen on vaikeaa, mutta mahdollista. Riskinä on jumahtaa karuihin aimagien pääkaupunkeihin odottelemaan kuljetusta, joka lähtee kun se on täynnä, eli ehkä tuntien, päivän tai parin kuluttua. Navigointi maastossa on myös vaikeaa karttojen suurpiirteisyyden vuoksi.

Ulaanbaatarista on kätevää järjestää retkiä muualle. Kalliimpia retkitoimistoja, jotka tekevät all inclusive -retkiä toiveiden mukaan on tarjolla monenlaisia, mutta toimiva tapa on myös kysellä tarjouksia ja matkareittejä hostelleista.

Mongolian kielen rytmi ja äänteet ovat upeaa kuunneltavaa puhuttuna, ja laulettuna se herättää minussa aina hienoisen ikävän Mongoliaan. Muutamien fraasien opetteleminen mongoliaksi on tietysti suositeltavaa, ja paikalliset tykkäävät siitä kun edes yrittää vähän. Pitkiä matkoja UAZ:in kyydissä hytkyessä mongolialaisten radiokanavien äänimaailma tulee tutuksi. Suosittelen myös lämpimästi tutustumaan mongolialaiseen musiikkiin ja musiikkivideoihin Youtubessa. Niiden kuvastossa toistuvat mongolialaisille äärimmäisen tärkeät teemat: hevoset, tuuli, arot.

Lähteet:

Dzud -talvesta: http://www.ifrc.org/en/news-and-media/news-stories/asia-pacific/mongolia/
Aurinkokennoista: http://www.zmescience.com/ecology/renewable-energy-ecology/70-of-mongolian-nomads-now-have-solar-power/
Tumen Ekh Ensemble: https://tumenekh.wordpress.com/

Sumatranorangit: Vaellus Sumatran sademetsässä orankien jäljillä

Kaksi asiaa pyörii mielessäni astuessani laivaan kohti Indonesian suurinta saarta, Sumatraa: viidakko ja orangit. Haaveilen näkeväni uhanalaisia sumatranorankeja luonnossa, joten otan suunnakseni Gunung Leuserin kansallispuiston ja orangeistaan kuuluisan pienen Bukit Lawangin kylän pohjoisella Sumatralla.

Bukit Lawang on 1970-luvulla perustettu sumatranorankien konservaatioalue, joka on sittemmin kasvanut suosituksi turistikohteeksi. Alueella sopeutetaan vankeudesta vapautettuja orankeja takaisin luontoon ja pyritään turvaamaan uhanalaisen lajin selviytyminen muuttuvassa elinympäristössä.

Nykyisin kylä toimii myös matkaajien hang-outtina ja eri pituisten viidakkotrekkien starttipaikkana. Lyhyemmillä vaelluksilla pääsee usein näkemään orankeja ja eri apinalajeja, pidemmällä kierroksella kenties sumatrantiikerinkin.

Sumatra | Oranki

Sumatra ja orangit – Haussa vastuullinen opas

Sopivan oppaan löytäminen sumatranorankien bongaukseen on todellinen taitolaji. Ehdokkaita ei Bukit Lawangista puutu, mutta ihan kuka vaan ei hommaan kelpaa: tärkeää on löytää paikallinen, eettisesti toimiva ja koulutuksen saanut opas.

Pitkälti itsenäisesti vaeltaneelle oppaan palkkaaminen tuntuu aluksi varsin stressaavalta tehtävältä. Vasta kokonaisen päivän, taustatutkimuksen, suositusten ja parin tapaamisen jälkeen teen päätöksen. Silti olo on hieman skeptinen ennen vaellusta, kuten ehkä syytä on ollakin, kun kyse on uhanalaisista eläimistä ja kohtalaisesta nivaskasta paikallista valuuttaa. Onko kyseessä oikeasti toimiva, kestävän turismin hanke, vai onko jalon idean kanssa ajauduttu riistämään matkaajia hauraan eläinlajin auttamisen nimissä?

