5x maailmalle kotoa käsin

Vaikka matkailu itsessään on pysähtynyt koronan takia ja ei tule luonnollisestikaan tässä tilanteessa kysymykseen matkailla, meidän haaveilun ei tarvitse kuitenkaan pysähtyä. Listauksesta löydät viisi vinkkiä, joilla pääset hetken irtiotolle ja matkalle maailmalle vaikka kotisohvalta.

LUE LISÄÄ

Kuka pelkää matkalta paluuta?

Vuosien reissun jälkeen istun yhtäkkiä kaiken tutun keskellä. Talossa, jonka ovenkarmeilla näkyy pituuskasvuni, ainoassa paikassa, jonka olen tiennyt koko ikäni. Nukun yöni omassa sängyssä, laitoin omat lakanat ja peitto on pehmeä, muhkea ja sekin on oma. Kaiken oman ja tutun keskellä tunnen tunteita, joita en osaa pukea sanoiksi. Olen palannut Suomen kesään, olen palannut. Olen saapunut hetkeksi lepäämään, unelmien välitilaan, jonka aikana haluan painaa pääni sammaleeseen ja haistella havuja. Juurettomuuteni

LUE LISÄÄ

Kodittomana maailmalla, kotona tien päällä

Kun asfaltti polttaa, on mentävä – näin ajattelin lähtiessäni matkaan uudenkarhealla pyörälläni melkein kaksi vuotta sitten. Silloin ei taakse katseltu: elämä Lontoossa sai jäädä, sillä unelmana oli irtautuminen ja halki mantereiden kulkeva seikkailu. Kun jäin määrittämättömäksi aikaa tukikohdattomaksi, tiestä tuli kotini, työni ja intohimoni.

LUE LISÄÄ

Pääkirjoitus: Koti ja kodittomuus

Matkailijoina olemme tottuneet vaihteluun. Koko omaisuus kulkee rinkassa mukana, ja koti pystytetään reppureissulla jopa parin päivän välein uuteen paikkaan. Uusi koti ja uusi tukikohta palvelevat hetken aikaa, kunnes matka taas jatkuu. Joillakin kulkee myös työpaikka eli tietokone matkassa mukana, jolloin liikkumisen vapaus ja jopa tulovirta ovat mahdollistettuja. Tätä on nykypäivän nomadius, moderni kulkurielämä.

LUE LISÄÄ

Henkinen kotini – Rakkauteni Mali

Eräänä toukokuun alun päivänä kahdeksan vuotta sitten satuin Kaisaniemen opintoputkessa kävellessäni katsahtamaan juuri tietyllä sekunnilla oikealle. Silmiini osui A4-kokoinen juliste, jossa seisoi neljä turbaanipäistä miestä. Alla luki: Tuareg-musiikkia Malista. “Mikä on tuareg?”, kysyin itseltäni pahaa aavistamatta. Siinä hetkessä päätin: menisin kyseiseen tilaisuuteen ottamaan selvää. Olin jo aiemmin havainnut malilaisen musiikin suhteen vesiputouksen kaltaisen ilmiön sisälläni. Kun ensimmäisen kerran kuulin koran soivan, kyynelkanavat aukesivat ja sydän pakahtui sellaisesta haikeudesta, jota on mahdoton sanoin kuvailla.

LUE LISÄÄ

Kumppanin matkassa maailmalle – uhka vai mahdollisuus?

Rakas seikkailijatar. Sinä iloinen, itsenäinen, omatoiminen, reipas nainen! Kuinka monesti olet ideoinut, suunnitellut ja toteuttanut reissun? Kuinka monesti olet ottanut toisen mukaan matkaan ja pitänyt ohjaksia omissa käsissäsi? Mitä käy, kun irrotat kaikesta ja lähdet  vuorostasi toisen mukaan — esimerkiksi kumppanin työn perässä ulkomaille?

LUE LISÄÄ

Huone – mitä muuta voisin kaivata?

Kapkaupungissa opiskelijatalossa asuessani jaoin wc-tilat ja keittiön noin kymmenen tytön kanssa. Monelle soluasuminen voisi olla aika… stressaavaa. Mutta minä viihdyin, yllätin itsenikin. Tunsin syyllisyyttä siitä, että nautin omasta huoneestani niin paljon. En nimittäin ikävöinyt kumppanin kanssa jaettua kotia Suomessa. En uskaltanut sanoa tätä ääneen. Älkää käsittäkö väärin – en vain osannut kertoa, mitä Suomessa ollessani kaipasin. En tiennyt, mitä kaipasin. Nyt olen kerännyt hieman enemmän viisautta ja ymmärrystä siitä, mitä tarvitsen.

LUE LISÄÄ

Matkailuauto on vaihtelunhaluisen liikkuva koti

Mikä olisikaan parempi tapa kesämökkeillä paikasta riippumatta kuin liikkuva koti eli matkailuauto? Matkailuauto mahdollistaa aamukahvin nauttimisen vaikka joka aamu eri järven rannalta, ja liikkuva kesämökki odottaa uutta mökkiviikonloppua parhaimmillaan vaikka omassa pihassa.

