Hei!
Raikkaat terveiset täältä Pohjois-Norjasta, Finnmarkin läänistä, Porsangerin kunnasta, pienestä ja reilun kahden tuhannen asukkaan Lakselvin kaupungista. Olen Monni, Suomesta lohenkalastuksen ja rakkauden perässä ensin Lofoottien pohjoispäähän ja sieltä Finnmarkiin muuttanut luontokuvaaja, retkeilytoimittaja, kirjailija ja matkabloggaaja. Järjestän niin luovan kirjoittamisen verkkokursseja kuin luontoaiheisia kirjoituskursseja. Olen julkaissut kaksi kirjaa, joista toinen on omakustanne ja toinen kustannussopimuksella toteutettu.
Olen tuntenut Yli-Seikkailijattaren, tämän sivuston perustajan eli tietenkin Lauran jo niin monta vuotta, etten enää pysy laskuissa.
Nyt minulla on ilo ja äärimmäisen suuri kunnia jakaa jatkossa noin kerran kuussa kuulumisiani täältä Barentsinmeren rannalta.
Vuoden 2018 toukokuussa irtisanoin Kampin asunnon ja ostin elämäni ensimmäisen auton, hiilenmustan Toyota RAV4:sen, joka myös toimi kotinani marraskuun alkuun asti, jolloin löysin paikkani pieneltä apilanmuotoiselta Gisløyan saarelta, Vesterålenista – siltä puolen Norjanmeren veistämää Lofoottien saarirykelmää, jonne turistit eivät vielä sankoin joukoin löydä.
Asuin vuonon varrella vuoden verran, kunnes muutin kumppanini kanssa Lakselviin. Kalastus on ollut intohimoni ja rakkain harrastukseni naperosta asti, ja koska paikallisena saa onkia Lakselva-joen lohta vaikka jopa päivä (päiväluvat maksavat normaalisti heinäkuussa 140 euroa!), päätös oli helppo. Nimittäin myös puolisoni kalastaa ja kalan perässä hänkin päätyi Norjaan jo viisitoista vuotta sitten.
Arktinen luonto kutsui minua enemmän kuin verrattain vehreät Lofootit, ja koen pehmeäpiirtoiset tunturit omakseni toisin kuin jylhät veitsellä leikatut vuoret. Ei mennyt kauaa, kun löysimme pienen valkoisen puutalon lammastilan vierestä, pellon laidalta ja takapihalta alkavan mittavan erämaan kupeesta. Vesi ja meri ovat minulle tärkeitä elementtejä, minkä vuoksi katselemme par’aikaa omaa tonttia Porsangerinvuonon rannalta. Haaveissani meillä on myös pieni lauma terapialampaita, joita myös muut seikkailijattaret voisivat tulla lyhyeksi tai pidemmäksi ajaksi hoitamaan. Kuka tietää, vaikka Pohjois-Norjan omat lammaspaimenviikot ja retriitit meren rannalla alkaisivat jo pian!
Vesterålenissa asuessani opiskelin pohjoista omavaraisuutta, mikä nykyisin määrittää kaiken elämisen: viljelemme ja kasvatamme paljon itse, marjat ja sienet keräämme luonnosta, ja kalastamme läpi talven. Syömme vain itsepyydettyä kalaa, vakuumilihat ovat kaukainen muisto Helsingin ajoilta; jos syömme punaista lihaa, syömme norjalaista villilammasta tai riistaa. Ja koska suomalaisia ollaan, pihaltamme löytyy tottakai Norjan peheimmät löylyt tarjoava telttasauna.
Tulen jakamaan tällä palstalla hetkiä elämästä ja arjesta täältä pohjoisesta, mistä viimein löysin oikealta tuntuvan kodin yli 10 vuotta kestäneen jatkuvan matkailun päätteeksi. Jos ennen karkasinkin kuukausittain vähintään yhteen ja yleensä kahteen eri maahan, nykyisin tutkin mieluummin lähiluontoa ja retkeilen Pohjois-Norjan tuntureilla, teen road trippejä Varangin niemimaalle ja seikkailen omalla veneellä Porsangerinvuonon saaristossa.
Joten terveisiä elämästä, tältä kohtaa, kuten mummini aina tapasi sanoa. Kuullaan pian uudestaan!
Pohjoisin terveisin,
Monni
Seikkailijattarien ympäri maailmaa asuvat kirjeenvaihtajat kertovat kuulumisiaan ja raportoivat toisen kotimaansa ilmiöistä Kirjeitä Maailmalta -palstalla. Tutustu muihin kirjeenvaihtajiin täällä.
