Noora Karjalainen on seikkailijatar, jonka maailman rakkain paikka on meri. Noora on purjehtinut maailman seitsemällä merellä, eikä koskaan kyllästy mereen laskevaan aurinkoon.
KUKA OLET?
Olen Noora Karjalainen, 36-vuotias helsinkiläinen graafikko ja yrittäjä, joka ruokkii elämännälkäänsä erilaisilla seikkailuilla ja kokemuksilla. Olen intohimoinen purjehtija ja monet seikkailuni liittyvätkin täten mereen. Olen aina ollut yksinmatkustelija. Silti välillä on myös mukavaa tehdä reissuja ystävien kanssa, onhan muistojen jakaminen on myös tärkeää.
Rakastan luontoa ja merta, mutta minua kiehtoo myös kulttuurit ja ihmiset. Tulen hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja minulla onkin ystäviä ympäri maailmaa, minkä koen mielettömänä rikkautena. Seikkailua varten ei minusta kuitenkaan tarvitse lähteä välttämättä kauas, niitä löytyy ihan läheltäkin jos vain pitää silmät ja mielen avoimena. Olen purjehtinut seitsemällä merellä ja nähnyt satoja kertoja, kun aurinko laskee mereen. Silti en kyllästy siihen ikinä.
2. MOTTOSI TAI VOIMALAUSEESI
Minulla ei oikein ole mitään mottoa tai voimalausetta. Ehkä ajatuksena se, minkä olen kuullut useammaltakin taholta: vanhana elämässä ei juurikaan kaduta asiat joita on tehnyt, vaan ne, jotka on jättänyt tekemättä.
Olen purjehtinut seitsemällä merellä ja nähnyt satoja kertoja, kun aurinko laskee mereen. Silti en kyllästy siihen ikinä.
3. KUVAILE ITSEÄSI MATKAILIJANA. MITEN MATKUSTAT JA MINKÄLAISIIN KOHTEISIIN?
Olen matkustanut oikeastaan koko elämäni. Vanhempani ovat myös uteliaita maailman näkijöitä ja veivät meitä jo lapsena mitä upeampiin paikkoihin, kuten Alpeille, Pohjois-Italiaan ja Norjaan. Varmastikin jo näistä lapsuuden kokemuksista syttyi uteliaisuuteni maailmaa ja sen eri kulttuureja kohtaan. Nuoruudessa lumilautailu oli minulle tärkeä harrastus ja elämäntapa joka vei mitä upeampiin maisemiin Suomen Lapissa sekä ympäri Eurooppaa.
Ensimmäiselle soolomatkalleni ampaisin heti samalla viikolla kun olin hyväksytysti kahlannut lukion läpi ja saanut valkolakin. Suuntana oli Sveitsi ja Alpit, missä vietin reilun vuoden au pairina ja aina vapaa-ajalla Sveitsiä ja naapurimaita kierrellen. Sveitsin vuoden jälkeen palasin kesäksi Suomeen töihin Turun saaristoon purjehdushommiin, mistä syksyn tultua pestauduin töihin purjealukseen jonka suuntana oli Karibia. Vietin seuraavat neljä vuotta seilaten Atlantilla, pääasiassa Karibialla. Elämä ja työ veneellä muuttui toki niin pitkillä matkoilla arjeksi, mutta siirtyminen aina uusiin paikkoihin teki siitä kuitenkin seikkailun. Maailma näyttää hyvin erilaiselta mereltä käsin ja purjehtien pääsee usein paikkoihin, joihin ei muuten tulisi koskaan mentyä. Viihdyn paremmin pienillä idyllisillä saarilla kuin suurkaupungin sykkeessä. Minusta on ihanaa rantautua uudelle saarelle, nousta maihin ja kävellä paikalliselle torille ostamaan vaikka hedelmiä ja jutella ihmisten kanssa, jos vain jonkinlainen yhteinen kieli löytyy.
Karibian jälkeen vietin yhden talven Välimerellä, minkä jälkeen otin suunnaksi Aasian, ja tarkemmin Malesian. Olen koko aikuisikäni tehnyt hyvin pitkiä matkoja ja asunut ulkomailla, joten matkan ja arjen raja on aika häilyväinen. Malesiassa opiskelin australialaisessa yliopistossa ja ehdin siinä sivussa myös kiertämään melkeinpä kaikki kaakkois- ja itä-Aasian maat.