LUE LISÄÄ

“Ole kuin kotonasi” – tuntemattomien vieraana

Sateet olivat jatkuneet jo viikon, kun tein illalla ruokaa pienen katoksen alla italialaisen rannikkokaupungin laidalla. Olin sateesta läpimärkä ja kylmissäni. Tiesin, että telttani ja makuupussini olivat jo valmiiksi kosteita, sillä en ollut pystynyt kuivattamaan niitä sateiden vuoksi muutamaan päivään.  Yritin ajatella positiivisesti, että ainakaan minun ei tarvinnut tehdä päivällistäni sateessa. Oli jo pimeää, enkä tiennyt miten kauan kestäisi, ennen kun löytäisin sopivan telttailupaikan. Sinä päivänä olin polkenut pyörälläni sateessa 90 kilometriä

LUE LISÄÄ

Suomifaniksi ulkomailla – mitä matkat opettavat?

Sanotaan, että täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle. Oppiiko Suomea arvostamaan vasta asuttuaan muualla vai näkeekö kotimaan puutteet entistä selkeämmmin? Siiri otti asiasta selvää ja lähti kauas, Uuteen-Seelantiin asti. Palasin äskettäin takaisin kotiin vuoden mittaiselta karkumatkalta ulkomaille. Kyseessä oli tavallaan toinen kierros, sillä nuoruudessa olin viettänyt pidemmän ajanjakson reissaten Pohjois-Amerikan ja Euroopan kautta Australiaan, jossa olin asunut vajaan vuoden working holiday -viisumilla, suunnannut sitten Kaakkois-Aasiaan ja palannut parin vuoden reissuputken jälkeen

LUE LISÄÄ

Missä on koti ulkomailla asuvalle?

Olen asunut Australiassa seitsemän vuotta. Sopeutuminen Kengurumaahan ei ollut pelkkää katkarapujen grillausta ja ikuista auringonpaistetta, mutta silti löysin täältä onnen. Alkuaikojen suuren seikkailun tuntu on haihtunut, ja elämästä Australiassa on tullut arkea. Ajatus siitä, että rakensin kodin toiselle puolelle maailmaa, tuntuu edelleen hetkittäin epätodelliselta. Kun törmään lenkillä kenguruihin tai ihailen kaupungin pilvenpiirtäjien valoloistoa, tunnen olevani onnekas, että saan kutsua tätä mahtavaa maata kodikseni.

LUE LISÄÄ

Luonnossa olen kotona

Rakastan sitä fiilistä, kun on säätänyt rinkan selkäänsä tai sukset jalkaaansa, ja viimeiset rakennukset etääntyvät askel askeleelta. Olen luonnossa, olen liikkeellä, olen kotona. Ihmisen on hyvä olla siellä, missä on mahdollista olla vahvin ja onnellisin versio itsestään. Voi kulkea sinne, minne nenä näyttää tai seurata reittiä, jos ei jaksa suunnistaa tai miettiä minne kulkisi. Moni jakaa kanssani tunteen siitä, että on kotonaan luonnossa. Paluu rakennettuun ympäristöön jo lyhyidenkin retkien jälkeen vaatii

LUE LISÄÄ

Kolmen vuoden kodittomuus – mitä se opettaa?

Elämässäni on hetkiä, jotka ovat syöpyneet mieleeni ääriviivoja tarkemmin. Hetkiä, joista muistan ihan kaiken: laulut joita kuuntelin, lumen joka tippui hiljalleen märkään maahan, villasukat kylmällä parketilla ja vihreän riippukeinun keskellä suurta olohuonetta. Sen ainoan huonekalun tyhjässä asunnossani, ahdistuksen ja pelon, jotka joka muuttuivat toivoksi, ja tulevaisuuden, joka näyttäytyi avoimempana kuin koskaan ennen. Näissä elämäni hetkissä olen ollut eniten läsnä, eniten elossa, mutta omistanut vähiten. Ensimmäinen kosketukseni tyhjään, kodittomuuden ja huonekaluttomuuden

LUE LISÄÄ

Lukijat paljastavat: Silloin halusin kotiin

Kysyimme lukijoiltamme hetkistä, jolloin he ovat halunneet maailmalta kotiin. Vaikka matkalla on usein ihanaa, ikävä saattaa yllättää odottamattomissa tilanteissa. Koti-ikävää ollaan podettu niin Jamaikan reissulla ryöstön jälkeen, Islannissa hevostilalla kuin Chilessä ummikkona. Kaipuu ei aina ole sidoksissa paikkaan, vaan joskus myös seura tai sen puute voi saada kyyneleen vierähtämään poskelle. “Toissa kesänä lähdin ensimmäistä kertaa yksin reissuun. Nizzan puistoaukiolla lapset juoksentelivat vesisuihkuissa ja itku yllätti minut. Koti-ikävä oli yhtäkkiä valtava, vaikka hetki

LUE LISÄÄ

Kulttuurishokkiterapiaa: Paluushokki

“Miksi kotiinpaluu on niin vaikeaa? Miksi en enää tunne kuuluvani tänne, mutten myöskään halua lähteä?” Näitä kysymyksiä pohti eräs tuttavani jokin aika sitten pitkän, ulkomailla vietetyn ajanjakson jälkimainingeissa. Kyseessä oli paluushokki. Monelle meistä on tuttu se outo tunne, kun palaa kotiin pitkän ulkomailla oleskelun jälkeen. Kun koti ei olekaan enää koti, kun tuntematon tuntuukin yhtäkkiä tutummalta kuin se tuttu, mihin kuvittelee palanneensa. Ystävät tuntuvat vierailta, kotimaiset tavat absurdeilta ja jatkuva vesisade ei vastaakaan

LUE LISÄÄ