Ulla Räsäsen entinen ura oli kaupallisessa maailmassa, nykyään luontoyhteys on kaikki kaikessa. Tämä Seikkailijatar on kuin kotonaan sekä Afrikan mantereen savanneilla että Suomen metsissä ja on saanut katsoa jopa leijonaa silmästä silmään.
Kuka olet?
Olen Ulla Räsänen ja kuuntelen leijonan karjuntaa Afrikan yössä yhtä sujuvasti ja haltioissani kuin suden ulvontaa Kuhmossa. Elämässäni luonto on läsnä kaikkialla minne menen, mielellään mahdollisimman monimuotoisesti.
Entisessä elämässä toimin muodin, kauneuden, sisustuksen ja design-tuotannon parissa.
Suunnittelin ja markkinoin.
Viime vuodet on olleet jotain aivan muuta; luonnon- ja uhanalaisten lajien suojelua yhteistyössä eri luontojärjestöjen ja viranomaisten kanssa. Matkoilla valokuvaan paljon ja kirjoitan.
Reilu kolme vuotta sitten menin hotellimanageriksi Sambiaan South Luangwan kansallispuiston alueella olevaan yritykseen, jossa järjestetään perinteisten aamu, – yö ja kävelysafarien lisäksi myös valokuvasafareita.
Hotellialue oli aitaamaton ja voikin sanoa, että olimme kävelysafarilla 24/7. Heti, kun oven aukaisi ja astui ulos, safari alkoi: norsuja ja virtahepoja, jotka nousivat illalla joesta maalle laiduntamaan sekä krokotiileja, jotka onneksi pysyivät joessa. Paviaaneja, vervettiapinoita ja mangusteja. Varaaneja; erilaisia antilooppeja ja kirahveja. Seeproja, mamboja ja kobria, pythoneita ja leopardeja. Alue tunnetaan leopardilaaksona. Lajien kirjo on laaja.
Aluksi puoleksi vuodeksi suunniteltu matka venähti kahdeksi vuodeksi ja jatkui Sambiasta naapurimaa Malawiin, jonne ehdin juurtua. Perhesyistä jouduin palaamaan Suomeen viime vuoden keväänä, päätin samalla opiskella jotain ja valmistuin lokakuussa luontoyhteysohjaajaksi. Kotimaassa viihdyn saaristoluonnossa ja vaikkapa Kainuussa suurpetoja kuvaamassa.
Olen Malawiin yhteydessä päivittäin, minulla on siellä neljä rescuekoiraa joilla on oma hoitaja, parhaimmillaan koiria oli 12.
Tarkoitus on palata toiseen kotiini, koska siltä se tuntuu – kodilta.
”I am not an African because I was born in Africa but because Africa was born in me.” ~ Kwame Nkrumah
Mottosi tai voimalauseesi
Näitä on muutama.
”I love animals because they are my friends in life and my brothers in spirit.” ~ Anthony Douglas Williams
Tiukassa paikassa ”Ei ole ongelmia, on vain ratkaisuja’ sekä voimasana perkele toimii aina ja kaikkialla.
Kuvaile itseäsi matkailijana? Miten matkustat ja minkälaisiin kohteisiin?
Mielestäni koko elämä on matka ja jokainen matka on seikkailu. Aina kun menen mukavuusalueen ulkopuolelle tapahtuu ikimuistoisia asioita.
Olen utelias ja kiinnostunut elämän eri ilmiöistä ja kulttuureista. Menen luonto ja villieläinkärki edellä, motiivina suojelu. En mene katsomaan luonnonvaraisia eläimiä vankeudessa ja olen ylivirittyneesti skarppina kaikessa, missä ihminen kohtaa villieläimen ja raha vaihtaa omistajaa.
Mielestäni koko elämä on matka ja jokainen matka on seikkailu. Aina kun menen mukavuusalueen ulkopuolelle tapahtuu ikimuistoisia asioita.
Matkustan mielelläni niin ekologisesti kuin mahdollista, aina se ei valitettavasti onnistu. Bucketlistalla on luonnontilaiset kohteet. Sellaiset, joissa ihminen ei ole aiheuttanut tuhoa kuin myös ne joita voitaisiin auttaa. Menestyksellinen uhanalaisten lajien suojelu edellyttää eläinten elinympäristöjen suojelua, Afrikan valtioissa tämä tarkoittaa myös kyläyhteisöjen tukemista.
Ikimuistoisin kohtaaminen matkalla?
Sambiassa 2017 toukokuussa leijonalauma oli kaatanut puhvelin ja nautti saalistaan kaksi päivää. Jäljellä oli vahvasti löyhkäävä raato, kärpäsparvet ja läheisissä puissa korppikotkat odottelemassa ateriaa. Kolme leijonaa lepäsi turpeina vatsojensa vieressä.
