Helmikuun seikkailijatar, Karoliina, tutustui sattumusten kautta omanilaisiin, joiden luokse hän matkusti viimeisimmällä reissullaan. Avoimella mielellä kulkeva Karoliina tunnelmoi hetkiä tässä ja nyt sekä jättää tilaa mahdollisille suunnanmuutoksille, jos siltä tuntuu.
1. Kuka olet?
Olen Karoliina, rouheutta ja seikkailuja arvostava reissunainen, joka eksyy suoralla tiellä viiteen suuntaan, puoliammattimainen liftari ja vanlifesta haaveileva graafinen suunnittelija. Tein kolme vuotta sitten uskonloikan irtisanoutumalla nuorisotyönohjaajan duunista, ja nyt suuntaan elämässäni kohti diginomadiutta hankkimalla ensin kokemusta, taitoja ja verkostoja freelance-graafikkona.
2. Mottosi tai voimalauseesi?
”It was my life – like all lives, mysterious and irrevocable and sacred. So very close, so very present, so very belonging to me. How wild it was, to let it be.” Tämä puhuttelee ja koskettaa minua tavoilla, joita en osaa edes selittää.
3. Kuvaile itseäsi matkailijana. Miten matkustat ja minkälaisiin kohteisiin?
Olen henkeen ja vereen luontoihminen: vuoret, metsät, joet ja vesiputoukset vetävät minua puoleensa missä liikunkin. Viime reissullani Omanissa pääsin ensimmäistä kertaa myös autiomaahan. Oli ihanaa istua tähtitaivaan alla pehmeällä hiekalla nuotion ääressä ja tuntea tuuli hiuksissa.
Useimmiten matkustan mieheni kanssa ja meille on tärkeää ”matkan eläminen ja hengittäminen”: kohtaamiset paikallisten kanssa, hetket ja tunnelmat tässä ja nyt. Emme yleensä tee liian tarkkoja suunnitelmia, vaan haluamme jättää tilaa spontaaniudelle ja suunnanmuutoksille.
4. Ikimuistoisin kohtaaminen matkalla
Lähdin Maltalle työharjoitteluun ja heti alkajaisiksi menin laukkuineni väärään asuntoon. Kämpässä asustavista omanilaisista insinööriopiskelijoista tuli kuitenkin tämän sattumuksen kautta rakkaita ystäviäni, joiden kanssa on vierailtu puolin ja toisin Suomessa ja Omanissa. Myös aikaisempi työharjoittelu Ghanassa kuurojen koulussa tallensi monta ihmistä sydämeeni.
5. Unohtumattomin seikkailu tai elämys
”Kun varjot olivat pitkiä ja sinisiä, kasvoilla mangonkeltainen aurinko, kun tuuli puhalsi vuorten yllä, ja niin kylmä että ehkä kuolen!” Jos pitäisi valita yksi yksittäinen hetki, se olisi tämä: ilta Queenstownin vuorilla.
6. Upein tai erikoisin majapaikka, jossa olet yöpynyt?
Ensimmäisenä mieleen tulee Greenstone Hut Uudessa-Seelannissa, tyhjä autiotupa villien vuorten ympäröimässä, kuun valaisemassa laaksossa. Se tuntui sielussa asti. Useimmiten majapaikka on minulle kuitenkin vain paikka, johon kallistaa pää yöksi: on tullut nukuttua taivasalla espanjalaisella ratapihalla, autossa milloin missäkin, teltassa vuorenhuipulla… TOP 2 -toiveeni on yleensä se, etten yöllä kastu enkä jäädy kuoliaaksi, plussaa peseytymismahdollisuudesta.
7. Pelkäätkö matkoilla jotain?
Sairastumista. En ole oikeastaan vielä ikinä reissatessa sairastanut, mutta kammoan sairaaloita jo Suomessa.
8. Paikka, jonne aina palaat
Uusi-Seelanti on paikka, jonne ainakin toivon palaavani vielä monta kertaa. Siellä vietetty aika on yksi elämäni onnellisimmista yksittäisistä ajanjaksoista.
9. Pakkaan matkalle mukanani aina…
Ilman kameraa ja villasukkia ei voi lähteä! Myös reissupäiväkirja on must, koska haluan tallentaa muistoja sekä sanoin että kuvin.
10. Minkä neuvon antaisit muille naismatkustajille?
Lähtiessäni ensimmäistä kertaa yksin reissuun kotoani annettiin neuvo ”älä luota kehenkään”. En totellut tätä ohjetta, enkä suosittele sitä muillekaan. Sen sijaan sanon, että luota intuitioon ja vaistoihin. Tee asioita, jotka jännittävät, mutta älä ole tyhmänrohkea. Tutustu uusiin ihmisiin. Mene sinne, minne nenä näyttää ja tuuli kuljettaa!
11. Matkailu on opettanut minulle
Matkailu on opettanut minulle itseluottamusta. Sitä, että rohkeaksi tullaan menemällä tilanteisiin, joissa on pakko opetella rohkeutta. Se on opettanut katsomaan ihmisiä ensisijaisesti ihmisinä, ei jonkun ryhmän edustajina. Se on opettanut ymmärtämään paremmin itseäni, sitä kuka olen ja kuka en. Toisaalta matkailu on myös opettanut pystyttämään teltan pilkkopimeässä, sen että kaiken kattava möhlövakuutus on hyvä ottaa, jos vuokraa auton, ja tietysti sen, että luontaisesti suuntavaistottomanakin voi oppia suunnistamaan yksin.
Karoliinan seikkailuja voi seurata täällä Instagramissa.
