Inspiraatiota maailmaa tutkivilta naisilta naisille – tiedostavamman ja kauniimman maailman puolesta!

pelkotiloja matkalla australia

Pelastava feikkienkeli Australian erämaassa

by

Moottorista on kuulunut jo jonkin aikaa kummallinen, tikittävä ääni. Se saapuu yhtä nopeasti kuin häviää, ja näin jälkeenpäin ajatellen tietoinen epätietoisuus oli ainoa lohtu liemessä, josta itsemme kohta löytäisimme.

Matkaa on taitettavana vielä noin 2000 kilometriä, kun tikittävä ääni vaihtuu pikkuhiljaa aggressiiviseksi klonkutukseksi. Katsahdamme ystäväni Vickyn kanssa toisiamme ja hermostuneisuus leimahtaa kasvoillemme. Ääni käy niin kovaksi, että meidän on pakosta ajettava tiensivuun — keskellä ei mitään.

Tilannekatsaus ei näytä hyvältä. Meillä ei ole puhelinta, jonka verkko kattaisi erämaan laajan tyhjyyden. Ohi kulkeva liikenne on harvaa, melkein olematonta. Siitäkin suurin osa on rekkajunia. Aurinko porottaa taivaalla armottomana. Asvaltti nostattaa läpinäkyviä liekkejä ajotieltä. Tänne me emme voi jäädä, on valittava huonoista vaihtoehdoista paras.

Puemme päälle kokomustat löysät asut, survomme kummankin pitkät hiukset mustien pipojen alle ja lähdemme kohti tienreunaa. Ei muuta kuin peukkua pystyyn. Australian erämaa on viimeinen paikka, jossa liftausta haluan harjoittaa.

Susi 2

Ohitsemme ajaa valkoinen maastoauto. Se hidastaa, mutta jatkaa matkaa. Jokin selvästi saa ajajan mielen muuttumaan, koska auto pysähtyy ja peruuttaa lähemmäs. Autossa on keski-ikäinen mies ja koira. Koira! Jotain valheellista turvallisuudentunnetta on ihmisessä, jolla on koira.

Mies nousee autosta, eikä aikaakaan, kun konepelti ponnahtaa kuumasta autosta pystyyn. Ongelma on selvä. Auton öljymittari on falskannut ja kone leikkaamassa kiinni. Mies, joka esittäytyy Beniksi, neuvoo meidät mekaanikon luokse. Se sattuukin olemaan ainoa Nullarbor Plainilla oleva mekaanikko ja onneksemme alle 100 kilometrin päässä. Ben selvästi näkee epätoivomme. Hän täyttää moottorimme öljyllä ja lupaa seurata matkankäyntiä mekaanikolle asti, jottemme löydä itseämme toistamiseen tiensivusta.

Ei muuta kuin peukkua pystyyn. Australian erämaa oli juuri se viimeinen paikka, jossa liftausta halusin harjoittaa.

Kun hitaasti, auton viimeisillä voimilla, saavumme mekaanikon pihaan, auto kirjaimellisesti räjähtää. Mekaanikko saapuu pihalle pöllämystyneen näköisenä ja toteaa autoa katsomatta, että nyt ei hyvä heilu. Olemme jumissa, 2000 kilometriä kummaltakin rannikolta. Auto on täysin solmussa ja kaikki omaisuutemme pakettiautossa. Miehet katsahtavat toisiaan tiedostaen tilanteen vakavuuden. Ben tarjoaa kyytiä itärannikolle. Se kuulostaa hyvälle.

Susi 3

Seuraavat päivät harjoitamme istumalihaksia. Ben kertoo olevansa perheellinen mies itärannikolta, mutta etsimässä työtä länsirannikolta. Sid-koira nauttii automatkustuksesta ja kulkee seurana matkoilla. Ben on mukava, suhteellisen puhelias mies. Mikä tuuri, että juuri hän sattui ajamaan ohitsemme!

Jälleen kerran pitkän ajomatkan päätteeksi pystytämme leirin uupuneesti tienviereen. Tienvarresta on järjetöntä poiketa pidemmälle, koska matka jatkuu ripeästi seuraavana päivänä. Laitamme tulen, teemme ruokaa, juttelemme mukavia. Erämaan pimeys sulkee meidät syliinsä tiukemmin kuin makuupussimme. Tähtitaivas välkehtii lohduttavaa valoa. Nukahdan puristaen puukkoa kädessäni.

