Surffaus ei ole todellakaan niin helppoa kuin kuvittelisi. Kiehtoisiko kuitenkin aaltojen päällä lipuminen sinuakin? Miltä aallon nappaaminen tuntuu ja onnistuuko se ensikertalaiselta?
En jaksa loikoilla rannoilla toimettomana montaa tuntia yhteen menoon. Surffiparatiiseissa reissatessani olen aina katsellut kaihoisasti vedessä onnellisen oloisina lautojensa kanssa aikaa viettäviä ihmisiä.
Vielä pari vuotta sitten koin kuitenkin olevani liian kärsimätön ihminen opettelemaan tuota selkeästikin kärsivällisyyttä vaativaa lajia ja olin siihen asti vain tyytynyt katselemaan koko touhua kaukaa. Itse suuntasin mieluummin aaltojen alle, koralliriuttojen ja kalojen keskelle.
Ensimmäinen surffauskokemus Indonesiassa
Pari vuotta sitten reissasin Indonesian Lombokilla ensimmäistä kertaa ja päädyin pieneen kylään, jossa ainut aktiviteetti ja puheenaihe tuntui olevan surffaus. Kaikki heräsivät aamulla ennen auringonnousua päästäkseen valloittamaan päivän ensimmäisiä aaltoja ja iltabissen äärellä kerrottiin, minkälaisia aaltoja oltiin saatu ja olivatko aallot olleet hyviä. Olin kuitenkin päätynyt paikkaan myöskin juuri kyseisestä syystä; halusin kokeilla tuota lajia, johon niin moni tuttuni oli jo jostain syystä hurahtanut. Halusin kokeilla surffausta.
Päädyin jo samana päivänä täysin ummikkona pienen vuokralaudan ja paikallisen surffarin kanssa kivikkopohjaiseen rantaan, laskuveden aikaan, kokeilemaan surffaustaitojani. Siellä sitten vedessä odottelin hyviä aaltoja, tietämättä edes kuinka laudan päälle kuuluu nousta ja mikä edes on hyvä aalto. En luonnollisestikaan onnistunut ja menetin täysin toivoni koko lajin suhteen siellä vedessä väsyneenä räpiköidessäni. Ystäväni huuteli vain ”Melo! Melo lisää!”. Ja minähän meloin. Aallon saapuessa kohdallleni olin joka kerta melonut käsilihakseni jo maitohapoille ja siinä vaiheessa olin jo aivan loppu. Ei toivoakaan, että olisin edes jaksanut nousta sen laudan päälle, vaikka olisin osannut.
Surffaus ei ole helppoa
Kaikki asiasta yhtään tietävät ymmärtävät hyvin, ettei surffaus ole niin helppoa ja ettei ensimmäisellä kerralla lautana ole se pienin mahdollinen lauta. Yleensä myös jonkinlainen oppitunti aiheesta olisi suotavaa, että tietäisi edes hiukan, miten vedessä kuuluu toimia ja mitä sen laudan kanssa edes kuuluu tehdä! Jouduin vielä kerran superväsyneenä aallon vietäväksi ei-toivotulla tavalla. Jäin aallon sisään niin sanottuun pesukoneeseen ja todellakin koin olevani pesukonekyydissä, josta ei edes tiedä, milloin pesuohjelma loppuu. Melkein jo koko elämäni vilahti silmieni ohitse filminauhana. Onneksi se ikuisuudelta tuntunut aalto kuitenkin nosti minut takaisin pintaan, kaikki röörit täynnä suolavettä. Toivoni ja hermoni menettäneenä palautin laudan. Jos nyt en aivan vihannut, niin ainakin inhosin surffausta.
Päivä ensimmäisen kokeiluni jälkeen tutustuin paikallisiin (oikeisiin) surffiopettajiin, jotka saivat minut antamaan lajille uuden mahdollisuuden. Ajoimme skootterilla kaukaisemmalle, hiekkapohjaiselle rannalle, jossa aallotkin olivat mukavan lempeitä. Lauta oli tällä kertaa longboard eli suurempi, aloittelijoille helpompi lauta. Minulle kerrottiin, mitä milloinkin teen ja mikä aalto on minua varten. Ei mennyt kauaakaan, kun jo nousin laudan päälle ja aalto kuljetti minua ja lautaa mukanaan. Se oli mahtava fiilis! Nyt pystyin ymmärtämään, miksi ne ystäväni ovat hurahtaneet surffaukseen. He valloittavat aaltoja ja ovat yhtä meren kanssa!
Surffaus vaatii kärsivällisyyttä
Treenaus jatkui joka päivä viikon verran ja lauta vaihtui jo pienempään. Edelleenkin olen todella kokematon surffari, mutta se riittää minulle toistaiseksi aivan hyvin. Olen surffannut enemmän tai vähemmän huonolla menestyksellä Sri Lankalla ominpäin ja myös palannut takaisin Lombokille aaltojen pariin. Olen jopa palannut tuonne ensimmäisen surffikertani traumoja aiheuttaneeseen paikkaan. Jouduin taas pesukoneen pyöritykseen, meloin käteni maitohapoille, mutta ratsastin myös parhaimmilla aalloilla tähänastisella surffarin urallani.
Olen kuitenkin päätynyt lopputulokseen, että ehkä minusta ei tule sitä pro-surffaria. Ei edes tarvitse tulla. Haluan pystyä edes silloin tällöin harjoittamaan lajia, mutta jäätäviin Suomen aallokkoihin tai tulvivan Vantaanjoen kuohuihin minua ei kovin helpolla saisi houkuteltua. Surffaus on hieno laji, jota on hauska osata edes vähän, vaikka edelleen nautin todella paljon myös pelkästä rennosta oleilusta ilta-auringon paisteessa, niiden vedessä onnellisina, mutta lihakset väsyneinä lilluvien surffareiden aaltojen valloitusta katsellessa.
× Lukuvinkki: Surffausta Euroopassa – Euroopan parhaat surffikohteet ×
