Villinaisen kutsu.

Villinaisen kutsu

Kerro kaverille!

”Hän on se, jota etsiessämme jätämme kotimme. Hänen luokseen palaamme kotiin.”

Hän näyttäytyi minulle La Gomeran saarella, jossa elimme auringon mukaan, luonnon rytmeissä. Hän saapui aaltojen mukana, kietoen minut turvalliseen syliinsä joka ilta. Hän kertoi vailla sanoja että olin kulkemassa oikeaan suuntaan – vaikka itse en vielä tuolloin tiennytkään, mikä suuntani oli. Nukuin saarella paremmin kuin koskaan.

Jungilaisen psykoanalyytikon, Clarissa Pinkola Estésin, mukaan meissä kaikissa asuu villinainen eli vaistonvarainen olento, jonka löytääksemme meidän tulee lähteä uudenlaiselle matkalle. Myös tämän hetkinen maailmanlaajuinen tilanne, jossa fyysistä matkustamista on rajoitettu, suorastaan kutsuu meidät tutkimusmatkalle uuteen paikkaan, joka ei löydy maailmankartalta vaan omasta itsestämme, sisäisen universumimme syvyyksistä.

Se on paikka, missä villinainen odottaa meitä – ja on odottanut jo aikojen alusta. Se on paikka, mistä löytyy kaikki mitä olemme etsineet tai unohtaneet etsiä. Se on paikka, jonka ikävään olemme saattaneet yöllä herätä tiedostamattamme. Paikka, jonka takia olemme saattaneet tuntea olomme tyhjäksi tietämättämme syytä miksi.

Gomeran saaren maisema.

Kaukainen metsä ja Universumin seitsemäs meri – villinaisen monet kasvot

Jotta voimme paremmin ymmärtää villinaisen olemuksen, on syytä avata se, mitä sanat villi ja villinainen alkuperäisesti tarkoittavat. Villi on alkujaan tarkoittanut luonnollista elämää (ei jotain, mitä tulee hallita kuten patriarkaali kulttuuri korostaa) eli sellaista, jossa olennolla on terveet rajat ja hän on luonnollisen ehjä. Villinainen on arkkityyppipsykologian ja muinaisten perinteiden näkökulmasta naisen sielu ja naiseuden lähde.

Estés muistuttaa että aivan kuten luontoa ja villieläimiä, myös naisen vaistonvaraista olemusta, on jo kauan koitettu tukahduttaa ja kohdeltu kaltoin.

Maskuliinisten arvojen eli suorittamisen, kilpailukyvyn ja tuloshakuisuuden yhteiskunnassa feminiinisille arvoille, joita ovat esimerkiksi luovuus, intuitiivisuus, hoiva, pehmeys, herkkyys ja tunteet, ja naisille ei jää paljon tilaa; aikamme nainen on toiminnan sumentama hahmo.

Susilla ja villeillä naisilla on samanlainen maine, kirjoittaa Estés, eikä se ole silkka sattuma; niille on yhteistä samanlaiset vaistonvaraiset arkkityypit, mistä johtuen niitä molempia pidetään epämiellyttävinä ja vaarallisina.

Villinaisen, eli vaistonvaraisen luonteen, toisia nimiä ovat runoudessa ja kirjallisuudessa esimerkiksi: ”Universumin Seitsemäs Meri”, ”Kaukainen Metsä”, ”Ystävä”, ”Nainen joka elää maailman reunalla”, ”Nainen, joka elää ajan lopussa”, ”Luunainen”, ”Susinainen”, ”Joki joen alla” ja ”Valo kuilussa”. Esimerkiksi Tiiibetissä villi nainen tunnetaan tanssivana voimana eli Dakinina.

Vaikka mikään lukemattomista nimistä ei täysin kykene vangitsemaan villin naisen olemusta, ne kuitenkin vahvistavat sen olemassaoloa ja muistuttavat villinaisen moninaisesta luonteesta.

Villinainen ja kukka.

