Tiedätkö, kuka valmistaa retkeilyvaatteesi tai tiedätkö, kuka koko ajan kuumenevassa retkeilyvarustebisneksessä rikastuu?
Aikaisemmissa jutussani kävin läpi tavaroita, joita en retkillä tarvitse, sekä tavaroita, joita ilman en lähde seikkailulle. Kuten jo niiden yhteydessä mainitsin, retkeilyala ja sen mukana retkeilyvarusteiden kauppa uhmaa lamaa ja kasvaa – Euroopassa tarkalleen 2,1 prosenttia vuonna 2015. Yhdysvalloissa keskiverto amerikkalainen käyttää ulkoiluun vuodessa enemmän rahaa kuin autoihin, ja kasvun ennustetaan jatkuvan.
Kuten monella muulla alalla, retkeilybrändien taustafirmat ovat klusteroituneet. Vaikka poikkeuksia on, suuri osa retkeilyvarustebrändeistä voidaan jäljittää sormilla laskettavaan määrään valtavia konserneja sekä Euroopassa että USA:ssa.
Yksi suurimmista ulkoilualan vuosittaista tapahtumista: ISPO-messut Munchenissä.
Suomalaisia lähimpänä lienee Fenix Outdoor -konserni, joka omistaa mm. Fjällrävenin, Hanwagin, Primuksen ja Tierran tuotemerkit. Ruotsalaisen Naturkompaniet-myymäläketjunsa seuraksi se osti Pääkaupunkiseudun Partiosäätiöltä Partioaitta-myymälät joitakin vuosia sitten. Fenix Outdoor omistaa myös saksalaisen Globetrotter-ulkoilumyymäläketjun. Fenix Outdoor on listattu Tukholman pörssissä, mutta yhtiön pääkonttori sijaitsee nykyään Sveitsissä. Yhtiön 60-luvulla perustaneen Åke Nordinin poika Martin Nordin on edelleen yrityksen suurin yksittäinen osakkeenomistaja.
Suuri osa retkeilyvarustebrändeistä voidaan jäljittää sormilla laskettavaan määrään valtavia konserneja sekä Euroopassa että USA:ssa.
Suomessa pääkonttoria pitää Helsingissä listattu pörssiyhtiö Amer Sports, jonka alta löytyvät mm. Suunto, Salomon, Atomic, Arcteryx sekä Wilson. Sen suurimmat omistajat ovat suomalaisia eläkevakuutusyhtiötä. Suomalaisen Haltin omistaa suomalainen sijoitusyhtiö Ingman Group, joka puolestaan on edelleen perheomistuksessa.
Ruotsalaisen Haglöfs-merkin omistaa – ehkä hieman yllättäen – japanilainen Asics, joka on listattu Tokion pörssissä. Sen suurimmat yksittäiset osakkeenomistajat ovat japanilaisia pankkeja. Haglöfsin valtaisa kasvu 2000-luvun alkupuolella tapahtui norjalaisen sijoitusyhtiö Ratoksen siipien alla, mutta Ratos teki ruotsalaisbrändistä kaupat Asicsin kanssa jo vuonna 2010.
Haglöfsin osasto Munchenin ISPO-messuilla tammikuussa 2016.
Euroopan tasolla isoimpia toimijoita edellä mainittujen lisäksi ovat brittiläinen Equip Outdoor Technologies, joka omistaa muun muassa Rabin sekä Lowe Alpinen sekä saksalainen Schwan-STABILO Group, joka omistaa Ortovoxin sekä Deuterin (ja esimerkiksi kynä- ja kosmetiikkabrändejä).
Jenkkiyhtiöistä maininnan saavat seuraavat: Pörssissä listattu Black Diamond-konserni, joka omistaa nimikkotuotemerkkinsä lisäksi muun muassa Piepsin. Tiesittekö muuten, että Black Diamondin on alunperin perustanut kiipeilijälegenda Yvon Chouinard, joka tunnetaan paremmin Patagonia-yhtiön perustajana? Patagonia puolestaan on nykyään yksityisesti omistettu firma, joka muutti yhtiömuotonsa muotoon ”benefit corporation”. Se on uudehko yhtiömuoto, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa, että yhtiöllä on laillinen oikeus painottaa toiminnassaan yhteiskunnallista hyötyä tuottavaa toimintaa taloudellisen tuoton sijasta, ilman että sijoittajat tai osakkeenomistajat voivat sitä kyseenalaistaa. Lisää mallista voi lukea esimerkiksi Tree Hugger –sivustolta.
Kiipeilyarustebisneksessä panokset ovat kovia: myytävien tuotteiden varassa roikkuu päivittäin useita ihmishenkiä. Edelweissin osasto ISPO-messuilla Munchenissä.
Kuluneena vuonna yhdysvaltalainen pääomasijoittaja Kohlberg & Company osti K2 Sports-konsernin, joka pitää sisällään useita talviurheilumerkkejä kuten BCA, Marmot, Völkl, Ride Snowboards ja Madshus.
