Uudessa Onnenhetket-juttusarjassa kerromme pieniä tarinoita maailmalta. Tarinoita pienistä ja suurista hetkistä, joissa hymy nousi huulille ja joissa onnentunteella ei ollut rajoja.
Marraskuinen sadekauden ja kuivakauden välinen vaihe Nicaraguan Pienellä Maissisaarella on tuulinen. Tuuli raikastaa yöt ja mahdollistaa paremmat nukutut unet, mutta sekoittaa meriveden ja tuo mukanaan aaltoja.
Snorklaus on yksi suosikkipuuhiani matkoilla, mutta aallokkoinen meri ei kutsunut luokseen, tiesin näkyvyydenkin olevan tuulella heikko. Järjestetetylle snorklausretkelle joka päivä mukaansa houkutteleva paikallinen retkenjärjestäjä sai minulta joka päivä saman vastauksen: ”Ei tänäänkään. Odotan tyynempää säätä.”
Eräs aamu alkoi lupaavammin. Meri oli rauhoittunut ja Karibianmeren turkoosi pinta on kuin lasia. Sama matkanjärjestäjämies kyseli jälleen kerran, josko haluaisin viimein osallistua retkelle. Sanoin päivän koittaneen ja päätin osallistua yhdelle iltapäivän snorklausretkistä.
Retki vei kolmeen eri kohteeseen ja vaativaksikin muuttunut snorklaajaminä oli alkuun hieman pettynyt. Ensimmäinen kohde ei vakuuttanut. Vaikkei odotukset yleensä tuo mukanaan mitään hyvää, olin odottanut enemmän. Mietiskelin salaa, olenko snorklailun ja sukelluksen suhteen vain piloille hemmoteltu koettuani maailmassa jo paljon. Hieman pettyneenä ja samalla toiveikkaana kysyn karibialaiselta oppaalta, onko alueella mahdollista bongata delfiinejä. Saan vastaukseksi epäilevän: ”Kyllähän niitä on, yleensä tosin saaren toisella puolen”.
Kysymyksestäni menee muutama minuutti ja alkaa tapahtua. Veneen kapteeni osoittaa etäällä hyppelehtiviä delfiinejä. Kapteeni suuntaa veneen kohti delfiinejä ja lähes saavutettuamme paikan, karibialainen opas sanoo: ”Nyt äkkiä kamat päälle ja kun olemme siellä, hypätkää välittömästi veteen!”
Niin teimme ja kuin ihmeen kaupalla delfiinit eivät pelkää vaan tulevat luoksemme. Niitä on kahdeksan. Ne uivat ympärillämme. Ne uivat yllämme ja allamme. Ne tulevat lähelle, jopa aivan iholle. Ne naksuttavat suullaan ja tuijottavat meitä aivan vierestä, silmästä silmään.
Ne tulevat ja menevät, viettävät lopulta kanssamme useita minuutteja, jotka tosin tuntuvat pieneltä ikuisuudelta. Wau, wau, wau! Olemme kaikki pienen porukan retkeläiset aivan onnesta ja epäuskosta soikeina. Mitä oli tapahtumassa? Uskomatonta!
Kun delfiinit viimein jatkoivat matkaansa, olimme ällikällä lyötyjä. Edes saarella syntynyt karibialainen retkenjärjestäjä ei ollut koskaan aiemmin kokenut samaa. Hän sanoi: ”Sinä tilasit tämän meille. Odotit juuri oikeaa hetkeä ja toiveesi toteutui”.
Onko sinulla onnenhetki, jonka haluaisit jakaa? Lähetä se meille kuvien kera osoitteeseen info@seikkailijattaret.fi ja jaamme tarinoita kaikkien iloksi. Tutustu myös muihin tarinapalstoihin, muun muassa Nappiin meni -palstaan, Katseet kohtasivat -palstaan ja Pelkotiloja-palstaan, joissa jaamme toisenlaisiin tunteisiin vetoavia juttuja.