Inspiraatiota maailmaa tutkivilta naisilta naisille – tiedostavamman ja kauniimman maailman puolesta!

ystavyys

Sveitsin kanaalin varrelta sielujen symbioosiin – näin löysin sydänystävän

by

Voiko sydänystävä löytyä matkalta ja voiko uuden parhaan ystävän tunnistaa jo ensimmäisellä kohtaamisella? Näin kävi ainakin minulle ja ystävyyttämme on kestänyt nyt kymmenen kokonaista vuotta.

Kymmenvuotispäivä tulee täyteen tämän vuoden lokakuussa. Kymmenen vuotta täyttä ystävyyttä, jonka läpi olemme seilanneet maailman merillä naurun, rakkauden ja kyynelten siivittämänä.

Kymmenen vuotta ystävyyttä, jonkalaista sielunkumppanuutta en osannut edes kuvitella. Olemme kuin symbioosissa elävät siamilaiset kaksoset, vaikkakin tällä hetkellä elämme elämäämme eri pallonpuoliskoilla. Kymmenen vuotta ystävyyttä, jota ilman olisin aivan toinen ihminen. Kymmenen kokonaista vuotta myös kohtaamisesta, joka muutti elämäni.

Au pairiksi Sveitsiin

Vuonna 2007 loppukesästä, vilkkaan reissukesän jälkeen, keräsin viimeiset kimpsut ja kampsut ja suuntasin kohti Sveitsin ylväitä vuoria. Au pair -vuosi Sveitsin Luzernissa oli ottanut tuulta alleen jo keväällä, ja lähtö varmistui heti lukion päättötodistuksen saatuani. Olin odottanut muuttoa vuodeksi ulkomaille kuin kuuta nousevaa. Odotuksen ja jännityksen sekaiset tunteet heiluttivat tunneviisariani edes takaisin.

ystävyys

Kotiuduin sutjakkaasti uuteen maahan ja arkeen, joka pyöri päivällä lasten parissa ja illalla uuden kaveriporukan kanssa. Luzernissa pyöri aikoinaan tiivis ruotsalainen au pair -porukka, josta kehkeytyi minullekin ydinporukka. Ulkomailla ystävystyessä tulee ystävyyssuhteita solmittua helpommin kuin kotona pyöriessä.

Turvaverkko pitää rakentaa nollasta ja mitä nopeammin ystävystyy uudessa paikassa, sitä helpommaksi sopeutuminen muuttuu. Normiarjessa Suomessa tuskin olisin tutustunut ryppäänä niin moneen ihmiseen, joiden kanssa hyvin nopeasti vietin suurimman osan vapaa-ajastani.

Kohtaamisesta kohti yhteisiä unelmia

Lokakuussa istuimme porukan kanssa perinteisesti Luzernin kanaalin varrella sijaitsevassa irkkupubissa. Kansainvälisessä tunnelmassa oli helppo tutustua uusiin ihmisiin ja ilta saattoi muuttua usein hyvinkin railakkaaksi. Tänä iltana eräs au pair -porukan mimmeistä toi mukanaan suomalaisen tytön, joka oli ollut maassa muutaman viikon. Au pair -verkosto toimi aktiivisesti, ja uudet kanssasisarukset otettiin avosylin vastaan.

Se oli rakkautta ensisilmäksellä. Elämäni yksi merkittävimmistä kohtaamisesta tapahtui juuri sinä päivänä, kun tutustuin irkkupubissa Vickyyn. Rupattelimme oluen äärellä porukassa koko illan ja eikä aikaakaan, kun satunnainen olut vaihtui päivittäiseksi hengailuksi.

Yhteiset viikonloppureissut ja viikonloppujuhlimiset kasvattivat ystävyyden yhteennivotuiksi unelmiksi. Kolme kuukautta tapaamisesta, varasimme ajan tatuoijalle ja kuusi kuukautta tapaamisesta kehoamme koristi sama tatuointi. Sielunsisaruus ei tarvinnut aikaa, se tapahtui saman tien.

Me suuruudenhullut

Eräänä iltana iltaa istuessamme mietimme tulevaisuutta. Vaikka Sveitsi ja sen mielettömät matkailumahdollisuudet olivat olleet omiaan avaamaan reissuelämän Pandoran-lippaan, janosimme jotain suurempaa, suurta seikkailua. Johonkin suurempaan me totta tosiaan päädyimme. Piirsimme paperille Australian kartan.

