Postia Vietnamista: lomaa ja lomaromansseja

Kerro kaverille!

Terveiset Vietnamista!

Muutin Hanoihin neljä kuukautta sitten ja nyt syksy on vaihtunut talveksi ja pian kevääksi. Osa ihmisistä rakastuu Hanoihin suoralta kädeltä, mutta itse vielä odotan tunnetta. Hävettää myöntää ja joinain päivinä olen suorastaan vihainen siitä, miksen vaan voisi rakastaa tätä kaupunkia, sen hurjaa liikennettä ja pieniä kujia, joihin eksyessä ei ikinä tiedä minne päätyy.Ihminen voi oppia rakastamaan ja kiintyä asioihin ja paikkoihin, jotka eivät ensin tunnu missään. Olen oppinut sen täällä: ostin pyörän, joka oli ihan paska. Vihasin sitä ja sen myyjää, mutta lopulta vietyäni pyörän kahdeksan kertaa korjaamoon tajusin, miten tärkeä siitä on minulle tullut. Miten paljon en halunnut ostaa uutta pyörää, vaan halusin saada juuri sen toimivaksi. Ehkä se on myös Hanoi minulle, kiintymys ja päätös. Päätös siitä, että tämä saadaan toimimaan, ja sen ohella kasvava joku rakkauden tapainen tunne.

Hanoista haluan kertoa myöhemmin, mutta tänään kirjoitan matkastani Phu Quocille. Hanoissa on pienet länsimaalaisten piirit (ja täällä paikallisten ystävien saaminen on haastavaa) ja uutena vuotena varmaan puolet Hanoin länsimaalaisista matkusti laillani viettämään vuodenvaihdetta eteläiselle saarelle. En yhtään ihmettele Phu Quocin vetovoimaa: se on pieni saari, jossa on puhtaat rannat ja kirkas vesi, palmupuita ja ystävällisiä ihmisiä. Skootteri on helppo vuokrata ja ajaminen on vaivatonta. Saarella on rantaravintoloita ja –baareja, paikallista katuruokaa ja älyttömän hyviä mereneläviä eli jotakin jokaiselle.

Ennen matkalle lähtöä olin lukenut juttuja Puh Quocin roskaisista rannoista ja jatkuvista rakennustyömaista, mutta saari yllätti minut positiivisesti. Reissu itsessään ylitti ja alitti odotukseni monella eri tapaa. Matkustin saarelle ystäväni kanssa ihmisen kutsumana, jota olin tapaillut rennosti. Heti reissun ensimmäisenä päivänä, uutena vuotena, minulle selvisi, että tapailemallani ihmisellä on tyttöystävä (n.klo 00.30, *talk about drama*). Yöllä itkuni kaikui tyhjässä hotellihuoneessa (xD) ja yritin nyyhkyttää hiljempaa, ettei naapurihuoneisen asukit heräisi. Mietin, miten paljon vihaan uutta vuotta, miehiä, Vietnamia, itseäni ja list goes on! Seuraavana iltapäivänä (kun pääsin vihdoin ylös sängystä) tallustin rantaa pitkin silmät turvonneena lähimpään kahvilaan ja tilasin vietnamilaista kahvia ja nuudeleita ja uin kristallinkirkkaassa vedessä valkoisen hiekkarannan ympäröimänä tajuten, että vihaankin vain miehiä, en Vietnamia. Lupasin ystävälleni, että löydän lomaromanssin ja käännän reissun onnen ympäri.

Vietnamin Phu Quoc vedestä katsottuna.

Vuoden ensimmäiset päivät nautin pehmeästä hiekasta, uimisesta ja äänikirjoista. Parina päivänä vuokrasimme ystäväni kanssa skootterin ja ajoimme saaren pohjoispäätyyn, josta löysimme jotain odottamatonta: resorttialueen, jonne oltiin rakennettu minivenetsia, huvipuisto ja tomorrowland, kaikki ammottavan tyhjillään. Alue oli iso ja sen omistaa ilmeisesti rikas Vin Group, Vietnamin suurin yritys (huom. faktoja ei tarkastettu!). Epäilin vakavasti todellisuutta ajaessani sähköskootterilla tyhjässä Venetsiassa, sillä kaupunkiin ei saanut ajaa bensakäyttöisillä liikennevälineillä.

Phu Quocin Venetsia.

Kambodza Vietnamista katsottuna.