Nainen ja susi

Etstés vertaa villin naisen olemusta suden olemukseen, sillä hänen mukaansa niitä molempia yhdistävät samanlaiset ominaisuudet; voimakkaat vaistot ja leikkisyys. Ne ovat molemmat elinvoimaisia elämän antajia, uteliaita ja tiedonhaluisia, muuntaumiskykyisiä, sitkeitä ja vahvoja vaeltajia. Lisäksi molemmat omaavat suunnattoman omistautumiskyvyn ja uskollisuuden suhteessa omaan laumaansa.

Silti sekä susia että naisia on vainottu; yhteiskunnassamme kaikki se, mitä emme voi kontrolloida muuttuu pelottavaksi. Villin naisen arkkityyppi kuitenkin suojelee alkuperäistä matrilineaarista naiseuden olemusta ja voimme oppia uudelleen muistamaan sen – ja samalla vahvistaa yhteyttämme siihen, joka löytyy yhä kerrostemme alta, suorittamisen sekä arjen roolien toiselta puolelta.

Tunnista villinaisen kutsu

Saatamme tuntea yhteyden sisällämme asuvaan villiin naiseen oleskellessamme luonnossa. Yhteys voi saapua luoksemme myös musiikin, liikkeen tai tarinan kautta; silloin, kun sävel tai sanat kulkeutuvat luihin ja ytimiin saakka.

Villinainen voi myös löytää luoksemme unien siltaa pitkin tai tunteiden mukana. Se voi saapua luoksemme sanojen välissä, hiipien väristyksinä pitkin selkärankaa tai kutittaen leikkisästi vatsanpohjaa. Se voi nostaa ihomme kananlihalle, muistuttaen meitä siitä, että olemme yhä elossa ja sisältämme löytyy yhä uusia ihmeitä.

Se voi olla myös kaipauden kuiskaus silloin kun koemme, että emme ole antaneet tarpeeksi tilaa luovuudellemme ja itse ilmaisullemme tai silloin, kun olemme rakastaneet liikaa, hukuttaneet itsemme rajattomuuteen. Se voi olla ontto tunne sydämessä. Se kutsuu meitä monella eri kielellä, joista jokainen saapuu järjen toiselta puolelta – tärkeintä on, että säilytämme herkkyytemme ja kuuntelemme.

Anna-Mari joogaa.

Elämän luoja ja turvan tuoja

”Kun nainen on kerran menettänyt villinaisen ja sitten löytänyt hänet uudelleen, hän on valmis kamppailemaa pitääkseen tämän ikuisesti.” Villin naisen mukana saapuu luova liekki, tuli, joka ruokkii itse itseään; se saa meidät löytämään sisällämme asuvan luovuuden ja toteuttamaan itseämme.

Kuin myrskyyn heittäytyvä aalto, joka kasvaa kasvamistaan, myös luovuus ruokkii itseään; kun olemme löytäneet ja avanneet villinaisen intuitiivisen kanavan, se toivottaa tervetulleeksi lisää ideoita, lisää luovuutta. Meidän tehtävänämme on vain seurata sitä ja vahtia tulta, antaa luovan liekin palaa.

”Kun nainen vahvistaa suhdettaan villiin olemukseen, hän saa lahjaksi pysyvän sisäisen tarkkailijan, tietäjän, näkijän, oraakkelin, innoittajan, vaiston, luojan, keksijän ja kuuntelijan, joka ohjaa, suosittelee ja kannustaa elämään täydesti niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Kun nainen on läheinen tämän olemuksen kanssa, se säteilee hänestä. Tämä villi opettaja, villi äiti, villi opastaja tukee heidän sisäistä ja ulkoista elämäänsä tapahtui mitä tapahtui.”

Mitkä ovat sitten oireita, joita koemme kun yhteys vaistonvaraiseen olemukseemme katoaa? Luova liekkimme sammuu ja ideat katoavat, sielukkuus vaihtuu mielen harmauteen, väsymykseen ja hämmennykseen sekä saamattomuuteen.

Voimme myös kokea kiertävämme samaa kehää, kuin tiikeri häkissä, tai elävämme jonkun toisen elämää. Saatamme myös rakastaa ja auttaa muita omien rajojemme kustannuksella, väsyttää itsemme toisiin kohdistuvalla huolenpidolla. Tai päinvastoin, elämämme voi täyttää pelokkuus ja ahdistus niin, että rakennamme itsellemme muurit ja eristäydymme.

