Venla oli haaveillut pakuelämästä jo pitkään ja pian elämän toisesta reissupakusta tuli ympärivuotinen koti. Liikkuva koti sopii täydellisesti liikkuvan elämäntavan omaavalle seikkailijattarelle.
Artikkeli sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkitty *.
Me ostimme sen! Me ostimme liikkuvan kodin! Pelotti ja jännitti, mutta samalla olin niin innoissani, etten meinannut pysyä tuulihousuissani: yksi iso unelma oli toteutettu! Meillä olisi vihdoin ihan oikea kotiauto. Tai ainakin heti, kun se saapuisi. Odottavan aika oli toden totta pitkä. Viimein, neljä kuukautta myöhemmin ilmeni, että kotiautomme oli saapunut Suomeen ja voisimme noutaa sen viikon päästä. Sitten tulikin kiire. Mitä ihmettä meidän pitikään vielä hankkia ja mitä asioita meidän pitikään hoitaa?
Mennään vähän ajassa taaksepäin. Ostimme siis ensimmäisen pikkupakumme vuonna 2017. Olin katsellut Instagramista #vanlife -juttuja jo silloin jonkin verran ja miettinyt, että olisi upeaa kokea vastaavaa aivan itse. Ja sitten eräänä päivänä mieheni näytti minulle sellaisesta kuvaa ja kysyi, että ostetaanko paku ja lähdetäänkö sillä reissuun? Minä vastasin heti: tahdon.
Siitä meni parisen viikkoa, kun ajeltiin omalla harmaalla pikku-Vitollamme tyytyväisenä pihaamme yhtä asp-tiliä köyhempänä. Edessä suuret suunnitelmat: autoon tulisi ainakin keittonurkkaus, panelointi, seinältä levitettävä sänky, kattoluukku. Tai noh, vessasta ja suihkusta olisi ehkä luovuttava. Lopulta kolme kuukautta myöhemmin meillä oli kattoluukku. Lisäksi verhoilimme pakettiautomme mummon huiveilla, lapsuuden kodin matoilla ja nostimme vanhan 120-senttisen runkopatjasänkymme kyytiin. Sänkyyn tehtiin uudet jalat ja se täyttikin koko auton. Lisäksi mieheni viritteli vapaa-ajan akun ja sähköt takatilaan Youtube-videoiden opastuksella. Ja tadaa! Maunuvaunumme oli valmiina ensimmäiselle kuukauden matkalleen kohti Barcelonaa.
Tällä samaisella ”tilaihmeellä” reissasimme Keski- ja Etelä-Euroopan lisäksi Brittein-saarilla ja Pohjosmaissa. Retkiautona Maunuvaunu (sellaiseksi sen ristimme) oli ihan loistava, vaikkakaan kovin montaa sadepäivää ei toivonut olevan peräkkäin, koska sisätilat olivat, noh, olemattomat. Monta kertaa meillä oli suunnitelmissa päivittää vaunuamme uuteen uskoon Instan #vanlifereitten tavoin, mutta koskaan emme sitä aikaiseksi saaneet.
Etelä-Suomesta paluumuutto Pohjois-Karjalaan tuli ajankohtaiseksi viime kesänä, ja taas meillä (tällä kertaa lähinnä minulla) oli suuret suunnitelmat. Nyt me ostettaisiin ihan oikea iso paku ja tehtäisiin siitä meille asuttava koti! Loppukesästä alkaisin ihan itse oman rakennusprojektin kimppuun ja pian siinä jo asuttaisiin. Ajatus oli suuremmoisen houkutteleva. Kämppä jäi etelään ja tavarat pistettiin varastoon, mutta auton ostolle saati laitolle ei ilmaantunutkaan aikaa. Jotenkin kävi niin, että mieheni start-up-elämä vei minutkin mennessään.
Olin vastustellut pitkään edes ajatella valmiin asuntoauton ostamista. En ikimaailmassa halunnut olla se perinteinen karavaanari isossa valkeassa lukaalissaan. Enkä halunnut mitään vanhaa tai homeista retroversiota, enkä kenenkään muun omaa. Kaikki näyttivät sisältä tunkkaisilta laivan hyteiltä tai ulkoa siltä, että ne juuttuisivat ekaan mökkitien risteykseemme, joko katosta tai pohjasta. Ne olivat liian isoja, liian hienoja, liian vanhoja tai liian rumia. Eivät yhtään meidän tyylisiä.
