Olen matkustanut Couchsurfingin kautta eli suomalaisittain sohvasurffaten ties missä, aina Tansaniasta Brasiliaaan ja Sisiliaan. Olen yöpynyt paikallisten luona, elänyt hetken heidän arkeaan ja jakanut heidän kanssaan illallisia ja loputtomia tarinoita. Vaikka jokainen näistä kohtaamisista on ollut unohtumaton, on yksi viimeaikaisista kokemuksistani ollut ehdottomasti ylitse muiden: kuukausiksi venähtänyt sohvasurffaus Paraguayn pääkaupungissa Asunciónissa.
Saavuin Asuncióniin elokuussa 2016, poljettuani ensin ympäri Argentiinaa, Uruguayta ja Brasiliaa yli puoli vuotta, ja sohvasurffattuani sekä couchsurfingin kautta että spontaanisti paikallisten luona jokaisessa edellä mainitussa maassa. Ensimmäiset yöni vietin suloisen paikallisen tytön ja hänen vanhempiensa luona, mutta kun kyseinen perhe suuntasi Paraguayn maaseudulle, minä päätin etsiä itselleni uuden yösijan kaupungista, joka kiehtoi minua ja johon halusin tutustua paremmin.
Kuukausiksi venähtänyt yösija, joka opetti paljon
Jo ensi hetkestä tiesin, että viihtyisin uuden isäntäni seurassa. En silti kuvitellut, että jäisin taloon neljäksi kuukaudeksi. Aluksi jäin taloon Asunciónin vuoksi, sen jälkeen isäntäni vuoksi. En siksi, että olisin löytänyt elämäni rakkauden, vaan siksi, että löysin upean persoonan, jonka kanssa tulin mutkattomasti toimeen ja jolta opin jatkuvasti uutta. Lisäksi tutustuin Césarin kautta läpikotaisin minulle tuntemattomaan kaupunkiin ja sen ihmisiin.
Rakastan Couchsurfingia, koska se mahdollistaa samanhenkisten ihmisten löytämisen eri puolilla maailmaa. Césariin otin alun perin yhteyttä siksi, että meillä oli paljon yhteisiä intressejä: myös hän oli bloggaaja, viestinnän ammattilainen ja kiinnostunut permakulttuurista. Lisäksi hänen profiilissaan oli muutama mietelause, jotka kolahtivat minun filosofiseen sieluuni. Pieniä ulkoisia asioita, jotka antavat palan tuntemattomasta ihmisestä. Ainoa epäkohta tuntui olevan Césarin loppumaton rakkaus olueen, jota en jaa.
1. Kaupunki
Ensimmäinen asia, johon Césarin kautta tutustuin, oli Asunción: Kaupungin kadut, linja-autojen ja taksien käyttö, parhaat kahvilat, joissa syödä perinteisiä ruokia sekä Mercado 4 – mielenkiintoisin ja labyrinttimaisin tori, jonka olen koskaan nähnyt. Edes Asunciónin moderneimmista ostoskeskuksista ei todellakaan aina löydä kaikkea, mitä haluaa, mutta paikallinen sanonta kuuluu, että “mitä Mercado 4:lta ei löydy, ei ole olemassa”. Yökerhoista tutustuin kuitenkin vain yhteen ainoaan: Césarin ja hänen ystäviensä lempiklubi Rockeroon.
2. Ihmiset
Toinen asia, johon César minut tutustutti, oli Asunciónin asukkaat. Tutustuin Paraguayn ensimmäiseen graffititaiteilijaan, Oz Montaníaan, kaupungin trendikkäimpään kampaaja Tote Pascualiin, entiseen Miss Paraguayhin ja nykyiseen terveen elämän puolesta puhujaan Fio Miglioreen (jonka kanssa kävin permakulttuurikurssilla), maan merkittävimpään naisten oikeuksien ajajaan, Carmen Colazoon, ja moneen muuhun mielenkiintoiseen ja sydämelliseen persoonaan, joiden kanssa vietimme lukemattomia iltoja muun muassa asadojen (grillijuhlien) merkeissä. Tein haastatteluja ja nautin paraguaylaisten seurasta. Latinalaisessa Amerikassa paraguaylaiset tunnetaan maanosan välittömämpänä ja ystävällisimpänä kansana, minkä itse allekirjoitan täysin.
