Kiinnostaako vaellus Balkanilla? Albanian, Montenegron ja Kosovon alueelle levittäytyvä Balkanin Prokletije -vuoristo on syrjäisää ja erämaista seutua, jossa vaeltajia kulkee vielä melko vähän. Reilun parintuhannen korkeusmetrin hujakoille kohoavat vuoret kirkkaine järvineen ja vehreine niittyineen ovat upea vaelluskohde, joka luultavasti tulee alueiden kehittyessä tunnetummaksi myös ulkomaalaisten keskuudessa.
Vanhoissa autioituneissa vuoristokylissä on menneen maailman tunnelmaa – ne ovat usein jo asumattomia, mutta kesäisin perheet saattavat palata sukujensa vanhoille asuinsijoille. Paikallisen kulttuurin vieraanvaraisuus näkyy ja tuntuu lämpimässä tavassa kohdata vierailijat. Kiitos Kosovossa työskennelleen siskoni ja tämän kollegan, sain tänä keväänä hyvän tilaisuuden vierailla Kosovossa ja tutustua seudun luontoon, lähihistoriaan ja nykytilanteeseen. Vaelsimme myös Rugovan kansallispuistossa Kosovon puoleisella osuudella Peaks of the Balkans -reittiä.
Vaellus Balkanilla: Peaks of the Balkans -reitti
Syrjäisiä autioituneita vuoristokyliä, kirkkaita järviä ja henkeäsalpaavia erämaisemia. Peaks of the Balkans -vaellusreitti polveilee Albanian, Montenegron ja Kosovon rajaseuduille ulottuvassa vuoristossa. Reitti on merkitty punavalkoisilla suorakaiteen muotoisilla tai pyöreillä merkeillä, joita on maalattu puihin ja kiviin. Tosin samantapaisilla merkeillä on merkitty seudulla monia muitakin paimenpolkuja ja tienpätkiä, eivätkä reittimerkit aina täsmää kartan kanssa. Oikealla reitillä pysymisessä saa siis olla tarkkana ja suunnistustaito on välttämätöntä. Omalla reissullamme lisäjännitystä reitin löytämiseen toivat myös lumeen hautautuneet reittimerkit.
Sää alueella on vuoristoille tyypillisesti vaihteleva, ja vaeltajan on syytä varautua kaikkeen rakeista ja myrskystä helteeseen. Meidän vapun aikaan sijoittuneella vaelluksellamme lumen määrä myös hieman hidasti vauhtia, kun paikoin märkä hanki upotti puoleen reiteen. Paikallisten mukaan retkeilykausi alkaakin vasta myöhemmin kesällä leppeämpien kelien aikaan.
Oikealla reitillä pysymisessä saa siis olla tarkkana ja suunnistustaito on välttämätöntä. Omalla reissullamme lisäjännitystä reitin löytämiseen toivat myös lumeen hautautuneet reittimerkit.
Koko Peaks of the Balkans -reitti on noin 190 km pitkä ja rajanylityksiin vuoristossa tarvitaan luvat. Vuoriston albaniankielinen nimi Prokletije tarkoittaa ”kirottuja vuoria” ja englanniksi aluetta kutsutaankin nimellä Accursed mountains. Ihan ei ihan selvinnyt, mistä nimi on peräisin, mutta kieltämättä usein sumuisissa, tummasävyisissä maisemissa on jotain mystistä. Myös alueen eristyneisyys ja autiot ikivanhat kylät luovat sille hienoista hämytunnelmaa.
Viihtyisää majoitusta Balkanin alueen vuoristokylissä
Reitin varrella on joitakin majataloja ja pienempiä majapaikkoja, jotka sijaitsevat laaksojen kylissä. Kosovon puolella esimerkiksi Villa Guri i Kug tarjoaa viihtyisää mökkimajoitusta – ja erinomaista ruokaa! Majoitukseen vuoristomajoissa sisältyy usein illallinen ja aamiainen, ja hinta kokonaisuudelle huitelee parinkympin kieppeillä. Yöpymiset kannattaa varata etukäteen, sillä saattaa olla, että isäntäväki saapuu paikalle pitkänkin matkan takaa, mikäli eivät asu kylässä muutoin. Reissullamme yövyimme esimerkiksi syrjäisessä Miliscehvin kylässä ihanassa, tunnelmallisessa majatalossa, jota voin lämpimästi suositella. Isäntäväki kertoi oleskelevansa kesäisin usein kylässä, mutta keväällä he saapuivat avaamaan paikan meille. Olimme kauden ensimmäiset yöpyjät ja saimme todella ystävällisen vastaanton saapuessamme paikalle väsyneinä, jo pimeän laskeuduttua.
Päivämatkojen pituus ja korkeuseroista johtuva etenemisen haastavuus huomioiden majoitusta tarjoavat kylät ovat melko kaukana toisistaan, joten on syytä varautua myös majoittumaan teltassa ja varata ruokaa riittävästi yöpymisen varalta. Vettä on hyvä olla mukana riittävästi, mutta seudulla pulppuaa myös lukuisia lähteitä, joista voi täyttää pullot. Itselleni raikkaan juomaveden saatavuus matkan varrella on todella positiivinen asia vaelluksella ja tykkäsin myös lähteiden kulttuurihistoriasta. Niistä on perinteisesti juotettu karjaa, joten monissa lähteissä on puukaukalot, joihin vesi pääsee kerääntymään. Lehmiä ja lampaita seudulla laiduntaa paikoin edellen niissä kylissä, joissa on vielä asukkaita.
Rugovan kansallispuisto ja Pejan kaupunki
Kosovon puolelta helposti lähestyttävä Rugovan kanjoni ja kansallispuisto on vaikuttava retkikohde ja suosittu myös paikallisten keskuudessa. Sen huikean korkeissa seinämissä on luolastoja ja kanjonin pohjalla ryöppyilee Bistrica -joki. Rugovassa voi kokeilla vaikkapa vauhdikasta köysirataa tai via ferrata -kiipeilyä ja sieltä käsin on helppo suunnata päiväretkille Rugovan vuorille. Oma auto helpottaa kulkemista huomattavasti, julkisilla seudun saavutettavuus ei välttämättä ole parhaimmasta päästä.
Reitti vuoristoalueille kulkee Kosovossa Pejan (albaniaksi Pejë) kaupungin kautta. Peja sijaitsee 85 km Pristinasta länteen ja sieltä saa myös tietoa ja karttoja alueesta. Pejan kaupungin turisti-info tarjoaa tietoa alueen luonnosta, palveluista ja liikkumisesta. Pejasta pääsee bussilla ainakin satunnaisesti Rugovaan, josta pääsee kätevästi aloittamaan Peaks of the Balkans -vaelluksen. Pohjoisimman Albanian majoituksista ja kohteista löytyy tietoa täältä. Epävakaan lähihistorian ja kehittyvän nykytilanteen maat pitävät sisällään kauniin luonnon.
Kuva vaeltajista vuorilla: Minna Sannikka.
Vaeltamaan lähdössä? Ehkä haluat lukea myös retkeilyvarusteista? Ja ehkä Albania kiinnostaa?