Kaupunki

Barcelona, Taradell, marraskuu 2016

Kokeneellekin reissaajalle lasten lisääminen yhtälöön laittaa haastekertoimet aivan uudelle tasolle. Kun tiimistä poistetaan vielä toinen vanhempi, tuntuu vastuu ainakin kolminkertaistuvan. Omat tyttäreni olivat reissuun lähtiessä 6- ja 8-vuotiaat. Kaikkien kommelluksien keskellä selvisivät reissusta kiitettävin arvosanoin. Äiti ei ehkä niinkään. Mukana matkasi myös mummi eli oma äitini. Tällä kokoonpanolla on rymytty läpi Muumimaasta Tukholman Junibackeniin, joten miksei laajentaa Eurooppaan?

Miten ihana idea. Barcelona. Tyttäret ja mummi mukaan ja pitkä viikonloppu veljeni vuokraamalla villalla. Aivan. Villan vuokraaminen Pohjois-Espanjasta on samassa hintaluokassa kuin kesämökki suomessa. Pohjois-Espanjassa on hyvän ruuan ja halvan viinin lisäksi myös loistavat moottoriurheilumahdollisuudet, tässä tapauksessa veljeni perheen intohimo: trial-moottoripyöräilyyn sopivat maastot. Ja koska sääolosuhteet mahdollistaa harrastamisen ympäri vuoden päätti veljeni tehdä haaveista totta. Mahdollisuudesta innostuneena päätin pakata lapset ja mummin ja lähteä rentoutumaan espanjaan.

Menomatka alkoi loistavasti. Norwegian oli 3,5 tuntia myöhässä ja vaihtoivat lopulta koko koneen. Tämä aiheutti sen, ettemme saaneet varaamaani vuokra-autoa Barcelonasta. El Pratin lentokentällä menevätkin vuokraamot kiinni jo yhdeltä yöllä. Kolmen aikaan Barcelonan lentokentällä olimme vain me. Rättiväsyneet lapset, niiden hysteerinen äiti sekä mummi joka yritti rauhoitella vuorotellen jokaista. Yritimme selvittää infosta, että mitä ihmettä nyt tekisimme. 24h vuokraamo löytyisi kuulemma toisesta terminaalista. Sinne pääsisi näppärästi lentokenttäbussilla 20 minuutin välein.

Pääsimme tutustumaan samalla paikalliseen nuorisoon joka kävi hyvin avointa huumekauppaa lentokenttien välittömässä läheisyydessä. No, matkailu avartaa. Terminaali 1:sestä emme kuitenkaan löytäneet vuokraamoa, emmekä mitään muutakaan auki olevaa liikettä. Emme edes taksia. Epätoivon vallatessa tilaa, mietimme lentokenttähotellia tai taksia suoraa kohteeseen. Totesimme helpoimmaksi palata takaisin terminaali 2:seen ja ajaa taksilla suoraan Taradelissa sijaitsevalle villallemme. Hotelli olisi varmasti mennyt vakuutuksen piikkiin, mutta ajomatka olisi kuitenkin vielä edessä ja yötä oli jäljellä enää muutama tunti. Siinä väsymyksen tilassa kukaan ei ymmärtänyt edes ajatella, miten tulisimme sieltä takasin.

Matkaa El Pratin lentokentältä Taradellissa sijaitsevalle villalle oli 80km. Olimme perillä aamulla 5:30 matkattuamme yhteensä 11 tuntia. Positiivista oli se että tyttäreni nukkuivat lennon, koko automatkan ja jatkoivat unia päästyämme kohteeseen. Ainoa joka otti kierroksia viivytyksistä olin minä. Stressi söi kaiken järkevän ajattelukyvyn. Tästä oppineena tarkistan aina autovuokraamoiden aukioloajat ja varaan lentoihin hieman enemmän pelivaraa.

Olimme lähtiessämme Barcelonasta käyneet kaupassa hankkimassa hieman aamiaistarvikkeita. Oma ajattelukykyni ei olisi tähän riittänyt, mutta mummilla onneksi vielä ajatus kulki. Joten kun olimme saaneet pahimman väsymyksen nukuttua pois, pääsimme aloittamaan miniloman ja rentoutumisen. Talo oli valtava. Kuulemma seudun pienin. Kolmikerroksinen kivitalo ja ihana, pieni ja aurinkoinen piha.

Kolme päivää kiertelimme paikallisia kortteleita ja kahviloita. Lapset leikkivät alueen jokaisessa leikkipuistossa ja ostivat espanjankielisiä tehtäväkirjoja. Ruoka oli halpaa ja suomalaiselle aina yhtä ihmetystä aiheuttavaa kun viiniä saa pienimmästäkin ruokakaupasta. Ilmakuivattuja lihatuotteita sekä ihania viinejä, mitä muuta voisi toivoa. Loman tarkoitus olikin irtiotto arjesta ja huilaaminen. Itse sain käydä kerrankin juoksulenkillä rauhassa, tosin gps:n kanssa seikkaillen.

