Kun elämä heittää eteen mahdollisuuden muuttaa Indonesian Raja Ampatille, on tilaisuudelle sanottava kyllä. Seikkailijattaret-tiimin Sandra kertoo ajatuksiaan elämästä vieraassa kulttuurissa, pienen majatalon managerina.
Kun muutama vuosi sitten sain päähäni matkustaa Raja Ampatille, en osannut edes villeimmissä unelmissani kuvitella, millaiseen seikkailuun se lopulta minut johtaisi. Tuo kahden viikon loma Papuan kaukaisilla saarilla tuli muuttamaan elämäni silmänräpäyksessä ja antoi minulle uuden paikan, jota kutsua kodiksi.
Syrjäinen Raja Ampat on Indonesian helmi sukeltajille
Massaturismilta piilossa pysynyt Raja Ampat on yksi Indonesian kauneimmista ja uniikeimmista matkakohteista. Sukeltajien keskuudessa Raja Ampatia pidetään yhtenä parhaimmista sukelluskohteista, eikä saarille matkustavan kannata jättää vedenalaista elämää näkemättä.
Raja Ampat kuuluu maailman korallirikkaimpiin alueisiin, sillä erilaisia koralleja alueella on reilut 500 lajia. Raja Ampatin vesissä ui yli 1300 kalalajia, joista majesteettisimpia ovat partahait, paholaisrauskut sekä merilehmien heimoon kuuluvat dugongit.
Muihin Indonesian turistikohteisiin nähden Raja Ampatin sijainti on syrjäinen. Pitkä lentoaika sekä perille pääsyä varten vaadittavat laivamatkat karsivat osan matkustajista pois jo suunnitteluvaiheessa. Syrjäinen sijainti tarkoittaa myös korkeampia hintoja Raja Ampatin alueella. Kaikki tavara, mukaan lukien bensiini sekä ruoka on tuontitavaraa muualta Indonesiasta, eikä perille pääse kuin laivalla.
Muutto Raja Ampatille oli kuin tarkoitettu
Kaiken kaikkiaan ajatus Raja Ampatille muutosta kypsyi ajatuksissamme muutaman vuoden ajan. Mikä valtava sattumusten summa se olikaan, että saarelta pois lähtiessä satuin ääneen päivittelemään ajatusta takaisin tulosta. Miten osasinkaan lausua juuri oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan haluni tulla auttamaan resortille.
Tuon ensimmäisen vierailun jälkeen, kaikki muuttui. Minut pyydettiin seuraavan vuoden jouluksi auttamaan sesongin kiireeseen kuukaudeksi ja nyt vuotta myöhemmin minun passiani koristaa Indonesian työviisumi.
Työtehtävät olivat muutaman kuukauden aikana alkaneet selkiytymään ja kunhan kaikki tarvittava resortin arjesta oli opittuna, saatoimme hieman hidastaa touhuamista. Sitten tuli korona, joka muutti matkustuskieltojen takia kaiken.
Pääasiallinen työmme normaalioloissa on pitää asiakkaiden tarpeista huoli, olla paikalla ruoka-aikoina ravintolassa sekä pitää huolta, että muut työntekijät tekevät myös työtehtävänsä sovitusti. Eli tiivistettynä olemme täällä yhdessä kahden muun työntekijän kanssa resort managereina.
Hullua, että vain pari kuukautta sitten olin huoleton rivityöntekijä isossa laastaritehtaassa ja nyt asun toisella puolella maapalloa ja vastaan resortin toimivuudesta. Näin se elämä kuljettaa, kun vain uskaltaa hypätä sen vietäväksi. Ja sitten tulee ne asiat, joihin ei edes voi vaikuttaa – korona.
Elämä Raja Ampatilla, kulttuurierojen keskellä, ei ole helppoa
Muutto autenttiseen ympäristöön ei todellakaan ole ollut helppoa ennen koronaakaan. Kulttuurierot, joita päivittäin täällä kohtaamme ovat haastavia. Sitten on suihkun suolainen merivesi, rajoitettu sähkönsaanti sekä jatkuva paahtavan auringon alla työskentely vaatii kokeneemmaltakin seikkailijalta muutaman päivän sopeutua. Vaatteiden pesu tapahtuu nyrkkipyykäten suolaisen ja makean veden sekoituksella ja nihkeään ihoon on täällä totuttava.
Autenttisuuden lisäksi kulttuurierot ilmentyvät täällä myöskin monin eri tavoin. Suurimmalle osalle työntekijöitä seuraavan päivän työtehtäviä ei kannata kertoa edellisenä iltana, sillä niitä tuskin muistetaan seuraavana aamuna tai aloitetaan oma-aloitteisesti. Helpoin tapa on kertoa ne sillä hetkellä, kun haluaa tehtävien tapahtuvan. Työskentely tahti on usein myös verkkainen, eikä suurimmaksi osaksi mikään tapahdu aikataulussa. Roskia piilotetaan surutta hiekan alle, koska onhan se helpompaa kuin raahata tölkkejä johonkin muualle. Kulttuurin puolesta myös muistettava huolehtia, että ketään ei saa hätyytellä kesken rukousajan töihin. Oli työtehtävä sitten mikä tahansa tai miten kiireinen tehtävä, niin asiat Herran kanssa on hoidettava ensin.
Ei kulu päivääkään, ettenkö hieman ikävöisi suomalaista työmoraalia ja aikataulutusta. Täällä maailman viimeisimmässä kolkassa sitä kaikkea osaa arvostaa aivan eri tavalla. Nyt täällä maailman toisella laidalla saan päivittäin herätä kymmenien erilaisten lintujen sirkutukseen sekä lauluun. Tehtaan valkoiset betoniseinät ovat vaihtuneet palmupuihin sekä turkoosina kimaltavaan mereen. Voisinko enempää edes toivoa työpaikaltani tai ympäristöltä. Unelmat voivat toteutua, jos niihin uskaltaa vain tarttua. Ja toivon mukaan hotelli taas saa jossakin vaiheessa täyttyä asiakkaista ja saamme työn takaisin.
Sandran elämää paratiisissa voi seurata blogin puolella:
www.terveisetpaivantasaajalta.com
tai reaaliaikaisesti instagramissa:
@terveiset_paivantasaajalta