Moikka ja ihania syysterveisiä Kanadasta!
Kesän tuskastuttavan kuumien helleaaltojen aikana haaveilin salaa kirpeistä syysaamuista, ja nyt ne ovat vihdoin täällä. Kanadassa asumisen parhaita puolia (ainakin Suomeen verrattuna) on se, että syksy ja upeat ruskan värit jatkuvat vielä pitkälle marraskuulle, ja näin lokakuussa voi vielä nauttia ihanista parinkymmenen asteen päivälämpötiloista. Vaahteroiden valtaama Ottawa panee parastaan syyskuusta marraskuuhun, eikä syksyn väreihin tai kengän alla rapiseviin puiden lehtiin voi kyllästyä. Heitä mukaan vielä kurpitsoita koristeeksi ja mausteeksi kahvin sekaan, niin eihän tätä vuodenaikaa peittoa mikään!
Tänä syksynä pääsin käyttämään äänioikeuttani toista kertaa, nimittäin Kanadassa pidettiin vaalit. Et varmaankaan kuullut niistä mitään, eikä ihmekään – Kanadan vaalit harvoin ylittävät kansainvälisen uutiskynnyksen. Vaalikampanja kesti kanadalaiseen tapaan vain reilun kuukauden, eikä vaaleissa ollut suurta draamaa tai edes muutosta, Justin Trudeau on edelleen pääministeri. Kanadan vaalit ovat hyvin erilaisia naapurimaahan verrattuna, nimittäin täällä vaalien kampanjointikausi ei saa lain mukaan ylittää 50 päivää, kun Yhdysvalloissa voidaan helposti kampanjoida yli vuoden verran. On muuten ihan mielenkiintoista huomata sekin, miten äänioikeutta arvostaa eri lailla, kun se ei aina ole ollut itsestäänselvyys – äänioikeus on siis yksi Kanadan kansalaisuuden plussista, jota ilman asuin täällä kahdeksan vuotta.
Jotain uuttakin on mahtunut tähän syksyyn, nimittäin Kanadassa vietettiin ensimmäisen kerran Totuuden ja Sovinnonteon päivää (Truth & Reconciliation Day), joka on osassa maata vapaapäivä. Tätä ei kuitenkaan voi kutsua juhlapäiväksi, sillä päivää vietetään “kadonneiden” lasten ja sisäoppilaitoksista selvinneiden kunniaksi ja muistoksi. Kanada nähdään usein edistyksellisenä maana, mutta täällä on synkkä historia alkuperäiskansojen suhteen, josta olen kirjoittanut laajemmin Tarinoita Maailmalta-blogissa. Nämä pahamaineiset sisäoppilaitokset luotiin jo 1800-luvun lopulla, mutta viimeisin sulki ovensa vasta 1997. Ne olivat valtion rahoittamia ja kirkon pyörittämiä kouluja, joiden tavoite oli “tappaa intiaani lapsesta”, eli tehdä alkuperäisasukkaista eurooppalaisten valloittajien kaltaisia. Arvioiden mukaan 42% oppilaista kuolivat ja ne jotka selvisivät, kantoivat traumaa sukupolvelta toiselle aina nykypäivään saakka. Tätä taakkaa yritetään nyt paikata monin keinoin, ja Totuuden ja Sovinnonteon päivä kannustaa kanadalaisia perehtymään tähän osaan maan historiasta.
Lokakuu tuo mukanaan myös perinteitä, jotka minä miellän hyvin pohjoisamerikkalaisiksi, vaikka niillä molemmilla on eurooppalainen alkuperä: Thanksgiving eli kiitospäivä ja Halloween. Kanadassa kiitospäivää vietetään lokakuun toisena maanantaina, eli reilu kuukausi ennen kuin Yhdysvalloissa juhlitaan. Kanadassa kiitospäivä ei ole ihan niin iso juhla kuin naapurimaassa, mutta se on kuitenkin vapaapäivä, johon liittyy perinneruokien syöminen ja perheen kanssa juhliminen. Omaan kahden vegaanin ja yhden koiran muodostamaan perheeseen kiitospäivän perinteet eivät ole juurtuneet, lähinnä lihapainoitteisten perinneruokien vuoksi, mutta asumme myös kaukana komeamman puoliskoni sukulaisista, joten heitäkään ei tule nähtyä muuta kuin videopuhelujen kautta. Olemme kuitenkin oikein kiitollisia vapaapäivästä ja toki kiitospäivän klassikkoherkusta, eli kurpitsapiirakasta, on myös vegaaninen versio saatavilla. Tänä vuonna tosin herkuttelemme hieman modernimmalla, kurpitsamausteisella juustokakulla. Nam!
Heti kun Kanadassa on Thanksgiving juhlittu, niin kauniit koristekurpitsat kaiverretaan Halloween-kurpitsoiksi ja hämähäkinverkot ja luurangot käyvät pihakoristeista. Lokakuun loppupuoli on oikein otollinen aika kävelyretkille ympäri Ottawan naapurustoja. Jos kiitospäivä on Kanadassa vähän pienempi juttu kuin Yhdysvalloissa, niin Halloweenia juhlitaan täällä kyllä samalla innolla! Viime vuonna trick or treating oli kielletty täällä Ottawassa pandemian vuoksi, joten oletan että tänä vuonna keppostellaan entistä suuremmalla panostuksella.
Tällaisia syksyisiä kuulumisia Kanadasta tällä kertaa. Nähdään taas, kun ilmat ovat viilenneet ja ensilumen odotus on alkanut. Bye for now!
Terkuin,
Annika
Seikkailijattaret saavat ulkomailla asuvilta yhteisön jäseniltä kirjeitä, joissa käsitellään paikallisuutta ja elämää maailman monissa kolkissa. Tutustu kaikkiin kirjeenvaihtajiin ja heidän kirjeisiinsä täällä.