Heräämme uuteen aamuun. Sid-koira tervehtii meitä kumpaakin kostealla kuonollaan. Tänään Ben ilmoittaa pyrkivänsä ajamaan yhtä soittoa Sydneyyn asti, mikä kuulostaa hyvälle. Vuorokaudesta tulee siis pitkä. Pakkaamme leirimme ja suuntaamme tien päälle.

Erämaan pimeys sulkee meidät syliinsä tiukemmin kuin makuupussimme. Tähtitaivas välkehtii lohduttavaa valoa. Nukahdan puristaen puukkoa kädessäni.

Kun kahdeksan tuntia ajoa on kulunut, on Benin mieli muuttunut. Hän ilmoittaa, että lopetamme ajamisen tänään varhain. Hän tietää kivan leiripaikan, jossa aiomme hänen mukaansa yöpyä. Kaupassa hän ostaa kasapäin kaljaa, viiniä ja hyvää ruokaa. Tarjoudumme maksamaan ostot kiitokseksi.

Leiripaikka on kaukana tieltä. Se on joenvarrella oleva metsä. Erämaassa ei ole metsää, paitsi tämä suikale, meidän yöpymispaikkamme. Pelon tunne ei saavu hiljaa, se saapuu jyristen, mitä kauemmas tie häipyy näkökentästämme. Pidämme juttelun silti kevyenä. Emme näytä, mitä mielessä liikkuu.

Susi 4

Parkkeeraamme metsän siimekseen ja pystytämme leirin. Ben korkkaa oluen ja juo sen ahnaasti. Hän avaa toisen. Otamme seuraksi viiniä, esitämme rentoa. Aivojemme tiedustelutila on aktiivinen, skannaamme ympäristöä, lähinnä vain kostutamme huulet viinissä.

Lähdemme Vickyn kanssa strategiselle kävelylle, josta tulee kuin episodi Selviytyjistä. Kierrämme metsää, tutustumme maastoon. Ensimmäistä kertaa olo on täysin epätoivoinen. Olemme kummatkin lähellä kuolemanpelkoa. Kun katsomme jokea, näemme omat ruumiimme uppoamassa pohjamutaan.

Kun saamme ajatuksemme ja selviytymisstrategiamme kuntoon ja olemme palaamassa leiripaikalle näemme, että lähelle leiriämme on asettunut kymmenen hengen miesseurue. Törmäämme yhteen heistä matkan varrella ja vaihdamme kuulumiset. Tarinan kuultuaan hän luo meihin merkitsevän katseen ja sanooo jokaista sanaa painottaen, että jos tulee mitä tahansa asiaa, he ovat aivan vieressä. Olemme yhteisymmärryksessä, liittolaisia.

Olemme kummatkin lähellä kuolemanpelkoa. Kun katsomme jokea näemme omat ruumiimme uppoamassa pohjamutaan.

Kun sydän astetta kevyempänä palaamme leiripaikalle, Ben on tolaltaan. Hän on selvästi poissaollessamme juonut lisää ja esittää aggressiivisesti mielipiteensä lähelle leiriytyneistä miehistä. Hän ei voi ymmärtää, miksi he ovat saapuneet tälle leiripaikalle ja noin lähelle. Hänen iltansa on selvästi pilalla. Pahat aavistukseni saavat lisäpontta Benin käytöksestä. Mitkä olivatkaan hänen taka-ajatuksensa? Mitä jos retkiporukka ei koskaan olisi leiriytynyt viereemme?

Illalla odotamme, kunnes auton lavalta kuuluu syvä kuorsaus ja vajoamme kevyeen uneen puukkoja puristaen. Sydneyyn on enää päivän matka, onneksi.

Ikiliikkuja, joka sammuttaa mustalaisvertaan seikkailen. Kun kaupunkiasfaltti alkaa polttaa, näyttää tienviitta kohti luonnonhelmaa. Repusta löytyy kamera, kirja ja tietenkin villasukat, aina.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Palaa Alkuun