Saammeko esitellä seikkailijattaren, joka on todellinen maailmankansalainen? Venla Mäki-Ikola on liftannut Sudanissa, pyörinyt karusellissa Afganistanissa, viettänyt aikaa ranskalaisessa nudistikaupungissa ja kohdannut Ugandan vuorigorillat. Tässä on peloton seikkailijatar, joka luottaa, että elämä kantaa.
Kuka olet?
Olen Venla Mäki-Ikola, 28-vuotias maailmanmatkaaja. Olen matkustanut vauvaikäisestä alkaen, alkuun perheeni kanssa lähinnä Euroopassa. Lontooseen muutimme asumaan pariksi vuodeksi murrosikäni kynnyksellä ja kävin täällä yläkoulua. Lähdin vaihto-oppilaaksi lukiosta vuodeksi Yhdysvaltojen Georgiaan. 18-vuotiaana lähdin ensimmäiselle soolomatkalleni Ugandaan. Tämän jälkeen opiskelin Suomessa sairaanhoitajaksi. Opintojen aikana ja vähän sen jälkeen ehdin asumaan Keniassa kolme kuukautta ja Australiassa lähes vuoden Working holiday -viisumilla. Olin myös vapaaehtoistyössä Ugandassa sairaanhoitajana. Myöhemmin olen reissannut ympäri Lähi-Itää, Keski-Aasiaa ja Afrikkaa.
Viimeisin elämänmullistus tapahtui vuosi sitten koronakaranteenissa, kun raskaustestiin piirtyi kaksi yllättävää viivaa. Alkutaipaleen paniikki on onneksi muuttunut jo uudeksi tähänastisen elämäni ihanimmaksi seikkailuksi, kun kaksi kuukautta sitten sain pikkupalleron syliini. Onkin jännittävää nähdä, miten matkustaminen muuttuu lapsen myötä. Haaveilenkin matkasta maanteitse maapallon ympäri lapseni kanssa.
Mottosi tai voimalauseesi?
Hakuna Matata.
Miten matkustat ja minkälaisiin kohteisiin?
En suunnittele matkojani tai matkojen pituuksia etukäteen ja reissaan sen hetkisen fiiliksen mukaan. Minua kiehtoo eniten paikallinen kulttuuri ja paikalliset ihmiset. On upeaa kuulla ihmisten tarinoita ja nähdä erilaisia tapoja elää. Tykkään myös luontokohteista. Erityisesti aavikon rauha ja hiljaisuus vetävät minua puoleensa. Yöt pyrin viettämään paikallisten ihmisten kodeissa. Kutsuja ihmisten koteihin tulee lähinnä kaduilla paikallisiin ihmisiin tutustuessa. Käytän apuna myös sohvasurffaussivustoa varsinkin kohteissa, joista olisi vaikeaa löytää hotellimajoitusta.
Pyrin välttämään mahdollisuuksien mukaan lentokoneella matkustamista. Siistein yksittäinen matkani on ollut soolomatka maanteitse Israelista Kapkaupunkiin. Alunperin olin suunnitellut olevani vain Israelissa ystäväni kanssa, mutta kuukauden matka jotenkin vain muuttui kymmenen kuukautta kestäväksi soolomatkaksi Afrikan halki. Matkan varrella suurimmaksi osaksi liftasin, mutta käytin myös busseja ja kerran jopa nukuin mattorullassa tavaralautalla yön yli ylittäessäni Egyptin ja Sudanin välistä rajaa.
Pidän eniten erikoisista matkakohteista, joissa ei niinkään turismia ole. Erikoisimpia matkakohteitani ovatkin olleet muun muassa Papua- Uusi Guinea, Kongon demokraattinen tasavalta, Syyria, Irak, Afganistan, Brunei, Bahrain, Kuwait, Turkmenistan ja Pakistan.
Tykkään myös kokea erilaisia ääripäitä. Olen reissannut paljon hyvinkin konservatiivisissa paikoissa Lähi-Idässä ja tykkään verhoutua abayaan ja hijabiin, mutta vastapainona tälle rakastan myös nudistimatkoja. Parhaat nudistimatkat ovat olleet Ranskan nudistikaupungissa Cap de Agdessa sekä satojen ihmisten nudistifestivaalit Israelin hippikommuunissa.
Ikimuistoisin kohtaaminen matkalla?
Ikimuistoisin kohtaaminen on ollut vuorigorillojen näkeminen Kongon Demokraattisessa tasavallassa.
