Kuukauden seikkailijatar, Henna Länsipää, on inspiroiva nainen, joka ajaa vaaleanpunaisella hippibussillaan. Levoton sielu on rauhoittunut ja juuret ovat työntyneet Helsingin maaperään. Maailma kulkee aina matkassa mukana ja usko intuitioon on kova.
1. Kuka olet?
Olen Henna Länsipää: yrittäjä, valmentaja, juontaja inspiroija, voimauttaja. Olen Natural High Healing Festivaalin taiteellinen johtaja ja pääjärjestäjä. Olen myös Naurujoogakouluttaja ja oman elämäni seikkailijatar.
2. Mottosi tai voimalauseesi?
”Vaikka et ole syntynyt onnellisten tähtien alla, voit aina muuttaa sinne.”
Mottoni lukee myös käyntikortissani. Emme voi aina vaikuttaa siihen, mitä meille tapahtuu, mutta voimme taatusti vaikuttaa siihen, minkä merkityksen annamme tapahtuneelle.
3. Ikimuistoisin kohtaaminen matkalla…
Muistoihin ovat jääneet myös rakkaustarinat. Niitä kohtaamisia, kun vetovoima on ihan tähtitieteellistä. Olin mennyt Hichgatheringiin Bulgariaan. Siellä tapasin ranskalaisen miehen. Vietimme ihanaa aikaa ja myös yhdessä liftasimme Bulgariasta Istanbuliin, matka aloitettiin avoauton kyydissä elämänilo taivaissa. Vaikka rakkaustarina ei kestänytkään kuin perille asti, se on jäänyt muistoksi siitä, että maailmassa on mahtavia ihmisiä, ihania (joskus hyvin lyhyitä) rakkaustarinoita. Olen kiitollinen kaikesta.
4. Unohtumattomin seikkailu tai elämys
Yksi mieleenpainuva matkakokemus oli, kun olimme Taosissa Jenkeissä. Siellä saimme kutsun paikallisten intiaanien kotijouluun. Jokainen sai yhden lahjan. Elin aikaa, jolloin minimalistisuus oli pinnalla ja se kosketti minua syvästi.
Muistan myös sen kun liftasin Albaniasta Kreikkaan. Pääsimme 500km mahtavan miehen kyydissä, hän ei puhunut paljon englantia. Hän halusi viedä meidät kotiinsa asti ja tarjota majapaikan. Kun pääsimme perille, oli koko suku koolla ja jatkoimme iltaa myös heidän lempiravintolaansa. Olimme kunniavieraita.
5. Mikä on upein tai erikoisin majapaikka, jossa olet yöpynyt?
Yksi paikka menee erikoiskategoriaan Hawajilla Sing gatheringissä. Tapahtuma oli juuri loppunut, vieressä virtaava joki näytti tulvan merkkejä ja alueelle ei jäänyt enään kukaan telttailemaan. Akku oli loppu ja vain pyysin hiljaa mielessäni, että löytäisin paikan, jonne minun kuului mennä.
Samassa tapahtumassa yli 70-vuotias nainen antoi minulle kyydin lataamaan puhelinta ja soitin lähistöllä oleville tutuilleni. Kukaan ei vastannut puhelimeen. Tämä nainen sanoi, että voit tulla hänen luokseen hetkiseksi, että saat ystäväsi kiinni… Mutta ”siellä on paha siivo”.
Ja se oli totta! En muista olleeni asunnossa, jossa oli sellainen siivo. Sanoin hänelle ystävällisesti, että nyt minulla on tunne, että olen tullut tänne auttamaan sinua.
”Onko sinulla kumihaskoja, alan siivoamaan?”
”EI EI EI, en tarvitse apua”, nainen sanoi. Hänen miehensä oli kuollut 1,5 vuotta sitten, eikä hän ollut pystynyt siivoamaan sen jälkeen.