Lisäksi yhdysvaltalaisia firmoja ovat Cascade Designs, johon kuuluvat MSR, Platypus, Sealline sekä Thermarest. VF Corporation taas omistaa Eastpakin, Jansportin, Kiplingin, North Facen, Vansin sekä Timberlandin.
Toiselta puolen maapalloa löytyvät puolestaan merinovillatuotteita valmistava uusiseelantilainen Mons Royale, jonka omistaa edelleen sen perustaja, entinen ammattilaisvapaalaskija Hamis Acland. Icebreaker-merinovillamerkki on niin ikään on yksityisomistuksessa.
Joko hengästyttää?
Viime vuosien suuri innovaatio vapaalaskuvarusteissa ovat olleet niin kutsutut paukkureput. Lajin kasvaessa kysyntää riittää, mikä tarkoittaa myös sitä, että yritykset satsaavat tuotekehitykseen. Tuotteista tulee kausi kaudelta kevyempiä, luotettavampia ja toimivampia. Ortovoxin mallisto ISPOssa vuonna 2016.
Kuka omistaa retkitavaroiden verkkokaupat?
Kun puhutaan suomalaisissa myymälöissä tapahtuvasta kaupasta, tuotteet tulevat niihin pääasiassa suomalaisten maahantuojien kautta. Niitä on kourallinen, ja ne edustavat kukin usein useampaa kuin yhtä tuotemerkkiä. Tämä jako ei aina noudattele takana olevien omistajayritysten rakenteita. Voi olla, että saman konsernin tuotemerkit ovat Suomessa edustettuina useilla eri maahantuojilla. Suomalaiset maahantuojat ovat suurimmalta osin yksityisomistuksessa.
Kuten kaikki muukin kauppa, myös ulkoilubisnes on siirtynyt verkkoon. Suomessa toimivilla ulkoiluvarusteketjuilla on toki omat verkkokauppansa, joihin tavara kulkee samaa kautta kuin kivijalkamyymälöihinkin. Scandinavian Outdoor on ollut vahvasti mukana verkkokauppaliiketoiminnassa alusta saakka, ja yhtiö tähtää kansainväliseen kasvuun. Lounais-Suomen partiosäätiö myi yhtiön enemmistöosuuden tämän vuoden tammikuun alussa yksityiselle suomalaiselle sijoittajalle juuri tästä syystä.
Kivijalkamyymälöihin tuotteet tulevat pääsääntöisesti Suomessa toimivan maahantuojan kautta.
Suomalaisten verkkokauppojen lisäksi kansainväliset toimijat ovat tulleet pysyvästi Suomen ulkoilumarkkinnoille. Niistä talviurheiluvälineitä kauppaava Sport Conrad on saksalaisessa perheomistuksessa. Muun muassa laajan kiipeilyvarustevalikoiman tarjova Bergfreunde myytiin vuonna 2013 Yhdysvaltoihin, jossa se tätä nykyä on yksityisen pääomasijoittajan omistuksessa. Outnorth sen sijaan on edelleen yksityisomistuksessa Ruotsissa, vaikkakin mukana on suuria yksittäisiä sijoittajia. XXL on puolestaan listattu Oslon pörssissä. Kauppaketjun agressiivisen laajenemisen taustalla oli yksityinen sijoitusyhtiö EQT, jonka taustat puolestaan kytkeytyvät ruotsalaiseen Wallenbergin sijoittajasukuun. EQT teki XXL:stä exitin vuonna 2015, jonka jälkeen yhtiö listattiin pörssiin. Yhtiön perustanut Øivind Lønnestad Tidemandsen on sen suurin yksittäinen omistaja.
Onko retkeilyvarustemerkin omistajalla väliä?
Joku saattaa miettiä, mitä väliä tällä kaikella on? Kuten todettu, ulkoilubisnes on vahvasti brändivetoista. Monet yllämainituista brändeistä toimivat itsenäisesti irrallaan emoyhtiöstä, jopa omissa pääkonttoreissaan ja saattavat vaihtaa omistajaa ilman, että sitä huomaa ulkoapäin. Mutta taustalla toimivat rahoitusyhtiöt vaativat silti sijoitukselleen vastinetta, ja taloudellinen etu ajaa helposti esimerkiksi yritysvastuukysymysten ohi. Tämä on raadollinen tosiasia, jonka yhteydessä on turha jeesustella – mutta onneksi, tällä alalla, monien ulkoilubrändien vetovoima ja samalla myös kasvupotentiaali perustuu juuri ympäristökysymyksiin, jolloin niiden huomioon ottaminen on luonteva osa liiketoimintaa myös taloudellisesta näkökulmasta.
Tässä tämänkertainen juttu, hieman eri vinkkelistä näin kesän kunniaksi. Kun sade ropisee kuoritakin huppuun, voi evästauolla tarkistaa vaikkapa Wikipediasta, kuka pitää sinut kuivana (tai märkänä). Saatat yllättyä!