Vietin seuraavat 4 vuotta seilaten Atlantilla, pääasiassa Karibialla. Elämä ja työ veneellä muuttui toki niin pitkillä matkoilla arjeksi, mutta siirtyminen aina uusiin paikkoihin teki siitä kuitenkin seikkailun.
4. IKIMUISTOISIN KOHTAAMINEN MATKALLA
Merkitseviä kohtaamisia on ollut niin paljon, että on vaikea nimetä yhtä ikimuistoisinta. Mutta kerronpas vaikka miehestä nimeltä Captain John. Hän oli britti merimies, joka oli purjehtinut maapallon ympäri ja päätynyt Langkawin saarelle Malesiaan. Tiemme kohtasivat missäs muuallakaan kun sataman rantabaarissa ja päädyin sattumusten kautta töihin hänen alukselleen, joka teki purjehdusretkiä Langkawin saaristoon. Miten voikin olla että kaksi niin eri maailmoista tulevaa, täysin eri ikäistä ihmistä voivat tulla niin hyvin toimeen ja ymmärtää toisiaan. Kävimme usein tuntien mittaisia pitkiä keskusteluja veneen kannella auringonlaskua katsellen ja rommia siemaillen. Hän totesi usein “Life is bloody marvelous, isn’t it”. Ja niinhän se on.
5. UNOHTUMATTOMIN SEIKKAILU TAI ELÄMYS
Ehkä yksi unohtumattomimmista hetkistä maailmalla on, kun osallistuin Pohjois-Malesian viidakossa kylän perinteiseen seremoniaan, missä koko kylä kokoontuu kutsumaan esi-isiään ja -äitejään luokseen, tervehtimään heitä. Tätä tehtiin usein yön ajan suorittamalla tietynlaista rituaalia kynttilöiden ja sanskritin kielisillä mantroilla. Kutsujina toimivat kylän naiset. Kolmantena yönä iso-iso-isoäiti saapui keskuuteemme ottaen valtaansa yhden naisen kehon. Ja siellä minä sitten istuin, syvällä pimeässä viidakossa, kynttilä ja suitsuketikku kädessäni juttelemassa edesmenneen siamilaismummon kanssa. Lyhyen visiitin jälkeen mummo vapautti naisen kehon takaisin hänen omaan käyttöönsä ja poistui tiikerinä takaisin viidakkoon.
6. UPEIN TAI ERIKOISIN MAJAPAIKKA, JOSSA OLET YÖPYNYT?
Kyllä se on merellä. Jokainen auringonnousu merellä on maaginen.
7. PELKÄÄTKÖ MATKOILLA JOTAIN?
Mielestäni on ihan tervettä välillä pelätä. Esimerkiksi erilaiset luonnonkatastrofit pelottavat, sillä olen kohdannut niitä matkoillani. Olen myöskin matkoillani saanut todeta, että kaikkiin ihmisiin ei todellakaan kannata lähtökohtaisesti luottaa. On pelottavaa huomata että vaikka pidän itseäni melko hyvänä ihmistuntijana minunkin arviointikykyni pettää välillä.
8. PAIKKA, JONNE AINA PALAAT
Saaristo. Sydämeni sykkii Itämerelle ja meidän aivan mielettömän kauniille saaristolle, jonka koen sielunmaisemakseni. Välillä toivon että olisin vähän vähemmän sosiaalinen ihminen, että voisin muuttaa ulkosaaristoon asumaan.
9. PAKKAAN MATKALLE MUKANANI AINA…
Vähän liikaa tavaraa. Olen huomannut vuosien varrella, että sitä oikeasti pärjää tosi vähällä, mutta silti usein pakkaan muutaman aivan turhan jutun mukaan. Tykkään kuvata mutta en aina jaksa kantaa kameraa mukanani. Passi, puhelin, luottokortti ja hammasharja ovat varmaan ainoat vakivarusteet, muut vaihtelevat reissun mukaan.
10. MINKÄ NEUVON ANTAISIT MUILLE NAISMATKUSTAJILLE?
Kannattaa rohkeasti lähteä kokeilemaan asioita mukavuusalueen ulkopuolelta, mutta olla myös lempeä itselleen ja tehdä niitä asioita jotka oikeasti tuntuvat omilta. Matkustamisesta ei kannata tehdä suoritusta. Vapaus tuo ainakin itselle sen suurimman nautinnon. Ei kannata myöskään olla liian sinisilmäinen, silti avoimen utelias maailmaa kohtaan.
Olet löytänyt tiesi reissunaisten yhteisöön, Seikkailijattarien pariin. Liity heimoomme ja tutustu keinoihin osallistua täällä!