Johonkin suurempaan me totta tosiaan päädyimme. Piirsimme paperille Australian kartan.

Heitimme hellät hyvästit Sveitsin opettavaiselle maaperälle ja suuntasimme kotiin säästämään. Muutimme kummatkin takaisin vanhempiemme luokse kotiin ja laitoimme rahapussin nyörit kiinni. Kahdeksan pitkää kuukautta kotiinpaluun jälkeen olimme koneessa matkalla maailman ympäri, kohti seikkailuja, joista olimme unelmoineet. Seikkailut veivät meidät myös paikkoihin, joista emme olleet tohtineet edes unelmoida.

KOhtaaminen 3

Ystävyyden filosofia

Kymmenen vuoden ystävyys on vienyt meidät ryysyistä henkiseen rikkauteen, mantereelta toiselle. Olemme jakaneet monet kodit, työpaikat, makuupussit ja autot yhdessä, mutta ennen kaikkea elämän kokemukset. Ystävyys, joka erilaisuudessaan oli varmasti sovitettu yhteen jo ennen tapahtumistaan.

Ystävyyden filosofia tieteellisesti kattaa pöydän perusseikoista hyvinkin mielenkiintoisiin tieteellisiin faktoihin. Hollantilaisen sosiologin Gerald Mollenhorstin mukaan ystävyys voi kuivua kokoon, jos sitä ei voi harjoittaa samassa kontekstissa kuin missä se on syntynyt. Voimmeko siis ylläpitää matkalla kohtaamisista kasvaneita ystävyyssuhteita kotopuolessa?

Mollenhorst esitti myös teorian, jonka mukaan ystävyys tapahtuu seitsemän vuoden sykleissä, jolloin niin menetät kuin saavutatkin uusia ystävyyssuhteita. Tämä on kytköksissä elämänmuutoksiin ja kontekstin luonnolliseen muutokseen, kuten kouluun tai työpaikkaan.

Meidän oma ystävyytemme filosofia perustuu omien ja toisen vahvuuksien ja heikkouksien tuntemiseen sekä tiedostamiseen. Se perustuu yhteiseen arvostukseen ja luottamukseen, mutta myös ennen kaikkea yhteisiin menneisiin ja tuleviin muistoihin. Ystävyytemme on siis hyvin peruskauraa paperilla, mutta sitäkin valovoimaisempaa todellisuudessa –  onhan se kestänyt jo vuosikymmenen.

Kohtaamisen sietämätön onni

Kohtaamisissa tuurilla on aina suuri osa esitettävänä. Joskus se tosiaan voi olla perhosen siipien räpäytys, joka laittaa alulle tapahtumasarjan, jonka lopputuloksena on elämänkestävä ystävyys. Huono päivä voi helposti pilata orastavan ystävyyden alun ja joskus tehtyä on mahdoton saada tekemättömäksi. Onni siis todella on löytää ystävä, jonka kanssa kasvaa vuosien vieriessä yhteen.

Matkalla ollessa ihminen on toki kotiarkea vastaanottavaisempi uusille ystävyyssuhteille, mutta sielunsympatiaa on silti mahdoton tempaista tyhjästä. Tien päällä monet solmitut ystävyyssuhteet kukoistavat hetken, kunnes kuihtuvat kokoon maiseman vaihtuessa ja intressien muuttuessa.

Matkalla ollessa ihminen on toki kotiarkea vastaanottavaisempi uusille ystävyyssuhteille, mutta sielunsympatiaa on silti mahdoton tempaista tyhjästä.

Pienilläkin kohtaamisilla ja hetken kestävillä ystävyyssuhteilla on suuri merkitys elämämme muokkaantumisessa. Jokainen menneisyydessä sidottu ihmissuhde on antanut meille yksilöinä jotain, jonka avulla kasvaa ihmisenä. Olemme ehkä tarvinneet juuri sellaista kohtaamista juuri silloin?

Ylistäkäämme siis kohtaamisia, pitkiä ja lyhyitä. Juurikin niistä on meidän kaikkien henkilöhistoria kutoutunut!

 

Ikiliikkuja, joka sammuttaa mustalaisvertaan seikkailen. Kun kaupunkiasfaltti alkaa polttaa, näyttää tienviitta kohti luonnonhelmaa. Repusta löytyy kamera, kirja ja tietenkin villasukat, aina.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Palaa Alkuun