Tatravuoret Puolan ja Slovakian alueella vievät kauneudellaan jalat alta. Maaginen vuoristoalue, Tatravuoret, josta moni ei ole koskaan kuullutkaan, on vuoristoalue, jossa voi vaeltaa maasta toiseen, karhujenkin päiväkävelyreittejä pitkin.
Nyt palataan ajassa muutama vuosi taaksepäin ja palaamme paikkaan, josta olen halunnut kertoa koko maailmalle jo siitä asti, kun sinne ensimmäistä kertaa saavuin. Miksi juuri nyt haluan kertoa teille Itä-Euroopan kauneimmista vuorista, Puolan ja Slovakian rajamailla sijaitsevasta maagisesta vuoristosta? Miksi päätin kirjoittaa Tatravuorista juuri nyt, kun ajankohtaisempiakin juttuja on vielä kirjoittamatta muun muassa Malediiveiltä, Sri Lankalta, Galiciasta, Mallorcalta, Sloveniasta, Latviasta ja vaikka mistä muualta?
Vastaus ajankohdan valitsemiseen löytyy syystä, että juuri tänään ystäväni on valloittamassa samaa vuoristoa. Hän on parkkeerannut matkailuauton jonnekin Puolan Zakopanen seudulle, vuorten juurelle. Hän tietää minun vaeltaneen noilla seuduilla, Karpaattien vuoristossa, ja kyseli vinkkejäni alueelle. Myönnän, etten osannut auttaa. Muutaman vuoden matkan takaiset faktat ja paikkojen nimet ovat unohtuneet tai ainakin jo sekoittuneet kaikkien tuon matkan jälkeen tehtyjen matkojen paikkojen nimien kanssa.
Vaikka faktat ovat unohtuneet tai ehken koskaan edes niistä juurikaan mitään tiennyt, muistot ja tunteet ovat ja pysyvät. Muistan tunteen, minkä maagiset Tatravuoret minussa herättivät. Muistan, kun saavuimme junalla Bratislavasta johonkin paikkaan Slovakiassa, jonka tiesimme olevan hyvä tukikohta vuoristovaelluksille.
Muistan, kuinka jatkoimme matkaa bussilla kohti pientä Žiadarin kylää, josta olimme varanneet jonkun sattumanvaraisen majapaikan, joka sattui olemaan kotimajoitus. Muistan kotimajoituksen majoittajan, poikkeuksellisen vahvalla meikkikerroksella kasvonsa meikanneen naisen, joka oli todella avulias.
Bussilla Bratistavasta, suuntana Tatravuoret
Olin matkalla hyvä ystäväni, Emilian, kanssa. Olimme junailleet itsemme Berliinistä yöjunalla Bratislavaan. Tuota kaupunkia pari päivää tutkittuamme ja Wienissäkin poikettuamme, suuntasimme lopulliseen päämääräämme eli Tatravuorille. Sieltä jatkoimme muutaman päivän vaellusreissujen jälkeen junalla Krakovan kautta takaisin Berliiniin.
Mistäköhän olin tuolloin saanut kuulla kyseisestä vuoristosta, Tatravuoristosta? Olin tainnut miettiä vaellusreissua Alpeille, mutta päädyinkin tutkimaan muita hieman tuntemattomampia ja etenkin edullisempia vaelluskohteita. Netin ihmeellinen maailma vei minut tuolloin sanan ”Tatravuoret” äärelle ja kiinnostus heräsi. Tatravuorille oli päästävä.
× Vinkki: Euroopan parhaat bussifirmat listattuna täällä ×
Vaelluksia Itä-Euroopan Tatravuorilla
Muistan päivävaellukset sekä Slovakian puolen kivikkoisilla vuoristopoluilla että Puolan vehreämmillä vuoristoseuduilla. Muistan karhuemon poikasensa kanssa, joka tallusti vastakkaisen vuoren rinteellä. Muistan varoitukset karhuista; niitä alueella on reilumminkin, mutta niiden kanssa harvoin kukaan joutuu ongelmiin.
Muistan selkeästi merkatut vaellusreitit, jotka turhankin ruuhkaisten risteyskohtien jälkeen rauhoittuivat aina upean hiljaisiksi. Välillä tuntui, kuin olisimme olleet ainoat ihmiset koko maailmassa.
Muistan upeat auringolaskut ja vuoristoniityillä juodut oluet, muistan hauskan pizzerian ja Ždiarin kylän pysähtyneen tunnelman. Muistan henkeäsalpaavat maisemat ja Slovakian puolella hiihtohissillä kivutun vuorenrinteen. Muistan vuoren juurella juodut aamukahvit ja vuoren päällä syödyn spagetti-aterian. Muistan syvälliset keskustelut ystäväni kanssa, joihin rauhoittava vuorimaisema inspiroi.
Muistan selkeästi merkatut vaellusreitit, jotka turhankin ruuhkaisten risteyskohtien jälkeen rauhoittuivat aina upean hiljaisiksi. Välillä tuntui, kuin olisimme olleet ainoat ihmiset koko maailmassa. Muistan myös vuoristo-ojien kirkkaalla vedellä virkistetyt kasvot ja ympärillä lentelevät perhoset. Muistan havupuut ja paikoitellen Suomea muistuttavat metsäosuudet.
Muistan myös miehen, joka ohittaessaan meidät jollakin vaellusreitillä jutusteli meidän kanssamme ja kertoi Tatran olevan jollakin tavoin maaginen paikka. Tuon maagisuuden pystyin itsekin aistimaan, jotakin erikoista tuossa vuoristossa on ja joku kummallinen energia tai joku muu tuolla alueella vallitsee. Tatran vuoristo on omanlaisensa tavalla, jota en osaa selittää. Tuo omanlaisuus on enemmänkin tunne, sen joko aistii ja tuntee tai ei. Minä tunsin ja tuota asioiden selkiytymisen tunnetta muistelen edelleen.
× Lukuvinkki: Puolan kauneimmat kaupungit ×