3. Politiikka
Kolmas asia, josta Césarin kautta opin, oli Paraguayn politiikka. Opin maan verisestä menneisyydestä ja Latinalaisen Amerikan pisimmästä diktatuurista, joka loppui vasta vuonna 1989. Césarin isoisä, jonka myös tapasin, oli diktatuurin aikaan oppositiossa ja joutui näin ollen kuukausiksi kidutettavaksi. Diktatuurin aikana valtio tappoi myös hänen poikansa eli Césarin sedän. Opin Triple Alliance -sodasta, joka jätti maan lähes täysin vaille miehiä. Opin nykypäivästä, jossa maan presidentti Horacio Cartes pyrkii saamaan itselleen uutta diktatuuria. Historian toistaen itseään, Césarille on saapunut tappouhkauksia, koska hän on taistelee julkisesti hallitusta vastaan.
4. Kulttuuri
Neljäs asia, josta opin, oli paraguaylainen kulttuuri. Sain tyhjentäviä selityksiä miesten ja naisten välisestä kommunikaatiosta ja siitä, miksi maassa toimitaan niin kuin toimitaan. César valotti minua siitä, miten paraguaylaiset miehet näkevät eurooppalaiset naiset. Hän oli myös ensisijainen tiedonantajani siihen, miten käsitellään buena ondaa. Olin toki jo aiemmin matkustanut muun muassa Argentiinassa ja Uruguayassa, mutta Paraguayssa huomasin, miten paljon ihmiset tosiaan panostavat toistensa hyvinvointiin. Opin myös lisää maan kahdesta suuresta ongelmasta (joista olin jo maan halki pyöräillessäni oppinut paljon): soijaviljelystä ja huumekaupasta.
5. Ympäristöystävällisyys
Viides asia, johon tutustuin, oli paraguaylainen “ympäristöystävällisyys”. Käsite on maassa täysin olematon. Permakulttuurista kiinnostuneen isäntäni kanssa keskustelimme jatkuvasti siitä, mitä maassa pitäisi muuttaa ja miten. Muun muassa Asunciónissa mangot, joita on ongelmaksi asti kuin Töölönlahdella citykaneja takavuosina, kerätään muovipusseihin ja heitetään kaatopaikalle. Samoin tehdään haravoiduille lehdille ja biojätteelle. Vaikka maassa paistaa jatkuvasti aurinko, aurinkoenergiaa ei hyödynnetä. Ruokakaupoissa asiakkaat pakkaavat ostoksensa keskimäärin kymmeneen muovipussiin eikä kierrätystä harrasteta. Césarin kodissa pyrimme tosin kierrättämään kaiken mahdollisen, muun muassa leikkaamalla viini- ja kaljapulloista juomalaseja.
6. Bloggaaminen
Lopulta opin paljon myös bloggaamisesta ja internetin maailmasta. Katsoimme hakkerointiin ja internet-yhteisöihin liittyviä dokumenttielokuvia, opettelin Redditin käyttöä (jonka César totesi olevan ainoa “rehellinen hakukone”) ja tutustuin mitä uskomattomimpiin ilmiöihin netissä. Yli 10 vuotta bloggaanneella, sosiaalisen median ammattilaisella ja Paraguayn ensimmäisen merkittävän blogin perustajalla, oli antaa minulle myös paljon kullan arvoisia neuvoja, kuten: “Kirjoita juuri siitä, mistä haluat”. César opetti minulle hakukoneoptimointia, kertoi minulle Facebookin ja Google algoritmeistä, kertoi minulle kuvien optimoinnista internetiin. Hän toisin sanoen kertoi minulle kaiken sen, mitä en uutena bloggaajana ollut osannut ottaa huomioon. Näitä vinkkejä olemme hyödyntäneet myös Seikkailijattarissa.
Couchsurfing ei ole vain ilmainen yösija. Toki se voi olla ja on sitäkin, mutta parhaimmassa tapauksessa se on paljon muutakin: unohtumattomia ystävyyksiä ja yllättäviä mahdollisuuksia sukeltaa syvälle paikalliseen kulttuuriin. Césarin kautta koen, että minusta tuli kerta heitolla paraguaylainen – asia, jota ei hostellissa tai teltassani yöpyen olisi tapahtunut.