Vapaaehtoistyö ulkomailla lisää kulttuurien välistä ymmärrystä sekä yhteistyötä ympäri maailman. Keniassa syksyllä 2019 vapaaehtoisena ollut Emilia Rodriguez kertoo, mihin asioihin hän pyrki kiinnittämään huomiota ennen lähtöään vapaaehtoistöihin Afrikkaan.
Vapaaehtoistyössä ulkomailla Emilia pääsi osalliseksi kenialaisen järjestön toimintaa ja maaseutuyhteisöä sekä asui paikallisessa perheessä. Hänestä hyvin toteutettu vapaaehtoistyö ulkomailla voi parhaimmillaan lisätä kulttuurien välistä vuoropuhelua, syventää ymmärrystä toisistamme sekä saada meidät työskentelemään yhteisten tavoitteiden eteen.
Vapaaehtoistyö ulkomailla – Arvojen kohtaaminen
Suunnitellessani vapaaehtoistyötä ulkomailla minulle oli erityisen tärkeää, minkä tahon kautta lähtisin ja että se kohtaisi arvojeni kanssa. Netti on nykyisin pullollaan erilaisia vapaaehtoistyömahdollisuuksia tarjoavia tahoja, niin kaupallisia kuin kansalaisjärjestöjäkin. Kirjo on valtava eikä ihme, jos tulee tunne, että miten voin olla varma siitä, mihin näistä kannattaisi tarttua.
Kuten Seikkalijattaret-tiimiläisemme Viola Wallenius on kirjoittanut täällä, että vaikka vaihtoehtojen läpikäyminen voi olla aikaa vievää, vapaaehtoistyötä tarjoavan organisaation taustat ja työn eettisyys kannattaa tutkia ja pohtia kunnolla. Kaikki eivät valitettavasti ole hyvällä asialla. Tässä tekstissä keskityn omiin kokemuksiini ja siihen, mihin itse pyrin kiinnittämään huomiota.
Erityisen tärkeää minulle oli se, että lähtisin paikkaan, jossa työtä tehtäisiin paikallisista tarpeista lähtien eikä esimerkiksi vapaaehtoistyötä tarjoavan tahon ehdoilla. En missään vaiheessa ajatellut lähteväni “pelastamaan maailmaa”. Ajattelin, että jos voin olla avuksi esimerkiksi omaan viestintäalaani liittyvissä asioissa, niin hyvä niin, mutta on kaikkien etu, jos asiat ohjautuvat paikallisen yhteisön sisältä.
Palaset loksahtelivat kohdalleen, kun päädyin ottamaan yhteyttä ja myöhemmin laittamaan hakemuksen KVT:lle (Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry). KVT on suomalainen vuosikymmeniä toiminut kansalaisjärjestö, jonka arvoja ovat rauha, yhdessä tekeminen, yhdenvertaisuus ja aktiivinen kansalaisuus. Ne klikkasivat omien ajatuksieni kanssa.
Vapaaehtoistyö ulkomailla – Hakuprosessi ja valmennus
Hakijana minulle oli tärkeää, että KVT:llä on hakuprosessi, haastattelu ja valmennus ennen vapaaehtoistyöjaksoa. Hakemukseni lähetettiin myös paikalliseen järjestöön Kenian maaseudulle, jonne lopulta päädyin hakemaan. Nämä seikat kertoivat minulle siitä, että organisaatio haluaa toimia vastuullisesti ja arvioi myös hakijan motivaatiota ja sopivuutta eikä vain suoriltaan hyväksy kaikkia, jotka ovat innokkaita ja valmiina heti maksamaan vapaaehtoistöihin lähdöstä.
Kannustan myös selvittämään mihin vapaaehtoistyömaksu käytetään. Itse maksoin KVT:n jäsenmaksun lisäksi mielestäni kohtuullisen välitysmaksun 270 e, joka kattaa hakuprosessin kuluja pienellä budjetilla toimivassa kansalaisjärjestössä. Lisäksi Keniassa maksoin paikalliselle järjestölle 250 e/kk, josta noin sata euroa meni minut majoittaneelle perheelle ruokia ja muita majoitusasioita varten.
Kokemukseni mukaan tuo kuukausittainen summa meni täyteen tarpeeseen sekä ruohonjuuritason paikalliselle järjestölle sekä perheelle, joka piti minusta erinomaista huolta. Paikan päällä minulla ei käytännössä ollut juuri kuluja paitsi jos halusin itse ostaa jotain ylimääräistä tai reissata jonnekin. Vakuutukset, lentoliput, viisumin ja netin puhelimeen maksoin itse.
Itse haastattelussa sekä valmennuksessa keskustelimme vapaaehtoistyössä olleiden sekä muiden lähtevien kanssa omasta motivaatiosta, odotuksista sekä mahdollisista tulevista haasteista. Pohdimme myös vastuullista viestintää ja sitä, miten vapaaehtoisina meillä on vaikutusta siihen, millaisia käsityksiä ja asenteita ihmisille muodostuu kehittyvien maiden ihmisiä kohtaan, minun tapauksessani kenialaisia ja afrikkalaisia kohtaan. Näiden asioiden esille nostamista pidin todella tärkeänä ja minusta oli hienoa, että niistä keskusteltiin yhdessä.
