Malesian Borneo on yksi maailman parhaista paikoista suloistakin suloisempien orankien bongailuun. Näitä karvaisia ja hämmästyttävän ihmismäisiä eläimiä voi Borneolla nähdä täysin vapaana luonnossakin, mutta varmin tapa bongailla orankeja on esimerkiksi Kuchingin kaupungin lähistöllä sijaitsevassa Semenggohin orankikeskuksessa.
Paikan tarkoitus on pelastaa orvoiksi joutuneita ja haavoittuneita orankeja ja auttaa näitä sopeutumaan jälleen vapaaseen elämään ja tulemaan toimeen omillaan. Eläimet liikkuvat alueella vapaina, mutta ruokinta-aikaan orangit saapuvat lähes päivittäin helpon ravinnon perässä niille tarkoitetulle ruokintapaikalle. Tämä onkin turisteille mahtava tilaisuus päästä ihastelemaan ja ihmettelemään näitä ruskeanoransseja, karvaisia kavereita. Ihania olentoja, joita voisi tuijotella tuntikausia!
Vinkkinä vielä, että tämä kyseinen paikka taitaa olla Borneon kahdesta tunnetuimmasta orankikeskuksesta vähemmän täynnä turisteja. Sabahissa sijaitsevassa Sepilok Orang Utan Sanctuaryssa on kuuleman mukaan enemmän turisteja kuin itse orankeja.
Onko orankien bongailu Semenggoh-keskuksessa vastuullista?
Vähän kieltämättä näissä orankimatkoissa ja muissakin vastaavissa turisteille suunnatuissa eläimiin liittyvissä aktiviteeteissa norsuilla ratsastamisesta apinoiden ruokkimiseen mietityttää moraaliset jutut. Kohdellaanko eläimiä oikein? Pidetäänkö orangit vankeina turisteja varten? Niin, vaikeita juttujahan nämä ovat. Hyvä niitä on silti vähän miettiä ja itse en ainakaan norsuilla lähde ratsastamaan (aiheesta lisää täällä), jos tuntuu, että niitä kohdellaan huonosti. En halua tukea sellaista bisnestä.
× Lukuvinkki: Vaellus Sumatran viidakossa orankien jäljillä ×
Jännittävintä on nähdä oranki oikeassa luonnossa
Täytyy kyllä myöntää, että itselleni näiden puolikesyjen orankien näkemistä jännittävämpi orangin bongaaminen oli Borneon Kinabatangan-joella, jossa näin täysin luonnon armoilla elävän orangin puussa nököttämässä. Se vain tuntui aidommalta, vaikka yhtä läheltä tämän yksilön elämää ei päässytkään seuraamaan.
