Matkailun paras puoli on se, miten helppoa aidoista kohtaamisista tulee. Kohtaamisista, jotka liukuvat järjen ja egoilun toiselle puolelle ja sytyttävät sydämen. Yllättävissä tilanteissa täysin tuntematon ihminen voi saada minut liikuttumaan. Yhtäkkiä, kaiken ollessa eri tavalla ja kaiken yhteisen puuttuessa, muistan mikä meitä kaikkia oikeasti yhdistää.
Matkustus riisuu ihmisistä ulkokuoren, ja luo kaikille tasavertaisemman lähtöasetelman. Kotona ensimmäinen kysymys uudelle tuttavuudelle on usein ”mitä teet työksesi?”, ja sen perusteella arvioimme minkälainen henkilö on, ja miten hyvin sovimme yhteen. Jo vaatetus, meikin käyttö ja ulkonäkö riittää usein nopeaan arviointiin. ”Ai toi on tollanen”. Mietimme, ja ohitamme lokeroimamme ihmisen helposti.
Yksi yhteinen tekijä riittää
Matkustaessa, etenkin reppureissuilla, kaikki muuttuu. Kaikilla on yllättävän samanlainen uniformu, hiukset sotkussa ja hiestä märkänä, mahdollisimman mukavat hellevaatteet ja luonnollinen, meikitön olemus. Näillä reissukohtaamisilla ei kysellä, mitä kukin tekee työkseen, sillä yhtäkkiä sillä ei ole merkitystä. Ketään ei juurikaan kiinnosta, mitä roolia vedämme kotona. Olemme kaikki omassa vapaassa kuplassamme, tässä ja nyt, juuri sellaisina kuin olemme.
Kaikilla on jotain yhteistä, olemme kaikki tulleet samaan paikkaan omista syistämme, ja matkatarinoiden vaihtaminen on paljon tärkeämpää. Harrastukset ja omat mielenkiinnot tulevat helpommin esille. Juttelemme kirjoista, elokuvista, ihmisistä ja tuntemuksista. Yhtymäkohtia muiden kanssa on yllättävän paljon, kukaan ei mene ego edellä ja kaikille on tilaa.
Joogasta inspiraatiota kohtaamisiin
Ollessani Balilla joogaopettajakoulutuksessa, teimme eräänä iltana yhteysharjoituksen, joka elää sisälläni edelleen. Opettaja pyysi meitä valitsemaan itsellemme parin, ja minä halusin haastaa itseni valitsemalla ihmisen, joka oli mahdollisimman erilainen. Valitsin australialaisen tytön, jonka kanssa olimme naapureita koulutuksen ajan.
Ennen harjoitusta olin nopeasti lokeroinut hänet laatikkoon, mihin minulla ei ollut mitään asiaa. Hän oli varmasti tehnyt samoin. Meillä oli täysin erilainen näkemys sosiaalisuudesta, elämästä, vaatetuksesta, hauskanpidosta, puheen sopivasta volyymista – oikeastaan kaikesta. Tyttö kävi hermoilleni päivittäin, ja mielestäni elämä olisi ollut paljon helpompaa ilman hänen läheisyyttään.
Harjoitus käsitteli viittä tasoa, koshaa, jotka meissä kaikissa on. Olemme kuin maatuskanuket, joiden ulkokuori peittää alleen monta muuta tasoa. Ensimmäinen taso on fyysinen keho (annamaya kosha), joka kattaa fyysisen olemuksemme. Toinen taso on energiakeho (pranamaya kosha), joka liittyy elämänenergiaan, hengitykseen, aineenvaihduntaan ja chi/prana energiaan. Kolmas taso on mentaalikeho (manomaya kosha), joka on vastuussa aisteistamme. Neljäs on järkikeho (vijnanamaya kosha) joka kattaa mielemme, omatuntomme ja tahtomme. Viides ja viimeinen taso on niin sanottu jumalallinen keho (anandamaya kosha), korkein totuus itsestämme.
Viiden tason kohtaaminen
Kun kohtaamme toisemme, näemme usein vain ensimmäisen tason, toisen ihmisen fyysisen olemuksen. Teemme nopeita arvioita ja päätämme onko meillä mitään yhteistä.
Aloittaessamme harjoituksen australialaisen tytön kanssa, meidän piti ensin tarkkailla hetki toisiamme, ja kirjoittaa ylös mitä mielipiteitä tai mielikuvia meillä oli toisistamme. Tämän jälkeen molempien piti puhua hetki elämästämme, ja taas kirjoittaa mitä mielikuvia tai arvioita toisesta heräsi. Kolmas harjoitus oli yhteinen meditaatio, jossa istuimme vastakkain silmät suljettuina viiden minuutin ajan, ja aistimme toisiamme. Neljännessä vaiheessa toistimme meditaation, tällä kertaa lähettämällä toisillemme rakkaudellista energiaa. Viides, ja kaikkein voimakkain harjoitus oli silmien avaaminen meditaation jälkeen, ja toisen silmiin katsominen tarkoituksena katsoa syvälle, syvälle sielun syövereihin.
Kun kohtaamme toisemme, näemme usein vain ensimmäisen tason, toisen ihmisen fyysisen olemuksen. Teemme nopeita arvioita ja päätämme onko meillä mitään yhteistä.
Harvalla pysyi silmäkulma kuivana harjoituksen viimeisessä vaiheessa. Yhtäkkiä tämä täysin erilainen tyttö näyttäytyi edessäni aivan toisenlaisena. Kuori oli pudonnut pois, kaikki se mitä yleensä käytämme toistemme arvioinnissa oli kadonnut. Jäljellä oli hienovarainen kauneus, rakkaus ja lämmin yhteys meidän kahden välillä.
Koko harjoitus kesti ehkä puoli tuntia, mutta tässä ajassa olimme luoneet välillemme yhteyden, jota minulla ei ole edes usean kaverin kanssa. Harjoituksen jälkeen kerroimme toisillemme, mitä olimme aluksi kirjoittaneet, ja miten arviomme toisistamme muuttui harjoituksen aikana.
Ymmärsin, että vaikka ensimmäiset tasomme olivat täysin erilaisia, viimeiset tasot löysivät heti yhteyden, kun niille antoi aikaa ja tilaa. Koulutuksen loppuaikana emme edelleenkään olleet kavereita tai viettäneet aikaa yhdessä, mutta kaikki oli silti muuttunut välillämme. Ymmärsimme ja kunnioitimme toisiamme, koska tiesimme olevamme sydämessämme samanlaisia.
Sydän edellä
Kunpa kohtaamiset voisivat aina olla näin sydämellisiä. Kunpa muistaisimme aina, että meitä yhdistää useampi asia kuin meitä erottaa. Kunpa uskaltaisimme näyttää itsestämme sen syvimmän virran, hienovaraisimman ja haavoittuvaisimman, sillä vain sen nähdessämme voimme aidosti luoda yhteyden toisiimme. Olemme kaikki samassa veneessä, sisällämme sykkii sama energia.