Pelkotiloja: Bussikuski yritti siepata minut

Herään minibussin etummaiselta penkiltä aivot unesta tahmaisena. Vieruskaverini keräilee tavaroitaan, samoin bussin muut matkustajat. Aavistelen olevani perillä Diyarbakirissa, mutta varmistan sen kuljettajalta toistellen kaupungin nimeä. Kuski pudistaa päätään, joten istun takaisin penkkiini vähän kummeksuen sitä, että olen ainoa bussiin jäävä matkustaja. Aikataulun mukaan meidän pitäisi olla perillä, mutta toisaalta Turkissa aikataulut harvoin tarkoittavat mitään. Lähdemme uudestaan liikkeelle, ja minä yritän kurkkia ikkunoista vihjeitä siitä, missä olemme. Muutaman käännöksen jälkeen kuski

LUE LISÄÄ

Pelkoja päin

Omatoimisessa äkkilähtemisessä vaikeinta ovat ne ensimmäiset hetket perillä, kun seisot yksin lentokentän edessä täysin orpona tietämättä minne mennä. Kaikki mitä näet, haistat ja kuulet on vierasta. Haen turvaa joensuulaisesta naisporukasta. Äiti ja kaksi aikuista tytärtä polttavat röökiä ja näyttävät rennoilta ja cooleilta, tottuneilta matkustajilta. He ottavat minut mukaansa ja hoitavat puolestani oikeastaan kaiken, kun olen väsynyt kolmen tunnin yöunien jäljiltä ja yhä hämilläni omasta rohkeudestani lähteä. Splitin lentokenttä on pieni,

LUE LISÄÄ

GALLUP: Mitä pelkäät matkalla

Kokeneinkin seikkailijatar pelkää. On eri asia pelätä kuin antaa pelolle valta ja antaa sen hallita elämää. Seikkailijatarten matkaraati paljastaa nyt, mikä pelottaa. “Oman tilan puute. Yövyn lähes aina matkoillani paikallisten luona, koska haluan nähdä muiden kulttuurien arkea, mutta samalla pelkään, ettei minulla jää aikaa esim. kirjoittaa, liikkua tai vain olla yksin ja hiljaa.” -Sissi/Strangerless “Pelkään pimeää, kun en tunne ympäristöäni. Jossain mielessäni teen yleensä pako suunnitelman olin sit kotikaupungissa tai

LUE LISÄÄ