Inspiraatiota maailmaa tutkivilta naisilta naisille – tiedostavamman ja kauniimman maailman puolesta!

elämä pakettiautossa

Yksinkertaisen elämän oppitunteja – pakettiautoilun autuus

by

Vaihtaisitko vapaaehtoisesti kodin mukavuudet elämään pakettiautossa, jos se tarkoittaisi matkaa Australian ympäri? Autossa asuminen ei ole vain hipeille, kodittomille ja muille hörhöille. Puoli vuotta pakettiautossa oli paitsi elämäni parasta aikaa, myös henkilökohtaisen kasvun paikka.

“Oletko valmis?”, mieheni kysyi puristaen reittäni ja starttasi auton. Pakettiauto oli täynnä ruokaa, vettä, bensaa, viiniä ja muita välttämättömyystarvikkeita. Edessä siinsi 25 000 kilometriä asfalttia ja punaista pölyistä maantietä. Aikaa Australian kiertämiseen oli varattu puoli vuotta. Keittiönä toimi kannettava kaasuhella, kylpyhuoneena pusikko, makuuhuoneena pakettiauto ja takapihana koko Australia.

Uusi kotimme oli pakettiautosta itse tuunattu viiden tähden asuntoauto. Pakettiauton perälle oli nikkaroitu sänky ja hyllykkö keittiötarvikkeille. Kylmät seinät oli päällystetty, ikkunoissa roikkui verhot, ja katossa tuikki LED-tähtitaivas.

DSC_3747-1

Pakettiautossa asuminen ei kenties kuulosta kovin hohdokkaalta, mutta tällaiset campervanit ovat se suosituin ja mielestäni paras tapa nähdä Australiaa. En olisi vaihtanut pientä kätevää pakettiautoamme mihinkään, edes kalliiseen luksuskaravaaniin tai yöpymisiin huippuhotelleissa.

Road tripillä elämän painolasti putoaa harteilta

Autolla matkustaessa näimme konkreettisesti kaiken sen huikean erilaisten maisemien kirjon, mitä Australia tarjoaa, aina aavikosta sademetsään. Road tripillä matkasta tuli seikkailu eikä pelkkää ämpärilistan ruksimista.

Elimme täydellisesti hetkessä miettimättä huomisen huolia tai menneiden murheita. Ensimmäisen viikon jälkeen viikonpäivät puuroutuivat yhteen ja menettivät merkityksensä. Olo oli kevyt, kuin olisin vasta herännyt pitkästä koomasta elämään.

Elimme täydellisesti hetkessä miettimättä huomisen huolia tai menneiden murheita. Ensimmäisen viikon jälkeen viikonpäivät puuroutuivat yhteen ja menettivät merkityksensä.

Meitä ei ollut rajoittamassa työ, aika, asunto tai muut sitoumukset. Ei oikeastaan edes budjetti, sillä road tripillä kustannukset ovat huomattavasti pienemmät kuin kotona asuessa. Rahaa upposi vain bensaan, ruokaan ja suihkuun. Ainoa asia, mikä päätämme vaivasi, oli seuraavan kaupan tai bensa-aseman sijainti.

DSC_3900-1

Tyypillinen päivä tien päällä

Heräsimme aamuisin aaltojen pauhuun ja Australian kirjavan lintumaailman rääkymiseen. Etsimme seuraavan yöpymispaikan kartasta ja nostimme kytkintä. Välimatkat Australian erämaissa voivat olla loputtoman pitkiä, ja iPodin biisilista oli äkkiä soitettu puhki. Silti rakastin joka hetkeä ja hengitin keuhkot täyteen huumaavaa vapaudentunnetta.

Suihkun luksuksesta nautimme vain noin joka kolmas päivä. Päivän ajomatkan jälkeen parkkeerasimme auton syrjäiselle rannalle tai kansallispuiston metsän katveeseen.

Leirintäalueilla tutustuimme sielunveljiin, muihin nomadielämään hurahtaneisiin karavaanareihin. Vastaantulevat matkaajat voitiin pääasiassa jakaa kahteen ryhmään: reppureissaajiin ja eläkeläiskaravaanareihin eli harmaisiin nomadeihin. Vastaan tuli myös uransa hylänneitä pariskuntia ja jopa lapsiperheitä, jotka olivat vaihtaneet vuosikausiksi asuntolainan karavaaniin ja kotikouluun. He todistivat, että koskaan ei ole liian aikaista tai myöhäistä lähteä toteuttamaan unelmia.

DSC_6400 - Copy-1

Kippistimme kaljoja nuotion äärellä, ja jos kävi tuuri, joku soitti kitaraa. Kokkailimme illallista pienellä retkipöydällä auringon laskiessa. Pimeyden laskeuduttua ihailimme yllä avautuvaa Australian ihmeellistä tähtitaivasta.