Halu päästä näkemään pitkäkätisiä sukulaisiamme vie epäilystä pidemmän korren. Miten elehtii sumatranoranki? Miltä tuntuu nukkua yö viidakossa? Hieman jännittynein tunnelmin, pää täynnä kysymyksiä suunnistan ensimmäistä kertaa elämässäni sademetsävaellukselle.

sumatra vaellus | sademetsa

Trekkipolulla näkyy ja kuuluu

Viidakko alkaa heti kylän nurkalta, ja katoan sen uumeniin oppaan perässä. Pian ympärillä on pelkkää vihreää, ja kylän äänet alkavat vaieta polun johdattaessa meitä syvemmälle. Eteneminen ei ole kovin haastavaa, mutta ylös alas kapuaminen saa pian hien pintaan. Jyrkemmissä nousuissa otan tukea milloin liaaneista, milloin puiden juurista. Lisähaastavuutta liikkumiseen tuovat lenkkareiden alla tirskuva muta ja trooppisen korkea ilmankosteusprosentti. Iltapäivällä alkaa sataa, kuten sademetsissä on tapana.

Kaikki tuntuu metsässä niin suurelta: on kämmenenkokoista perhosta, pitkähäntäistä gibbonia, parimetristä varaania ja tomeraa jättiläismuurahaista. Mitä en näe, kuulen. Puiden latvoissa rapisee, jostain kuuluu kiekaisuja. Opas auttaa tunnistamaan ääniä, jotka kuuluvat milloin hyönteisille, milloin sarvinokille. Hän kertoo näkemistämme apinalajeista, eri puiden ja kasvien hyödyistä, eläinten ruokkimisen vaaroista ja tuntuu aidosti välittävän metsästä. Huomaan ilokseni, ettei trekkipolulla näy roskan roskaa.

Sitten puiden välissä vilahtaa jotakin oranssia. Ja yhtäkkiä niin metsässä hikoilu kuin oppaan valitsemisesta koitunut stressi tuntuu kaiken vaivan arvoiselta – eikä onnen tunteelle ole tulla loppua.

Sumatranoranki

Lähisukulaisemme oranki

Päivän aikana näen kymmenisen orankia. Ne istuvat rennosti puissa ja heilahtelevat oksalta oksalle laiskan ketterästi. Vaeltajia ne eivät kavahda, ja kuntoutustaustansa vuoksi Bukit Lawangin alueen orangit ovatkin enimmäkseen puolikesyjä. Seurallisimmat viihtyvät matalammilla oksilla, ujommat korkeammilla. Tästä muistankin jo ennen trekkiä kuulleeni: orangeilla on omat luonteenpiirteensä. Ne ovat niin ihmismäisiä, että eläinlajin nimi bahasa indonesian kielellä tarkoittaa “metsän ihminen”.

 

Kuten monet muutkin suuret apinat, sumatranorangit käyttävät älykkäästi luonnon omia työkaluja apunaan. Taidot eivät pelkästään periydy, vaan kuten ihmisetkin, orangit oppivat vanhemmiltaan.

Orankeja elää luonnonvaraisena enää vain Indonesian Sumatralla ja Malesian Borneossa. Sumatranoranki kuuluu tällä hetkellä maailman 25 uhanalaisimman eläimen joukkoon, ja aikanaan kaikkialla Sumatralla asuneen eläinlajin asuinalue käsittää enää vain kaikista pohjoisimman osan saaresta. Orangit asuvat sademetsän laaksoissa, joissa ruokaa löytyy monipuolisesti. Ympäröivä metsä onkin orankien tärkein elinehto.

jungle1

Kuten monet muutkin suuret apinat, sumatranorangit käyttävät älykkäästi luonnon omia työkaluja apunaan. Taidot eivät pelkästään periydy, vaan kuten ihmisetkin, orangit oppivat vanhemmiltaan. Ne kehityvät hitaasti ja elävät vuosikymmeniä – näinpä moni näkemäni oranki on minua vanhempi. Mykistyneenä ja vaikuttuneena seuraan, kuinka oranssikarvaiset serkkumme raapivat koomisesti päitään nuorempien hypellessä energisesti ylemmillä oksilla. Välillä orangit katsovat suoraan silmiin, ja katseesta välittyy erityinen ymmärrys.

Yö Sumatran sademetsässä

Päivän päätteeksi saavumme iltapäiväsateen saattelemana kauniille leiripaikalle pienen solisevan joen varteen. Hiki lähtee pulahduksella virkistävän viileävetiseen jokeen samalla, kun sade ropisee niskaan. Paikalle jo aiemmin saapuneet paikalliset ovat pystyttäneet teltat pressukatokseen, ja illallinen on valmisteilla. Se koostuu indonesialaisen kotiruoan tapaan riisistä, kanasta, tempestä, kasvis-currystä ja suolatuista muikuista. Vesi maistuu savuiselta, sillä juomme keitettyä jokivettä. Illan pimetessä istumme muutaman muun leirillä yöpyvän kanssa kynttilänvalossa juoden teetä, jutellen ja haastaen toisiamme sana-arvoituksiin.

