Hei!
Terveisiä Ranskan Alpeilta: ensilumi on vihdoin täällä Bonjour! Terkkuja Alpeilta, tarkalleen ottaen Ranskan Chamonix:sta! Olen Vicky, Alpeille vahingossa jäänyt yliopisto-opiskelija ja suksija. Tänne tultuani luokittelin vielä itseni vapaalaskijaksi, mutta nyt tunnen olevani montaa muutakin asiaa kuten lentäjä, kiipeilijä, jonkin sortin alpinisti ja ennen kaikkea hirmuisen onnellinen. Minusta on ihanaa, että saan kirjoittaa teille!
Tulin Ranskaan tammikuussa 2021 tarkoituksenani olla täällä vain talvikausi. Koronan takia opiskelut olivat kokonaan etänä, joten mikäs sen parempaa, kuin lähteä tekemään rakastamiaan asioita vapaa-ajallaan, ajattelin. Hissejä ei koronan takia avattu Ranskassa ollenkaan, vaan koko kausi meni täysin uppoutuessa vapaalaskun pariin.
Lähes joka päivä laitoimme nousukarvat suksien alle ja nousimme vertikaalia aina viidestäsadasta metristä muutamaan tuhanteen metriin. Palkintona huimaavat maisemat huipulla, yksi lasku koskemattomassa maastossa alas takaisin kylään ja vahvat pakaralihakset. Laskulinjat lyhenivät, merinovilla vaihtui t-paitaan ja pikkuhiljaa aurinko alkoi lämmöllään sulattaa lunta antaen rinteiden muuttua vihreiksi. Totesin, etten ole vielä valmis lähtemään takaisin Suomeen.
Etsimme uuden chalet:n vuokrattavaksi ja päätimme jäädä niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista. Tuntui maagiselta saada istuttaa omat kukkaset penkkiin, ihailla Mont Blancia parvekkeella teekuppi kädessä ja antaa koirien juosta vapaana pihalla. ”Tässä se nyt on: oma koti. Ei enää mikään kausilaisten mökki, vaan koti Alpeilla!” – ajattelin. ”Tältä se kai tuntuu, kun sanotaan, että sielu lepää.”
Kesä hujahti ohi nopeasti kiipeillessä ja vaellellessa. Ylva-koiranpennusta kasvoi teini, opettelin varjoliitämään ja syksyn värit alkoivat syrjäyttämään kirkkaan vihreän. Kesän aikana myös rakastuin. Juuri näin hullunkuriselta se tuntui – niin monta ihanaa asiaa. Nyt täällä sataa lunta, eikä sääennusteessa näy muuta kuin miinusasteita ja valkoisia hiutaleita. Nautin kupillista kuumaa suomalaista glögiä ja silitän koiria toisella kädellä. Haaveilen pehmeästä puuterilaskusta. Pian. Ihan pian pääsee taas.
Tulen kirjoittamaan teille vuorielämästä. Milloin harrastuksistani, milloin koiristani. Yleensä kuitenkin näistä kaikista.
Ensi kertaan!
<3 Vicky
(Instagramissa minut löytää täältä)