Kunnes kävi taas se perinteinen. Mieheni näytti minulle kuvaa Instagramissa Fordin 4×4 Transitista, joka oli cooleimman näköinen valmis retkiauto, mitä olin koskaan nähnyt. Kyseessä oli mainos. Tällä kertaa en sanonut heti ”tahdon”, vaan että ”lopeta”, koska hintalappu oli sellainen, ettei budjettimme missään suunnitelmissa oltu kaavailtu olevan sitä luokkaa. Tässä tapauksessa ”lopeta” ei kuitenkaan ollut riittävä käsky pysäyttämään miestäni, joten pikemmin kuin huomasimmekaan, olimme liikkeessä katsomassa malliautoa ja tilailemassa omaa suoraan tehtaalta. Nimet oli paperissa niin että hups.
Lopulta tuota päätöstä ja sen riemua seurasi piinaavat neljä kuukautta, jolloin menetin jo toivoni koko hommaan, ja ennätin niellä pettymyksen siitä, että me ei koskaan tuota autoa saataisikaan. Ennätettiin jo tulla melkein toisiin aatoksiin ja harkittiin tosissaan kaupan perumista, koska olihan se auto kallis. Koronan takia venynyt auton odotus kuitenkin palkittiin, kun vihdoin helmikuussa saatiin tieto, että auto on noudettavissa. En enää edes muistanut, millainen se lopulta sitten piti edes olla. Että oliko se nyt oikeasti edes hyvä auto.Onneksi olimme valmiiksi asunnottomia puoli vuotta Maunuvaunussa, toisten nurkissa ja mökillä oleskeltuamme, joten ”muutto” oli helppo. Ikean kautta pyörähdys, laskukamat ja läppärit messiin, ja eikun pohjoiseen. Suoraan autoliikkeestä ensimmäiselle reissulle ja pakkasta -25 astetta. Mikä voisi mennä vikaan? Se on sitten jo ihan toinen tarina.
Meillä oli kuitenkin nyt oma unelmakoti. Oltuamme kolme vuotta ”jumissa” eteläisessä Suomessa, meille kaikki kaikessa oli nyt vapaus, jonka pakuasuminen mahdollisti. Vapaus olla missä vain, mennä minne vain. Toki vapaus ei nyt vallinneesta maailman tilanteesta johtuen näyttäytynytkään ihan sellaisena kuin olin villeimmissä unelmissani toivonut, sillä ulkomaille ei ollut asiaa. Mutta olihan meillä Suomi, ja toisaalta mahdollisuus olla omissa oloissaan missä vaan tekemässä juuri niitä asioita, joista eniten nautti. Ja minulle se talviaikaan oli olla lähellä mäkiä, vaaroja tai tuntureita, pakkasta ja pehmeää lunta. Kesäaikaan luontoa, vettä, retkeilymaastoja ja rauhaa.
Pakettiautossa asuminen muotoutui meidän yhteiseksi unelmaksemme vuosien mittaan niin sanotulla ”pikkupakulla” reissatessa. Nyt, kun molemmat voimme tehdä töitä paikasta riippumatta läppäreillä, on tämä elämäntyyli ollut meille paras päätös ikinä. Ei olla sidottuja minnekkään.
Ainakin tällä hetkellä se toimii ja tunnen, että elämässäni on kaikki nyt tosi hyvin, vaikka ei pakuasuminenkaan aina ihan pelkkää ruusuilla tanssimista ole. Mutta koti on luonnon helmassa, missä milloinkin, ja se on parasta. Yksiö pyörillä, pihana koko maailma. Ja kyllä, on se ollut hyvä auto.
Kiinnostaako asuminen pakettiautossa tai matkailuautossa? Kokeile sitä ensin vuokraamalla liikkuva koti.
*Vuokraa matkailuauto nyt!
Seikkailijattaren lukuvinkki: Punaisella pakettiautolla Eurooppaa tutkimaan