Joka tapauksessa, unohdamme itsemme ja sen, kuka todella olemme ja sitä kautta elämästämme katoaa merkitys. Olemista voi varjostaa myös voimakkaat negatiiviset tunteet kuten häpeä, ärsyyntyminen, turhautuminen, kateus, kiukku ja uupumus. Voimme myös tuntea elävämme omaa elämäämme väärinpäin tai vastakarvaan.

Millainen sitten on villinaisen vaikutus naisiin? Hän saa meidät löytämään opettajan, oppaan, parantajan ja suunnan–näyttäjän omasta itsestämme. Tulemaan oman itsemme parhaaksi ja uskolliseksi ystäväksi. Tätä kautta saapuu myös itsevarmuus ja –luottamus sekä resilienssi selvitä siitä, mitä elämä eteemme tuo. Kun löydämme yhteyden villinaiseen löydämme myös helpommin oman laumamme, sielun perheemme luo.

Yhteyttä vahvistavia villinaisen harjoituksia

Estés kirjoittaa, että villinaisen olemuksen ymmärtäminen ei ole uskonto vaan harjoitus. Kun ymmärrämme kuka villinainen on – itsenäinen olento, joka tuo elinvoimaa ja syvällisyyttä olemukseemme, voimme alkaa vahvistaa yhteyttämme häneen ja sitä kautta kehittyä uuteen suuntaan. Olen koonnut alle harjoituksia, jotka ovat auttaneet minua vahvistamaan yhteyttä vaistonvaraiseen, perimmäiseen olemukseeni eli minussa asuvaan villinaiseen.

  • Kunnioita kehoasi, se on portti intuitioon. Yhteiskuntamme luo varsinkin naisia kohtaan äärettömästi odotuksia, ole tietoinen epärealistisista odotuksista ja uskalla päästää niistä irti. Lopeta sellaisten sometilien seuraaminen, jotka nujertavat itsetuntoasi.
  • Kuuntele itseäsi rehellisesti.
  • Lempeät sanat. Puhu itsellesi kauniisti ja kunnioittaen.
  • Mene luontoon; se on paikka, joka yhdistää sinut villinaiseen. Etsi sinulle kotoisalta tuntuva paikka luonnossa; joillekin meistä se on meren äärellä, toisille metsän siimeksessä ja joillekin vuoristo tuntuu sielun kodilta.
  • Luo itsellesi alttari. Jo Virginia Woolf muistutti meitä siitä, että nainen tarvitsee oman huoneen voidakseen luoda. Alttari on tila, jonka äärellä voit toteuttaa luovuuttasi ja kutsua sitä kautta villinaisen esille. Alttari on myös paikka, joka muistuttaa sinua oman ajan merkityksestä; yhteys villinaiseen löytyy yksin ollessamme.
  • Meditaatio: keino tiputtaa ulkoiset kerrokset eli kultturiset ja yhteiskunnalliset roolit, ja niihin liittyvä tekeminen ja velvollisuudet; näiden takaa löydät villinaisen.
  • Uskalla olla intuition tanssitettavana: intuition ruokkiminen vahvistaa sitä. Toteuta itseäsi vapaan liikkeen tai kirjoittamisen kautta niin että päästät irti kielioppisäännöistä ja koreografiasta; villinainen asuu rakenteiden tuolla puolen.
  • Ole utelias. Säilytä yhteys sisäiseen lapseesi, josta joogassa puhutaan myös nimellä Zen Mind tai Beginniner’s Mind. Kysy kysymyksiä ja katso maailmaa ihmettelevin lapsen silmin.
  • Kyseenalaista ympärillä oleva totuus ja uskalla katsoa maailmaa uusista näkökulmista.

 

 

Vinkki: Seikkailijattaret-heimolaisena saat henkilökohtaisella kortillasi edun -20€ Villin feminiinisen voiman retriitille. Jos sinulle ei vielä ole omaa korttia, hanki se täältä ja pääse käsiksi kaikkiin heimomme etuihin. Anna-Marin omiin sivuihin voi tutustua täällä.

Kerro kaverille!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top