Celle on tuntematon kohde Saksassa, jonka arkkitehtuuri ihastuttaa. Mitä tehdä Pohjois-Saksan Cellessä?
Kun mietin Saksaa, mietin yleensä aina vain Berliiniä. Näin oli ainakin vielä muutama viikko sitten, kunnes tein matkan itselleni aivan uusiin paikkoihin tuossa valtavassa maassa. Tutuksi tuli muun muassa sympaattinen Celle.
Pohjois-Saksan reissun jälkeen mietin Saksasta puhuessani myös kaikkia niitä pieniä ja söpöjä kaupunkeja, joita tuossa maassa riittää. Nykyään kuvailen Saksaa muille sanalla nätti. Kerroin teille Urbaani viidakkoseikkailijatar -blogissani jo samoiluistani nätin Lüneburgin mukulakivikaduilla. Tuon samoiluvuorokauden jälkeen hyppäsimme brittiläisen Andyn kanssa junaan ja suuntasimme *blogimatkamme ohjelman mukaisesti alle tunnin matkan päässä sijaitsevaan Cellen pieneen kaupunkiin.
Puutaloja ja historian havinaa Saksan Cellessä
Celle, kuten Lüneburg, on todella nätti. Taas se sana tuli sieltä, nätti. Jos Lüneburgin rakennukset ovat punaista tiiltä, Celle on tunnettu niin sanotuista half-timbered taloistaan eli osittain puusta rakennetuista talokaunokaisista.
Celle huokuu vanhaa aikaa ja historiaa. Meidät vietiin juna-asemalta suoraan hotelliimme, jonka lähes kuninkaalliseen aulaan kattokruunuineen marssin rinkka selässäni. Althoff Furstenhofin yleiset tilat olivat todella arvokkaan kauniit, aamiaisesta puhumattakaan. Oma huoneeni oli golf-teemainen, mikä ei teemaltaan nyt aivan ollut se kaikkein sopivin minulle. Huone oli todella siisti ja suuri sänky oli kutsuva. Ehkä juhlallisimmalla koskaan nauttimallani aamiaisella oli tyrkyllä kaikkea mahdollista herkullista ja ylellistä, jopa kuohuviiniä (vai olikohan se shampanjaa).
Kiertelimme Cellen valokuvauksellisilla kaduilla tunteja. Helle paahtoi ja välillä piti pysähtyä nauttimaan lasi kylmää olutta. Seurassani matkannut Andy on oikea oluiden asiantuntija, hän on jopa kirjoittanut reissuiltaan olutpäiväkirjaa. Omaa vastaavaani saatte kyllä odotella, olut maistuu minulle lähinnä vain erittäin kylmänä ja tyttömäisen kevyenä. Muuten lipitän nykyään mieluummin viinejä. Mitä muuten tapahtui niille siidereille, joita vielä muutama vuosi sitten join? Askel kohti oikeaa aikuisuutta on kaiketi taas otettu.
Cellen tunnelma on rauhallinen ja aikuinen
Cellen tunnelma on selkeästi varttuneempi kuin päivää aiemmin tutkimamme Lüneburgin. Miljöö on upea, mutta itse jäin hieman kaipaamaan nuorekasta otetta ja kivoja, rentoja kahviloita. Toisaalta, pitääkö jokaisen paikan nyt olla niin nuorekkaan rento ja boheemi? Cellen juttu on arvokkuus ja historian havina, samoin tietysti upea arkkitehtuuri. Suuri osa kaupunkia on rakennettu jo barokin ja renessanssin aikaan.
Vaikka en kokonaista viikkoa haluaisi Cellessä viettääkään, päivävisiittiä en jättäisi väliin niin ainutlaatuisen arkkitehtuurin takia. Cellessä on itse asiassa yksi suurimmista tämänkaltaisten puutalojen kokoelmista ja suurin osa niistä toimii edelleen tavallisten ihmisten koteina. Kuulin myös, että Saksan läpi kulkee kokonainen vastaavien puutalojen reitti, joka voisi olla aika hauska kiertää vaikka pyöräillen tai autoillen.
Cellessä on ollut elämää jo kauan ennen kuin kukaan meistä oli edes syntynyt. Cellen linnassa on eletty hurjaa elämää joskus jo barokin aikaan. On uskomatonta miettiä, miten vuosisatoja sitten linnassa on juhlittu jos jonkinmoisia kissanristiäisiä. Nykyään linna toimii myös museona ja linnassa on muun muassa teatteri.
Tämän päivän Celle on rauhallinen. Cellen sijainti lähellä Hannoveria ja Hampuria on aiheuttanut tyypillistä muuttovirtaa kohti suuria kaupunkeja. Monille paikallisille Celle on paikka, joka asumisen saralla jää taakse nuoruuden vuosina, mutta jonne saatetaan palata asumaan perheen lisäännyttyä. Tämän tarinan kuulin kävellessäni aamulla pitkin Cellen joenvartta, saadessani apua ystävälliseltä nuorelta perheeltä kajakkivuokraamon löytämisessä.
Saksan Celle ulkoilmaihmiselle
Oma kohokohtani Cellessä olikin itse itselleni aamulla järjestämä melontamatka. Aikaa oli rajatusti, joten kovinkaan kauaksi en ehtinyt meloa. Muuten olisin saattanut meloa vaikka koko päivän, niin nautinnollista siellä oli meloa menemään pitkin tyyntä jokea. Seurasin joutsenia, seurasin sorsia ja ihastelin joenvarren söpöjä taloja. Satuin paikalle kreivin aikaan, kun rannalla talon omistava mies ruokki lintuja. Seurasin ruokailua ja imin itseeni aitoa celleläistä tunnelmaa. Samaa tunnelmaa aistin kajakkivuokraamon viereisessä, pienen pienessä kalakaupassa, jonne mahtuu kerrallaan korkeintaan kaksi ihmistä.
Vanha apteekki, uniikit liiketilat
Cellestä mieleeni jäivät myös upeat liiketilat. Eräs Cellen kenkäkaupoista on rakennettu entisen apteekin tiloihin ja jopa apteekin upeat, massiivipuiset hyllyt ovat vielä paikoillaan. Erääseen todella vanhaan rakennukseen oli tehty sisustuskauppa, jonka yksityiskohdat ovat vailla vertaansa. Cellen kaupoista on kliinisyys kaukana ja tässä tapauksessa hyvä niin!
Tuohon celleläiseen tunnelmaan menee myös tietty pysähtyneisyys. Cellessä, kuten ei Lüneburgissakaan, tunneta sanaa kiire. Minä taisin olla ainoa kiireinen, koska hotkaisin vauhdilla ennen matkamme jatkumista suustani alas lounaan mukavalla sisäpihaterassilla, aivan katedraalin kupeessa. Katedraalin torniinkaan en kerennyt, vaikka kuinka yritin kokea Cellessä kaiken. Selkeästikään en kokenut kaikkea.
Mitä tehdä Saksan Cellessä?
- samoile Cellen vanhassa kaupungissa arkkitehtuuria ihastellen
- uppoudu vanhaan aikaan Cellen linnassa
- hae eväät ja nauti ne vaikka joen rannalla tai linnaa ympäröivässä puistossa
- kipua katedraalin torniin
- vuokraa kajakki ja näe Cellen toisenlaiset kasvot
- kuuntele auf Deutsch eli saksaksi, kun Cellen lyhtypylväät kertovat tarinoita.
× Lukuvinkki: Berliini on maailman paras kaupunki nautiskelijalle ×
