Tapahtui näin: kävelin Kiotossa iltasella. Näytin varmasti surkealta (mietiskelevä ilmeeni on ilmeisesti lähellä kuolemantoivetta, sillä minulta jatkuvasti tiedustellaan olenko masentunut/erityisen väsynyt/muuten vain epätoivoinen), sillä amerikkalainen seurue huitoi minut mukaansa. He halusivat ilmeisesti pelastaa minut harakiriltä. Uteliaisuus voitti, ja lähdin mukaan: meidät johdatettiin karaokebaariin. Tänne en yksin eksyisi. Nuori nainen minimekossa ohjasi meidät äänieristettyyn pieneen huoneeseen, jonne tilattiin juomat lankapuhelimella. Klaustrofobia iski ja koko homma kadutti. Eivät ottaneet ei-sanaa vastaan. Sosiaalinen
Lisää