Neljä väärää uskomusta maasai-kulttuurista

Kerro kaverille!

Maasait ovat Itä-Afrikan tunnetuin paimentolaiskansa. Afrikan-tutkija, Anniina Sandberg, sai tilaisuuden asua heidän kanssaan tehdessään kenttätöitä lähes vuoden ajan savannilla maasai-kylässä Tansaniassa. Maasaista kuullaan tarinoita, mutta mitkä tarinoista ja myyteistä ovat totta? 

Maasait tunnetaan maailmalla lähinnä uljaista maasai-sotureista, jotka ovat pukeutuneet punaisiin shuka-kankaisiin eivätkä pelkää mitään – edes leijonia. Maasai-kulttuuri on kuitenkin paljon muuta ja seuraavat neljä yleistä uskomusta maasaista eivät pidä paikkaansa.

1. Raakaa verta juovat vain maasai-soturit

Myytti. Maasaiden perinteinen ruokavalio on perustunut karjaan ja maasait rakastavat lihaa yli kaiken. Lihaa ei kuitenkaan syödä usein. Sen sijaan maitoa juodaan joka päivä niin janojuomana kuin ruoanvalmistuksessakin. Lisäksi maitoa hapatetaan ja hapatettua maitoa syödään Tansanian perinneruoan, maissista tehdyn ugali-puuron kanssa.

Maasait juovat myös raakaa lehmänverta, jota valutetaan lehmän kaulasuonesta vahingoittamatta eläintä. Useimmiten tämä tapa on liitetty ainoastaan maasai-sotureihin, mutta lehmänverta käytetään maasaiden keskuudessa monipuolisesti, koska se sisältää paljon hyviä ravintoaineita kuten proteiinia ja rautaa. Veri on hyväksi elimistön puolustusjärjestelmälle.

Maasai-naiset synnyttävät perinteisesti kotona ja synnytyksen jälkeen he juovat paljon maitoa, johon sekoitetaan tuoretta lehmänverta. Tämä on synnyttäneelle naiselle varsinainen palautumisjuoma. Tuoretta verta käytetään siis kehon vahvistamiseen kun ihminen on sairas, synnyttänyt tai ympärileikattu. Myös minulle tarjoiltiin raakaa verta kun sairastuin lavantautiin ja malariaan savannilla. Itse aloin kutsua juomaa vitsaillen pinkiksi cappucinoksi. Sain myös kuulla, että vanhemmat maasai-miehet käyttävät sitä krapulalääkkeenä.

Lukuvinkki Seikkailijattarissa: Eettisesti kestävä alkuperäismatkailu onnistuu kunnioittamalla

Maasaisoturi tanssii Tansaniassa.

2. Maasait ovat yksi etninen ryhmä

Eivät ole. Maasait asuvat maantieteellisesti Tansaniassa ja Keniassa. Maasait eivät ole yksi yhtenäinen etninen ryhmä, vaan pelkästään Tansaniassa on olemassa 16 eri alaryhmää, joilla kaikilla on oma murre, tavat ja traditiot. Nämä erilaiset tavat näkyvät esimerkiksi arkkitehtuurissa. Osa maasaista rakentaa suorakulmionmuotoisia taloja kun toiset taas ympyränmuotoisia. Myös korutyylit ja shuka-vaatteen pituus ja värit vaihtelevat alaryhmien välillä. Itse asuin kisonko-maasaiden keskuudessa, jotka asuvat Pohjois-Tansaniassa.

Olet ehkä myös kuullut kirjasta ja elokuvasta nimeltä “Valkoinen maasai”? Kirjaimellisesti kyse ei kuitenkaan ollut maasaista vaan samburusta, joka on yksi maasaille läheistä sukua oleva etninen ryhmä Keniassa.

Lukuvinkki Seikkailijattarissa: Anniinan toinen koti löytyi Tansaniasta, maasaiden luota

Maasait Tansaniassa talon edessa.

