Inspiraatiota maailmaa tutkivilta naisilta naisille – tiedostavamman ja kauniimman maailman puolesta!

autiotupa kaamosvaellus

Viisi autiotupaa aloittelevalle kaamosvaeltajalle

Kirpeä pakkanen nipistelee nenää. Talvinen metsä on niin hiljaa, että voi kuulla lumen putoavan. Autiotuvan kamiinassa vasta hakkaamani halot ritisevät ja sormet lämpenevät hiljalleen. Kilometrien säteellä ei ole ketään muuta kuin minä, tähtitaivas ja omat ajatukseni.

Yksin retkeileminen talvella on yksi parhaita tapoja rauhoittua. Toisin kuin kesällä tai syksyllä, talvinen metsä ei pelota. Lumi pehmentää äänet, karhut nukkuvat syvää talviunta ja hankien keskellä vastaan tulee korkeintaan poro siellä, toinen täällä.

Vinkit ensimmäisen (tai miksei toisenkin) talvisen sooloretken kohteeksi

1. Huttuloman autiotupa, Pyhätunturi

Huttuloman autiotupa sijaitsee Pyhä-Luoston kansallispuistossa, luoteeseen Pyhätunturilta. Sinne kulkee merkattu reitti, ja Pyhätunturilta matka taittuu puolessa päivässä. Reitti on useimmiten ainakin osaksi kuljettu, sillä alueella liikkuu paljon vapaalaskijoita. Alkutalvesta tuvalla on rauhallisempaa, mutta joulun jälkeen avataan latu, joka kulkee autiotuvan ohi. Silloin siellä liikkuu runsaasti hiihtäjiä – mutta suurin osa heistä on liikkeellä päiväseltään.

autiotupa kaamosvaellus

2. Punaisen hiekan autiotupa, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Tämä tupa on Lapin parhaiten säilynyt salaisuus. Pallasjärven rannalla, kaakkoon Pallastunturista sijaitsee sympaattinen tupa, jonka räsymatoista pitää huolen paikallinen yhdistys. Tuvassa on laveri, pieni pöytä ja kamiina. Sieltä pääsee kätevästi hiihtelemään Pallasjärven yli ihailemaan jylhää Pyhäkurua tai laskemaan puuteria Lommoltunturilla. Punaisen hiekan tuvalle on helppo päästä, sillä hyvällä tuurilla aurattu tie vie reilun kilometrin päähän tuvasta.

3. Pahtavuoman autiotupa, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Pahtavuoman pikkuruiselle tuvalle pääsee hiihtämällä merkattua reittiä – tosin ei välttämättä tallattua – pitkin Jerisjärveltä etelään kohti Äkäskeroa. Tuvan pihapiirissä sijaitsee myös toinen mökki, joka on siirretty paikalle 60 kilometrin päästä kymmenisen vuotta sitten. Se muistuttaa autiotuvan sijaan hieman mummonmökkiä, ja kannattaakin tarkkaan harkita, kummassa haluaa yöpyä. Pahtavuomalta voi halutessaan jatkaa matkaa kohti Äkäskeroa ja Yllästä.

4. Suomunruoktun autiotupa, Urho-Kekkosen kansallispuisto

Urho-Kekkosen kansallispuiston maisemat ovat Lapin aatelia. Puisto on valtava, ja siellä, jos missä on mahdollista päästä kauas kaikesta. Kiilopäältä 13 kilometrin päässä sijaitsee Suomunruoktun iso autio- ja varaustupa. Se sijaitsee kauniilla paikalla Suomujoen törmällä. Tupa on iso ja tilaa riittää useammallekin kulkijalle. Tuvalta voi halutessaan jatkaa matkaa pohjoiseen Suomunruoktun laavulle, jossa on upeat puitteet revontulien ihailuun. Lounaasta puolestaan löytyy Tammakkolammen varauskammi.

kaamosvaellus autiotupa

5. Pyhä-Nattasen päivätupa, Sompion luonnonpuisto

Urho-Kekkosen kansallispuiston kupeessa sijaitseva Sompion luonnonpuisto jää usein suositun isosiskonsa varjoon. Sen alueelta löytyy kuitenkin upea Pyhä-Nattasen tunturi, jonka päällä on jättiläisten ruispalojen muotoisia kivenlohkareita – ja mikä parasta, pienen pieni päivätupa. Päivätupia ei nimensä mukaisesti ole tarkoitettu yöpymiskäyttöön, mutta mikäli asiasta ei aiheudu haittaa muille kulkijoille ja tupa jää kävijän jäljiltä moitteettomaan kuntoon, niin kyllä siellä muutama seikkailijatar mahtuu yöpymään tuulen tuivertaessa ohuiden seinien läpi.

Vinkit reissuun:

Ennen yksin retkeilemistä kannattaa harjoitella talviretkeilytaitoja porukalla. Suunnistaminen on haastavaa pimeässä sekä talvella, sillä lumi saattaa peittää sekä reittimerkinnät että maamerkit. Gps-kello on hyvä turvavaruste, joka tarvittaessa neuvoo reitin takaisin kotiin.

Ensimmäiset sooloretket kannattaa tehdä lyhyiden etäisyyksien päähän, jotta ongelmien sattuessa jaksaa vielä palata lähtöpisteeseen. Hyvä otsavalaisin on seikkailittajaren kallein aarre, samoin varavirtalähde sekä ensiapupakkaus ja kunnolliset tulentekovälineet.

Yksinretkeilyyn kannattaa totutella pikkuhiljaa. Aloita yöpymällä yksin mökillä, jos sellainen löytyy lähipiiristä. Sen jälkeen voi retkeillä läheiselle autiotuvalle yhdeksi yöksi. Näin opit tietämään, miten oma mieli käyttäytyy, kun pimeä laskeutuu hiljaisen metsän ylle. Miten toimit ongelmatilanteissa yksin, kuinka paljon jaksat?

Yksin retkeileminen, kuten matkailukin, väsyttää enemmän kuin porukassa retkeileminen, sillä vastuunkannossa ei voi vuorotella. Samalla se rauhoittaa, sillä puhelimen verkkoyhteys on autiotuvilla usein heikko, eikä akun virtaa kannata siihen tuhlata. Mikäli autiotuvalla ei ole muita, juttukaveriksi löytää korkeintaan ruoanmurusia metsästävän myyrän.

autiotupa kaamosvaellus

Teksti ja kuvat: Milja Fromholtz

Milja on lumeen rakastunut seikkailubloggaaja, jonka sydän sykkii erityisesti vapaalaskulle, kiipeilylle ja vaeltamiselle. Parhaat unet saa nukutuksi teltassa ja lempiruoasta menee mikä tahansa retkikeittimellä valmistettu. Elämä sujuu yleensä parhaiten pipo päässä, ja kaikista vaikeinta on hiihtää hitaasti.

Milja rakastaa seikkailua vuorilla ja niiden juurilla. Tärkeimmät harrastukset, vapaalasku, kiipeily ja vaellus kulkevat leidin rinnalla sulassa sovussa. Adrenaliinin lisäksi koukussa grammanviilaukseen ja ylenpalttiseen varustehifistelyyn.

Palaa Alkuun