Veimme intialaispariskuntaa katsomaan leijonia, he istuivat jeepin takana ja minä edessä. Safariopas ajoi hitaasti paikalle, pysähdyttiin ja mielessäni mietin kuinka hienoa olisi jos etualalla oleva leijona kääntyisi. Näin tapahtui. Pyysin että kaikki ovat hiljaa. Leijona nosti etutassut ilmaan ja pyörähti toiselle kyljelle. Hän katsoi suoraan minuun. Tervehdin mielessäni leijonaa ja pyysin häneltä lupaa saada ottaa muutama kuva. Nostin kameran varovasti, kuvasin ja kiitin. Sitten leijona kellahti takaisin ruoansulatusunille. Safariopas kysyi hiljaa voinko selittää mitä tässä oikein tapahtui. Olin sellaisessa tilassa, että vastasin vain yhdellä sanalla ”yhteys”.
Leijona nosti etutassut ilmaan ja pyörähti toiselle kyljelle. Hän katsoi suoraan minuun.
Hieno kohtaaminen oli myös norsun puhuminen pois aidasta. Kommunikointi kylän kerjäläisen kanssa, kun vein hänelle ateriaa aina kohdatessa. Monta tarinaa.
Mikä on ollut unohtumattomin seikkailu tai elämyksesi?
Afrikka-aikana seikkailu alkoi kun astuin Sambian maaperälle pääkaupunki Lusakaan jossa yövyin, ja aamulla norsujen orpokotivierailun jälkeen pienkoneeseen kohti Mfuwea. Sadekausi ei ollut ohi ja liu’uimme jeepissä mutavellissä vinhasti pitkin niljanteisia teitä. Kuuma ja kostea trooppinen ilmasto, 14 h työpäivät ensimmäiset kaksi viikkoa ilman vapaapäiviä, uusi työyhteisö, uusi maa ja maanosa. Kaikki uutta elämyksellisen luonnon ja eläimistön keskellä. Siitä se lähti ja lopun voisi vaikka kirjoittaa kirjaksi.
Upein tai erikoisin majapaikka missä olet yöpynyt?
Viidakossa yöpymisessä on aina kaikki aistit valppaana. Malawissa asuin pari viikkoa autiohotellissa. Hotelli oli vasta rakennettu ja uusi, mutta viimeistelyä vaille valmis. Yksin tyhjässä hotellissa ensimmäisenä ja ainoana asukkaana oli sekin erikoinen kokemus.
Pelkäätkö matkoilla jotain?
En pelkäämällä pelkää. Luontoon suhtaudun kunnioituksella, matelijoihin ja norsuihin välimatkan päästä, samoin leijoniin. Aina ei tämäkään onnistunut, tuli yllättäviä tilanteita. Maltti on valttia, kannattaa itse perääntyä rauhallisesti tai varata eläimelle poistumisreitti. Vältän liikennettä illalla ja yöllä Afrikanmaissa. Ihminen saattaa päihtyneenä olla arvaamaton, julkisessa liikenteessä tarkistan että kuski on selvinpäin.
Paikka johon palaat?
Kotiudun nopeasti, olen joskus sanonut että koti kulkee mukana. Silti on kiva jos on jokin kiintopiste, oli se sitten missä päin maailmaa tahansa. Suomalaisena voin aina palata Suomeen. En ole levoton, mutta liikkuva. Aina on mukava lähteä. Sitä on sellainen oman elämänsä nomad.
Pakkaan mukaan matkalle aina…
-passi ja muut pakolliset
-kamerat ja puhelin
-ensiaputarvikkeet, arnicavoidetta
-kymmeniä vuosia vanha pellavapyyhe
-Bear Heart (Äitini Tuuli) -kirja
-hyvä mielenvire
Minkä neuvon antaisit muille naismatkustajille?
Kaupungeissa ole ’streetwise’ viidakossa/maastossa ’bushwise’. Luota intuitioon ja kehitä sitä. Huolehdi hyvästä hygieniasta.
Suhtaudu kohteliaasti ja tasa-arvoisesti kohtaamiisi ihmisiin, mutta pidä puolesi. Ole valveutunut ympäristö ja eläinkysymyksissä. Selvitä tarkkaan villieläinten vapaaehtoistyöpaikkojen taustat.
Somesta poimittua: ”Beautiful Sister take good care of yourself. No one else knows what your Soul Needs.”
Matkailu on opettanut minulle?
Paljon. Ihmisellä on samat perustarpeet kaikkialla, emme loppujen lopuksi ole niin erilaisia. Uskomukset, tavat ja kulttuurierot voi kuitenkin olla valtavia. Hyvyyttä ja pahuutta on joka paikassa. Tutustuminen paikalliseen väestöön ja maassa asuminen avartaa eniten. Aito kiinnostus auttaa prosessissa.
Lukuvinkki: Henkinen kotini – Rakkauteni Mali