Vuoristoteillä sai juostua loistavia intervallitreenejä ja maisemat olivat unohtumattomat. Sää oli mukavan leuto, päivisin +17 ja iltaisinkin tarkeni kuin suomen kesässä. Samoilla alueilla on myös mahtavat maastopyörä- sekä kalliokiipeilymahdollisuudet. Luonto oli kaunista ja paikalliset ystävällisiä. Kukaan ei tuntunut osaavan englantia mutta se ei menoa haitannut. Ensimmäisellä kyläkierroksella sain jo huomata, ettei kyläpahasessa ollut yhtään taksin tyylistäkään logistiikkayrittäjää. Ei kuin Google kauniiseen käteen ja etsimään. Seuraavasta kylästä pääsisi Barcelonaan junalla, mutta sinne oli matkaa 30km. Yhden ainoan taksiyrittäjän löysin joka kommunikoi englanniksi. Onneksi tämä riitti ja saimme sovittua kyydin valmiiksi paluuta varten.

Elämä paikallisten keskuudessa antaa kulkijalle ehkä hitusen enemmän kokemuksia. Ainakin itse rättiväsyneenä ja vuorokauden valvoneena en muista miten sain talon kaasulämmityksen lopulta käyntiin. Jotenkin ilmeisesti, koska mökki lämpeni. Kai hullumminkin olisi voinut käydä. Hassuja tapoja, kuten jätehuolto, pääsimme myös kokemaan. Erilaiset jätteiden lajitteluohjeet ja aikataulut kääntyivät lopulta googlen avustuksella ja pääsimme roskistakin eroon. Hakivat kaiken portin ulkopuolelta, jos ne oli sinne osannut ohjeen mukaan lajitella ja laittaa. Lapsista oli hauska tavata viikonpäiviä kataloniaksi.

Paluumatkalle olimme aikaisen kotilennon takia suunnitelleet viimeisen yön viettämisen Barcelonassa. Taksikyytimme saapui sovitusti ja ilman kommelluksia selvisimme takasinin kaupunkiin. Yövyimme La Rambalasta seuraavalla kadulla, huoneistohotellissa. Huoneistohotellin taso ei vastannut aivan mummin odotuksia. Lakanat olivat melkein valkoiset ja tyynyjä oli melkein kaikille. Mutta hintatason huomioiden oli huoneen kunto täysin kohtuullinen. Illalla tepastelimme vielä rantaan ja kävimme L’aquariumissa metsästämässä Nemoa.

Yöpaikan sijaintia olisi toki voinut miettiä hieman tarkemmin kun kyseessä oli kuitenkin lauantain ja sunnuntain välinen yö. Juhlakansaa oli liikkeellä koko yön ja meteli kadulla sen mukainen. Lapset nukkuivat jälleen ongelmitta, mutta itse maalailin kauhukuvia kotimatkasta. Ehdin hieman jännittää, että näinköhän juhlakansan seassa asioivat taskuvarkaat hoitelevat osan matkatavaroistamme kun viideltä aamulla hiivimme etsimään taksia lentokentälle. Huoli oli kuitenkin turha, koska kun pääsimme huoneistohotellin pääovesta ulos, kaarsi taksi eteemme.

Kotimatka sujuikin mukavasti ja ilman isompia haasteita. Norskin kone oli vain puoli tuntia myöhässä, mutta aamulla se ei ketään vaivannut. Aamulento tosin oli huomattavasti levottomampi lasten kannalta. Pyörivät penkeissään eivätkä meinanneet saada aikaa kulumaan. Matkustimme koko reissun pelkillä käsimatkatavaroilla joten siirtymiset sujuivat sutjakkaasti. Koneesta poistuessamme Helsingin päässä oli tosin kassia ja nyssäkkää jo sen verran ettei homma enää meinannut pysyä hallinnassa. Nostelin lentoemon kanssa tavaroita ylähyllyltä kun mummi vielä huikkasi että muistaisin hänen tax free –kassinsa. Muistin toki. Kotona vaan huomasimme että se oli väärä. Sinne meni lasten tuliaiskarkit. Vaihtuivat punaviiniin sekä viinikumeihin. No, vahinkoja sattuu. Ja ukki saa camparinsa Alkosta.

Muutama vinkki vielä Barcelonaan

Espanjassa käytetään pääasiassa käteistä. Myös hintataso tuntui riippuvan maksutavasta. Kuitin saa jos pyytää. Kyytien hinnat sovimme etukäteen. Takseissa oli toki mittarit, mutta tietämättöminä etäisyyksistä halusimme hinta-arvion etukäteen. Taradellin ihanassa kylässä ilma oli raikasta ja ihmiset ystävällisiä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan myös kaupungin ulkopuolelle. Barcelonassa olisi ollut marraskuun lopussa ihanat joulumarkkinat. Harmi ettei aikataulumme millään venynyt siellä käymiseen. Taskuvarkaita kaupunki on täynnä kuten muutenkin Euroopan isot kaupungit. Vauhdikkaista käänteistä huolimatta selvisimme reissusta ilman isompia kommelluksia. Budjetti meni taksien takia hieman yli, mutta vakuutusyhtiö tuli siinä mukavasti vastaan. Seuraavaksi lähdemme selvittämään Katalonialaiset Jouluperinteet sekä testaamaan ajotaidot espanjalaisessa liikenteessä. Ne kun jäivät vielä tekemättä. Vamos!

UUTTA! Seikkailijattaret-verkosto antaa jokaiselle matkustavalle naiselle mahdollisuuden kertoa tarinansa tai jakaa vinkkinsä. Verkostossa julkaistaan editoimatttomia lukijoiden tarinoita, lukijoidemme aidolla äänellä jaettuja matka-aiheisia juttuja.