Erityisen hyvää oli se, että minulla oli Suomessa KVT:n kautta oma yhteyshenkilö, joka oli itse ollut vapaaehtoisena aikaisemmin samassa paikassa. Hän antoi vinkkejä matkajärjestelyihin, olin hänen kanssaan yhteydessä matkani aikana sekä tapasimme myös reissuni jälkeen.
Vapaaehtoistyö Keniassa – Kokemuksia osana paikallista yhteisöä
Kenialaisen paikallisen järjestön oli perustanut kolme paikallista miestä noin kymmenen vuotta sitten, ja se tukee paikallisia monin eri tavoin. Järjestö on perustanut esimerkiksi yhteisölle oman farmin sekä koulun vähävaraisten perheiden lapsille, se järjestää tietokonekursseja nuorille sekä tukee pienyrittäjänaisten ryhmiä.
Lukuvinkki: Vapaaehtoistyön toinen puoli
Me ulkomaalaiset vapaaehtoiset, minä ja muutama muu, olimme pieni osa isompaa kokonaisuutta. Järjestön perustajien lisäksi heillä on maaseutukylässään kymmeniä paikallisia vapaaehtoisia, joista monet ovat päivittäin mukana järjestön toiminnassa. Tapasin monia, jotka olivat ensin itse saaneet järjestöltä apua ja alkaneet sitten itse paikallisiksi vapaaehtoisiksi. Vaikutuin monta kertaa siitä, miten aktiivisesti ihmiset olivat mukana järjestön toiminnassa.
Tutustuin sekä työ- että vapaa-ajallani moniin kenialaisiin, joista osan kanssa pidämme edelleen yhteyttä. Vapaaehtoistyöpaikassani en ollut “valkoisen pelastajan” roolissa, vaan olin yksi vapaaehtoinen muiden joukossa. Pääsin osaksi kenialaista perhe-elämää sekä maaseutuyhteisöä, jossa hienoa oli nähdä se, miten kaikista ihmisten jokapäiväisistä haasteista huolimatta paikallinen voima ja yhteisöllisyys ovat vahvasti läsnä arjessa.
Näin muutamaa kuukautta jälkikäteen on mukava todeta, että sain olla monessa mukana ja pääsin osalliseksi aidosti paikallista toimintaa. Olin esimerkiksi järjestämässä järjestön 10-vuotisjuhlia, jossa me ulkomaalaiset teimme sitä sun tätä, mutta käytännön järjestelyistä ja koko homman toimeenpanosta vastasivat paikalliset. Ilman heitä ei olisi ollut mitään koko kylän juhlia. Koulu, jossa olin avustamassa (en opettamassa), pyöri ja pyörii (paitsi nyt koronan aikana), lapset pääsevät kouluun ja saavat lämpimän aterian huolimatta siitä, onko paikalla länsimaalaisia vapaaehtoisia. Osallistuin myös muun muassa kuukautisia käsitelleeseen työpajaan, työhön järjestön farmilla sekä kävin läpi verkkosivuja järjestön johtajan kanssa sekä otin valokuvia ja päivitin somea.
Vapaaehtoistyöjakson aikana kohtasin myös haasteita, joista keskustelimme järjestön johtajien sekä KVT:n kanssa. Ennen lähtöäni Keniasta kävimme johtajan kanssa loppukeskustelun ja täytin lomakkeen, jolla arvioimme vapaaehtoistyöjaksoni onnistumisia ja haasteita. Vapaaehtoistöissä mahdolliset vastaan tulevat ongelmat kannattaakin ensisijaisesti pyrkiä ratkaisemaan paikallisten kanssa. Sittemmin Suomessa osallistuin vielä palanneiden vapaaehtoisten yhteiseen iltaan, jossa keskustelimme ja jaoimme kokemuksia muiden ulkomailla olleiden vapaaehtoisen ja KVT:n hallituksen jäsenten kanssa.
Vapaaehtoistyömahdollisuuksia molemmin puolin
KVT:n jutuissa pidän siitä, että sen kautta on mahdollista tulla myös Suomeen ja muualle Eurooppaan vapaaehtoiseksi. KVT kuuluu kansainväliseen kattojärjestöön Service Civil Internationaliin (SCI), jonka kumppanijärjestö oli taas se kenialainen paikallinen järjestö, jonka vapaaehtoiseksi menin. Vapaaehtoisia ei siis lähde vain yhteen suuntaan, vaan kansainvälinen verkosto mahdollistaa sen, että ihmiset liikkuvat molempiin suuntiin etelästä pohjoiseen ja toisinpäin.