Elämä tapahtui ulkona. Autossa käytiin vain ajamassa ja nukkumassa. Elämän rytmi kulki auringon mukaan. Se tekee ihmiselle uskomattoman hyvää. Jossain vaiheessa se iski: olen onnellisempi kuin koskaan.

Pakettiautoelämässä mukavuuksista joutuu tinkimään

Ensimmäisen yön road tripillä vietimme tuskanhikisissä olosuhteissa kuumassa autossa. Avasimme auton oven ja päädyimme hyttysten juhla-ateriaksi. Mielessä kävi, että tätäkö seuraavat puoli vuotta tulevat olemaan. Opimme nopeasti, ja jo seuraavana päivänä meillä oli ikkunoihin teipatut hyttysverkot.

Oli öitä, jolloin nukuimme lepoalueella moottoritien varressa ja heräsimme aaltojen pauhun sijaan Australian jättimäisten rekkojen ryminään. Joskus ryömimme ulos pakettiautosta kaupungissa kaupan parkkipaikalla tukka takussa pelästyttäen ruokaostoksille saapuvat lapsiperheet.

Suihkua ei aina ollut tarjolla silloin, kun sitä olisi kaivannut. Joskus löysin itseni sheivaamasta sääriä parkkipaikalla. Likaiset tienvarsivessat tulivat tutuiksi, ja vaikka kuinka siivosimme, hiekkaa oli kaikkialla.

DSC_6459

Sadepäivinä autossa asuminen menetti viehätyksensä, mutta onneksi niitä ei koettu montaa. Ajoittamalla matkan oikein Australian erilaisten ilmastojen läpi elimme ikuista kesää. Mukavuuksista luopuminen oli sen arvoista.

Parhaimmillaan pakettiautoelämä on matka omaan itseen

Kotiinpaluu kaupungin möykkään, saasteeseen ja loputtomaan kiireeseen oli shokki. Puolen vuoden ajan kaikki tarvitsemani oli mahtunut pakettiauton sängyn alle. Vettä ja sähköä ei aina ollut saatavilla. Kotona pitkän kuuman suihkun alla en voinut olla ihmettelemättä, kuinka tuhlaavainen yhteiskuntamme voikaan olla. Mihin olen oikein tarvinnut tätä kaikkea?

Hektinen kaupunkielämä tempaa nopeasti mukaansa, ja kulutuskierteen ja urajunan ansat alkavat houkuttamaan. Silti road tripin opetukset jäivät elämään. Maisemien vilistessä ohi on aikaa ajatella ja katsoa elämäänsä uudesta perspektiivistä.

Arjen rutiinien ikuinen juoksumatto, ennalta määrätty tavanomainen elämä voi olla vankila. Road trip opetti, että on muitakin tapoja elää kuin rahan ja yhteiskunnan odotusten renkinä. Astianpesukoneet, mikroaaltouunit, karvamatot, telkkarit, rajoittamaton netti, BB-voiteet ja kaiken maailman porkkananteroittimet ovat kaikki tarpeetonta luksusta, pelkkiä häiriötekijöitä. Ehkä onni löytyykin yksinkertaisuudesta?

Hektinen kaupunkielämä tempaa nopeasti mukaansa, ja kulutuskierteen ja urajunan ansat alkavat houkuttamaan. Silti road tripin opetukset jäivät elämään. Maisemien vilistessä ohi on aikaa ajatella ja katsoa elämäänsä uudesta perspektiivistä. Ottamalla kunnolla etäisyyttä elämäänsä palaset saattavat yht´äkkiä alkaa loksahdella paikoilleen.

Puoli vuotta pakettiautossa opetti elämään hitaammin ja olemaan läsnä. Se opetti, mikä minut tekee onnelliseksi ja mikä ei. Aika on arvokkain asia, mitä meillä on, ja se on rajallinen. Ja jos pakettiautoelämä ei muuta opeta, niin ainakin sen päätteeksi kodin mukavuuksia osaa arvostaa aivan eri tavalla.

 


Annan oma blogi on osoitteessa https://muuttolintu.com/

Elämäntapareissaaja, nykypäivän hippi ja wannabe diginomadi, joka lähti vuosia sitten Australiaan ja jäi sille tielle. Seikkailunjano ei ole sammunut, ja nykyään Anna jahtaa maailmalla ikuista kesää aussisiippa kainalossa sekä jakaa kokemuksiaan Muuttolintu-blogissaan. Reissusydän sykkii erityisesti road tripeille, autioille paratiisirannoille ja tietenkin Australialle.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Palaa Alkuun