Ilta vaihtui yöksi, ystävät eivät vastanneet puhelimeen.
Loppujen lopuksi nukuin nojatuolissa kippurassa. Aamulla vaadin saada siivota. Tiesin, että olin ajautunut tänne sitä varten. Laitoin muovipussit käteeni. Tyhjensin asunnosta jätesäkkejä roskia. Siinä imuroidessa paperituppojen täyttämää kokolattiamattoa, ajattelin, että kiitos universumi. Sinulla on hauska huumorintaju.
6. Pelkäätkö matkoilla jotakin?
En pelkää juuri ollenkaan. En ainakaan ennen. Olen mennyt Intiassa joukkotappelua rauhoittamaan, liftannut rynnäkkökiväärin etupenkiltä takapenkille heittäneen miehen kyytiin Israelissa. Nukkunut turkkilaisen rekkamiehen yläpedissä. Mutta en ole silti pelännyt, olen luottanut intuitiooni. Se on ollut suurin turvani. Luota aina intuitioosi.
Olen ollut turvassa liikkeessä. Pysähtyminen on paljon pelottavampaa ja sitä kohtaa elän ja koen juuri nyt.
7. Paikka, jonne aina palaat
Heh, en ylensä palaa. Vaihteluhaluisuuteni on ollut elämäni suola. Mutta, olen palanut Teneriffalle. En olisi ikinä uskonut. Olin Aurinkomatkojen oppaana kesän Bulgariassa ja he saivat ylipuhuttua minut vielä talvikaudeksikin. Luulin tietenkin pääseväni eksoottiseen kohteeseen, mutta arpaonni heittikin minut takaisin Teneriffalle. Se yllättikin minut positiivisesti. Karkasin La Gomeralle aina, kun sain korkokengät pois jalasta.
Viime syksyllä palasin taas saarelle, tällä kertaa veljenpoikani Onnin kanssa pienelle seikkailuretkelle.
Kun palvelemme toisia pyyteettömästi, hyvä palaa takaisin – aina.
8. Pakkaan matkalle mukaani aina…
Villasukat. Joskus olen sen sijaan unohtanut passin ja olen päässyt Italiasta Suomeen puhumalla ja suomalaisella ajokortilla. Mitä enemmän aikaa on pakata, sen vähemmän tavaraa lähtee mukaan.
9. Minkä neuvon antaisit muille naismatkaajille?
Luota, kuuntele intuitiotasi. Tee jotain uutta. Joogaa, meditoi. Lähde myös yksin. Et ole siellä kovin kauaa yksin kuitenkaan, vaikka haluaisitkin. Kunniota ja vietä aikaa paikallisten kanssa. Kun palvelemme toisia pyyteettömästi, hyvä palaa takaisin – aina. Kuuntele myös sisäistä tarvettasi. Ehkä sinun ei tarvitsekaan lähteä. Joskus jääminen on antoisampaa kuin lähteminen.
10. Matkailu on opettanut minulle
Seikkailunnälkä lähtee vain seikkailemalla. Jos tuntuu, että pitää lähteä, niin älä aikaile vaan lähde! Olen nähnyt kuinka inhimillistä elämä on ihan missä vain ja kuinka samankaltaisia me loppujen lopuksi olemme. Elämä on opettanut minulle myös sen, että maailmassa on paljon hyvyyttä, vieraanvaraisuutta ja kauneutta.
Mitä tähän hetkeen ja tulevaisuuteen kuuluu?
Tällä hetkellä asun Ullanlinnassa ja matkustan huomattavasti vähemmän. Tämä pysähtyminen on tehnyt hyvää keholle ja mielelle. Suomi on uskomattoman rikas, mahtava ja kaunis maa. Kesä menee Natural High Healing -festivaaleja järjestäessä Uudessakaupungissa ja lomallakaan en ole menossa Ruotsin tantrafestivaaleja pidemmälle.
Haluatko tietää Hennasta lisää?