Minusta on erityisen hienoa se, että muutamat kenialaisen järjestön vapaaehtoiset ovat päässeet edustamaan järjestöään Eurooppaan kansainvälisiin tapaamisiin. Osa heistä ei ole muutoin käynyt Kenian rajojen ulkopuolella ja tiedän, ettei se olisi ollut mahdollista ilman tätä kansainvälistä verkostoa. Olen todella fiiliksissä siitä, että heillekin on avautunut mahdollisuus nähdä maailmaa tällä tavalla. Yksi heistä on esimerkiksi entinen katulapsi, jota paikallinen järjestö auttoi ja kannusti takaisin kouluun. Hän on ollut nyt vuosia aktiivisesti mukana järjestön toiminnassa ja ollut kansainvälisen verkoston kautta Euroopassa.
Vapaaehtoistyö vaati armollisuutta itseä kohtaan
Jos mietit ulkomaille vapaaehtoistöihin lähtöä joku päivä, kannatan myös suurten ennakko-odotusten välttämistä. Voi olla helpompaa, jos ennakko-odotuksia ei juuri ole. Myös armollisuus itseä kohtaan kannattaa. Esimerkiksi minä kohtasin reissullani odottamattomia haasteita, joita en ollut osannut kuvitella mitenkään etukäteen.
Omissa ajatuksissa kannattaa varautua myös siihen, että paikan päällä voi tulla tunne, että täällä on vaikka mitä haasteita ja kamalia ihmiskohtaloita enkä minä pysty vaikuttamaan niihin. Esimerkiksi minä näin vapaaehtoistyöjaksollani Keniassa kadulla eläviä lapsia ja tapasin ihmisiä, joilla raha riitti juuri ja juuri ruokaan.
Jos haluaa vaikkapa vapaaehtoistyöjakson jälkeen tukea kestävästi kehittyviä yhteiskuntia, erinomainen vaihtoehto on lahjoittaa säännöllisesti jollekin kehitysyhteistyöjärjestölle. Monet suomalaiset kehitysyhteistyöjärjestöt tukevat paikallisia kumppanijärjestöjä, jotka ottavat toimintaansa mukaan yhteisöjen ihmiset ja varmistavat pysyvän muutoksen alueellaan.
Vapaaehtoistyö voi mielestäni olla parhaimmillaan sitä, että se tuo meidät ihmiset yhteen maailman eri puolilta. Se lisää kulttuurien välistä ymmärrystä, rikkoo ennakkoluuloja ja kasvattaa solidaarisuutta toisiamme kohtaan.
Vapaaehtoistyö Afrikassa – Uusia ystäviä ja toistemme tukemista
Oman Kenian kokemukseni perusteella vapaaehtoistyöjaksoni merkityksellisyys piili mielestäni aluksi mainituissa arvoissa: yhdessä tekemisessä, rauhan edistämisessä, yhdenvertaisuudessa ja aktiivisessa kansalaisuudessa. Vapaaehtoistyö voi mielestäni olla parhaimmillaan sitä, että se tuo meidät ihmiset yhteen maailman eri puolilta. Se lisää kulttuurien välistä ymmärrystä, rikkoo ennakkoluuloja ja kasvattaa solidaarisuutta toisiamme kohtaan. Se muodostaa tuhansien kilometrien yli kantavia ystävyyssuhteita. Se pistää meidät tekemään asioita yhteisten tavoitteiden eteen, mikä yhdistää meitä entisestään. Se tekee mahdolliseksi uusien asioiden oppimisen toinen toisiltamme.
Lukuvinkki: Maailma vapaaehtoisen silmin
Olen myös itse pyrkinyt välittämään tekstieni ja kuvieni avulla tunnelmia Keniasta ja kenialaisista, heidän elämänmenostaan ja sen iloista ja haasteista. Toivottavasti viestini ovat avanneet uusia näkökulmia ja antaneet uutta tietoa esimerkiksi heille, joille Kenia ja Afrikka ovat vähemmän tuttuja.
Viestittelen yhä paikallisten kaverieni ja tuttavieni kanssa mahdollisuuksien mukaan. Hetki sitten puhuin pitkän videopuhelun kenialaisen perheeni kanssa. Yksi paikallisista, sairaanhoitajana työskentelevistä kavereistani kertoi blogipostauksessani, miten korona-aika näyttäytyy Keniassa. Minä taas osallistuin hänen organisoimaansa kampanjaan, jossa autetaan nuoria paikallisia tyttöjä korona-aikana ja heille lahjoitetaan kuukautissuojia, joista heillä on nyt entistä kovempi pula.
Reissuni jälkeen nämä globaalit sillat ovat siis yhä kantaneet. Ja kuten perheeni kanssa videopuhelussa puhuimme, emme malta odottaa aikaa, jolloin voimme taas kohdata.
Työtehtävistäni, kokemuksistani, haasteistani ja kohokohdistani keskellä kenialaista maaseutua olen kirjoittanut tarkemmin Merkintöjä maailmasta -blogiini ja niistä voit lukea näistä linkeistä: Terveisiä Keniasta!, Arki- ja juhlahetkiä vapaaehtoistyöjaksolla Keniassa, Matkakokemuksia Keniasta