3. Maasaiden perinteinen kulttuuri ei ole uhattuna

Väärin. Maasait ovat paimentolaisina liikkuneet vapaasti perinteisillä laitumilla, joista suurin osa on nykyään matkailijoille tuttuja suojelualueita ja kansallispuistoja. Tansaniassa niin Serengeti kuin Ngorongoro ja Kenian puolella Masai Mara ja Amboseli ovat maasaiden perinteisiä maita, mutta he eivät enää saa saa laiduntaa karjaa siellä.

Maasaiden laidunnus on niin sanottuaympäristöystävällistä laidunkiertoa, jossa huomioidaan luonnon monimuotoisuus antamalla kasveille ja maaperälle lepojaksoja. Maasait ovat tottuneet asumaan villieläinten kanssa rauhassa, vaikka väillä sattuu satunnaisia yhteenottoja maasaiden puolustaessa karjaa.

Maapinta-alan yksityisomistaminen ja maanviljelyn lisääntyminen ovat kaventaneet maasaiden laidunmaita. Kun yhtälöön lisätään vielä ilmastonmuutos ja sen aiheuttama Itä-Afrikkaa piinaava pahin kuivuus, on maasaiden karjan määrä alhaisempi kuin koskaan.

Riittävän laidunmaan ja juomapaikkojen puuttuminen vähentää suoraan karjan määrää. Kun karjaa on vähän, niin myös ruokaa ja turvaa on vähän. Yhtenä selviytymiskeinona maasait ovat alkaneet viljellä maata, vaikkei se kuulu heidän perinteiseen kulttuuriinsa. Itse asiassa maasaiden perinneuskomusten mukaan maanviljely on luonnolle haitallista ja se on ollut pitkään tabu. Globalisaation edetessä osa maasaista on kouluttautunut tai muuttanut asumaan kaupunkeihin, mutta perinteinen paimentolaiskulttuuri on haasteiden edessä.

Lukuvinkki: 10 havaintoa maasai-kulttuurista

Maasait Tansaniassa.

4. Jokainen maasai-soturi on tappanut leijonan

Myytti. Urbaanin legendan mukaan jokainen maasai-soturi on velvollinen tappamaan leijonan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, eikä leijonia yksinkertaisesti olisi edes Afrikassa tarpeeksi tähän tarkoitukseen. Maasai-soturien tulee olla urheita ja pelkäämättömiä, jota vahvistetaan erilaisiin rituaalein ja siirtymäriitein.

Maasait-soturit kyllä ovat tappaneet leijonia, mutta se tapahtuu soturiporukassa. Soturit piirittävät leijonan, jonka jälkeen yksi soturi surmaa sen keihäällä. Yhden leijonan metsästämiseen osallistuneita sotureita on siis useampia. Leijonan surmannut soturi sai ennen kunnian pitää leijonanharjasta tehtyä päähinettä, joka osoittti kaikille hänen urheutensa ja voimansa. Leijonien metsästys on nykyään laitonta ja harva maasai-soturi on kohdannut leijonan silmästä silmään tällä tavalla.

 

Seikkailijattaret matka Tansaniaan 2023.
Lähde kanssamme Tansaniaan, tutustumaan maasai-kultuuriin! Lue lisää…

Kirjoittaja on Afrikan-tutkija, swahilin kielen tulkki ja alkuperäismatkailuun keskittynyt matkailualan yrittäjä. Tutustu Anniinan Visit Natives -matkatoimistoon tästä.

Artikkelikuva: Katie Aun

Seikkailijattaret kävivät lokakuussa 2022 tutustumassa Tansanian maasai-kultuuriin. Uusi porukka lähtee matkalle huhtikuussa 2023, olisitko sinä seuraavien antropologisella tutkimusmatkalla seikkailevien seikkailijattarien joukossa? Ilmoittaudu nyt!

Kerro kaverille!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.