Unohtumattomin elämys?
Yhden unohtumattomimmista elämyksistä koin Afganistanissa. Pieni turistiporukkamme maksoi pari euroa koko karusellin käynnistämisestä lapsille ja nuorille paikallisessa ulkoilmatapahtumassa. Oli ihanaa huutaa riemusta (ja ehkä vähän pelostakin karusellin ikivanhojen kettinkien pitäessä epäilyttävää ääntä) paikallisten kanssa ja nähdä se onni ja ilo kaikkien kasvoilla. En muista koskaan lukeneeni hyviä uutisia Afganistanista ja helposti miellämme koko maan sodan runtelemaksi ja kurjaksi paikaksi elää. Olikin ihan uskomatonta päästä näkemään maan täysin toisenlainen puoli.
Erikoisin majapaikka?
Matkustaessani Egyptistä Sudaniin päädyin ylittämään valtioiden rajan tavaralautalla. Tavaralautalla kuljetettiin kaikenlaista sisustustavarasta elektroniikkaan ja ruokaan. Naisille ja miehille oli tilat erikseen. Lautan sisätilassa oli kovat penkit ilman niskatukea, jossa oli tarkoitus viettää istuen kokonainen vuorokausi. Käytännössä sisätila oli täynnä tavaraa eikä penkeillekään mahtunut istumaan. Sitä piti vain tehdä oma pieni pesä pehmeille näyttävien pakettien päälle. Kukaan matkustaja ei puhunut englantia, mutta naismatkustajat näyttivät minulle, että voin mennä heidän mattorulliensa päälle nukkumaan. Niinpä nukuin mattorullaan käärittynä Sudanilaisten naisten välissä toisen pää minun selkääni koskettaen. Ihanat ihmiset jakoivat kanssani myös vilttinsä. Sopu sijaa antaa.
Pelkäätkö matkoilla?
Tuntematon pelottaa minua. Matkakohteet, joista ei löydy kovin paljon informaatiota tai kohteet, joissa ei ole turismia pelottavat minua. Toisaalta ainut maa, jossa olen tullut ryöstetyksi keskellä päivää puukolla uhaten on ollut Etelä-Afrikka, jossa on paljonkin turismia. Pelko on muutaman kerran noussut ihan kunnon ahdistavaksi pelon tunteeksi, mutta tällöin olen itse tietoisesti ottanut liian suuria riskejä. Pieni pelko onkin mielestäni vain tervettä ja auttaa järkevien päätösten tekemisessä.
Paikka, johon palaat?
Tulen aina palaamaan Afrikkaan, erityisesti Itä-Afrikkaan. Se on vienyt sydämeni jo kymmenen vuotta sitten. Afrikassa on ihana elämänmyönteisyys. Joka kerta Itä-Afrikkaa muistellessani pystyn elävästi kuulemaan kaukaa kantautuvien lasten raikuvan naurun.
Pakkaan mukaan matkalle…
Otsalamppu, kamera, tampoonit/kuukuppi, huivi.
Neuvo muille naismatkustajille?
Matkusta ennakkoluulottomasti ja tutustu paikallisiin ihmisiin. Yövy mielummin paikallisten ihmisten luona kuin hostellissa. Paikallisten avulla saat matkasta enemmän irti, kun näet maasta muutakin kuin vain turisteille suunnattuja asioita. Muista myös pukeutua maassa maan tavalla. Näin sinua arvostetaan enemmän ja paikallisten on helpompi lähestyä sinua.
Matkailu on opettanut minulle?
Matkailu on opettanut minulle enemmän kuin mikään koulu ikinä. Se on avartanut maailmankatsomustani ja opettanut ymmärtämään erilaisuutta. Se on opettanut, että onneen ei välttämättä tarvita varallisuutta. Omien havaintojeni mukaan kaikkein onnellisimmat ihmiset tulevatkin kehittyvistä maista. He osaavat arvostaa elämän pienimpiä asioita. Länsimaissa usein tavoitellaan tiettyä statusta ja maallista omaisuutta. Reissaaminen onkin opettanut minua nauttimaan niistä elämän pienimmistäkin asioista. En enää turhista valita. Riittää, kun minulla on katto pään päällä, ruokaa ja rakkaita ihmisiä ympärillä.
Seikkailijattaret on matkaileville naisille suunnattu, yhteisöllinen media. Liity heimoon ja hanki heimon klubikortti upeine etuineen täältä!