Yhtenä päivänä ajoimme saaren eteläpäätyyn kiireisten markettien ja kalastajakylien läpi ja näimme uuden, autenttisemman puolen saaresta, josta todella tykkäsin. Iltaisin kävimme syömässä keskustassa ja sen lähialueilla ja tapasimme uusia sekä vanhoja kavereita. Saarella oli pari kivaa baaria ja Bia Saigon-olut ei ole maistunut missään muussa maisemassa yhtä hyvältä, kuin rannalla auringonlaskun aikaan. Phu Quoc on tunnettu kauniista auringonlaskuistaan, jotka eivät pääse oikeuksiinsa kameran linssin läpi. Yhtenä yönä oli niin hauskaa, että valvoin melkein viiteen (!!), jolloin kaupungin päätie oli muuttunut autioksi, kun kävelin hotellia kohti. Yksin kävely oli muuten ihan turvallista, vaikka osa katukoirista oli hieman ärtyneitä herätessään unosiltaan, kun niiden ohi käveli. Phu Quocia voin siis suositella sekä aamuvirkuille, että yöpöllöille!

Auringonlasku Vietnamissa ja palmu.

Viimeiset päivät otimme ystäväni kanssa viiden tähden hotellin. Se oli hienoin, jossa kumpikaan meistä oli koskaan ollut, ja nautimme siitä sataprosenttisesti. Saarella oli mahdollista saada sopiva combo löhöilyä, humputtelua ja ruokaövereitä. Paikallinen hintataso oli hieman Hanoita korkeampi ymmärrettävästi. Kuitenkin esimerkiksi skootterin vuokraus maksoi vain 4 euroa per päivä ja bensaa kului alle euron edestä per päivä, vaikka ajamista kertyi.

Terveelline aamupala Vietnamissa.<

Hotellin allas

Auringonlasku rantabaarissa ja hymyilevä nainen.

Lomaromanssiani etsin lomalla baareista ja rannoilta kutkuttavan ”ehkä tänään jotain jännittävää tapahtuu” -tunteen kera (kaikki, jotka ovat olleet sinkkuja varmaan tietävät tämän tunteen). Ilokseni voin kertoa, että jotain odottamattoman jännittävää tapahtui ja löysin lopulta mitä kliseisimmän lomaromanssin: itseni.

Vietin paljon aikaa matkalla yksin pitkästä aikaa ilman kiirettä ja tajusin, että olin yrittänyt olla hauska, mielenkiintoinen ja kaunis (kuten olen!) miehen takia, joka ei ole ollut minusta kiinnostunut, vaikka olin toivonut. Ymmärsin myös, ettei hän olisi kiinnostunut, vaikka olisin 5kg hoikempi tai vielä hauskempi tai vielä mielenkiintoisempi, joten en aikonut kiduttaa itseäni postaamalla Instagramiin feikkionnellista pas… Tajusin, että tarvitsen vain yhden ihmisen, joka tekee minut onnelliseksi ja uskoo minuun – ja se ihminen olen minä itse. Niin, aika upean huvittava tajuaminen, eikö?

Lomaromanssi

Anteeksi, etten pystynyt kertomaan reissustani ilman draaman kaarta, mutta sallinette avautumiseni tämän kerran, sillä minulla oli paljon aikaa itsetutkiskeluun saarella pötkötellessä kokiessani kaikki tunteet aina huvittuneisuudesta aina aivan ärsyyntyneeseen. Ensi viikolla lähden yksin reissuun viettämään Vietnamilaista uutta vuotta ja reissulla tarkoituksenani on mennä Da Nangiin, Hoi Aniin ja Hueen.  Saan siis uuden mahdollisuuden uuteen vuoteen 2022!! Ja aion ottaa tästä mahdollisuudesta kaiken irti!

P.S. Vinkit tähän reissuun sain Seikkailijattarien FB-ryhmästä eli reissunaisten loungesta.

Terkuin, Salla

Salla Instagramissa: sallakivekas

 

Pssst! Haluatko sinä lähettää seikkailijattarille postia matkalta tai kertoa arjestasi ulkomailla? Kuka tahansa yhteisömme jäsen voi ilahduttaa meitä tarinoillaan; onhan seikkailijattaren tarina kerrottu meidän kaikkien reissunaisten äänellä. Lähetä kirje osoitteeseen [email protected] muutaman kuvan kera. Odotamme jo kirjettäsi!

Lumikenkäretki Nuuksiossa.
Tule kanssamme lumikenkäilemään! Lue täältä lisää.

Lukuvinkki: Lue myös Sallan kirje Iranista. Pääset kirjeen äärelle täältä.

Kerro kaverille!

Vieraskirjoittaja

Tämän artikkelin on kirjoittanut vieraileva Seikkailijatar. Vierailijamme ovat lukijoita, maailmanmatkaajia ja eri alojen asiantuntijoita.

Vastaa

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Vicky Haltia Ranskassa laskemassa.
EDELLINEN SEIKKAILU

Terveisiä Ranskan Alpeilta: ensilumi on vihdoin täällä