Yö sademetsässä on taianomainen. Pieni joki solisee lähellä, viidakon äänet kuuluvat korvissa. Kun painan pääni maahan, hupparista taitellulle tyynylle, tulee kumman levollinen olo. Silti herään muutamaan otteeseen yön aikana kuullen apinoiden ulvontaa, hyönteisten sirinää ja lintujen kieuntaa. Luonnon oma sinffonia jatkuu aina aamuun saakka.

Uhka lautasella ja meikkilaukussa

Aamiaisen jälkeen on aika hyvästellä viidakkoleiri. Paluumatkalla käytän tilaisuuden kysellä oppaalta orangeista ja metsästä. Mieleen juolahtaa kaikenlaista: Miten orangit juovat? Tuntevatko ne sukulaisuutta? Entä onko orankien historiallisesta vihollisesta sumatrantiikeristä enää uhaksi? Vastaus ei yllätä. Uhka kun ei enää ole yhtälailla uhanalainen tiikeri, vaan me. Todellinen vihollinen löytyy ostoskoreistamme: suurin syy orankien uhanalaisuuteen on lajin elinympäristön kutistuminen, kun ainutlaatuista neitsytsademetsää hävitetään palmuöljyviljelmien tieltä.

Moni lienee kuullut juttua palmuöljystä, muttei ehkä tajua käyttävänsä sitä tietämättään päivittäin. Pahan maineensa ansainnut palmuöljy on monikäyttöinen ja edullinen rasva, jota käytetään noin puolessa kaikista kulutustuotteista aina valmisaterioista saippuaan. Orankien kannalta harmillista on, että juuri Indonesia ja Malesia ovat palmuöljyn suurimpia tuottajamaita.

Moni lienee kuullut juttua palmuöljystä, muttei ehkä tajua käyttävänsä sitä tietämättään päivittäin. Pahan maineensa ansainnut palmuöljy on monikäyttöinen ja edullinen rasva, jota käytetään noin puolessa kaikista kulutustuotteista aina valmisaterioista saippuaan.

Ongelman laajuudesta on vaikea saada käsitystä ennen kuin matkaa päiväkaupalla yhden ja saman palmuöljyplantaasin läpi. Sumatralla on surullista huomata, kuinka tasaisiksi riveiksi istutettuja palmurivistöjä siintää saaren itä-rannikolla silmänkantamattomiin, ja plantaasit yltävät aina kansallispuiston reunoille saakka. Kasvavassa tarpeessa tilaa palmuille raivataan vaikka laittomasti. Tästä kärsii niin eläinkantamme, biodiversiteettimme, ilmastomme kuin alkuperäiskansammekin. Ja jos muutosta ei tule, orankien uskotaan katoavan maapallolta kymmenen vuoden sisällä.

palmoil3b

Toivoa vielä on. Tietoisuus aiheesta kasvaa hiljalleen, ja myös monet paikalliset tuntuvat haluavan tehdä asioita eri tavalla. Kun sademetsä jää taakse ja skootterien moottorit kuuluvat taas, ovat kengänkärjet mudassa ja pää täynnä uusia kysymyksiä. Kahden päivän viidakkotrekki on saanut mietteliääksi, uteliaaksi ja nöyräksi. Sen seurauksena kunnioitan enemmän. Toisaalta taas janoan lisää, sillä kovin syvälle sademetsään ei näin lyhyellä vaelluksella ehdi. Lupaus itselle syntyykin jo samana iltana: tätä tahdon vielä joskus lisää.

Lukuvinkki: Pulau Weh on vedenalaisten ihmeiden paratiisi Indonesiassa


Kuvat ja teksti: Eerika Leino. Eerika kirjoittaa omaa blogiaan osoitteessa www.velorous.com

AFRICA ASIA EUROPE NORTHAMERICA OCEANIA SOUTHAMERICA

MIKÄ AIHE KIINNOSTAA?

SINULLE VALIKOITUA INSPIRAATIOTA