Miksi lähteä matkalle yksin? Eikö matkalla tule tylsää, jos on aivan yksin? Miksi ihmeessä kukaan haluaisi matkustaa ilman seuraa, jos kokemukset ovat parhaita jaettuna? Lue, miksi jokaisen kannattaa kokeilla soolomatkailua ainakin kerran elämässään.
Ensimmäinen soolomatka on aina jännittävä. Muistan pelonsekaiset tunteeni, kun hyppäsin ensimmäiselle suurelle ja eksoottiselle seikkailulleni aivan yksin, matkaseurana oli vain rakas ja jo paljon kokenut Fjällräven-rinkkani. Olin matkalla Kaakkois-Aasiaan, suuntanani oli tuolloin Malesian Borneo, luontoystävän paratiisi. Olin matkustanut Länsimaissa aiemminkin yksin, mutta nyt olin lähdössä sooloilemaan kaukaiseen Kaakkois-Aasiaan, täysin uusien kulttuureiden ympäröimäksi.
Aikaa oli pari kuukautta, mutta suunnitelmaa ei juuri ollut. Olin totaalisen vapaa, ylhäisessä yksinäisyydessäni. Nautin tilanteesta, vaikka jännitys ja pelko yrittivät välillä muistuttaa olemassaolostaan koputtelemalla takaraivossa, muistuttamalla muiden ihmisten varoitteluista ja median maalaamista uhkakuvista.
Pelko katosi heti lentokoneessa, kuten joka kerta. Lentokoneeseen astuttuani mieleni irtoaa kotimaan arjesta ja alan orientoitua uuteen. Jännitys muuttuu innostukseksi ja sisäinen hykertely näkyy herkästi myös ulkopuolelle.
Matkaillessa yksin olen onneni kukkuloilla ja vapaa sieluni hymisee tyytyväisyydestä.
Lukuvinkki: 10 vinkkiä soolomatkalle
Soolomatkailun vapaus
Soolomatkailun paras puoli on vapaus. Yksin matkaillessa olen oppinut nauttimaan omasta seurastani. Saan mennä sinne, minne haluan. Saan olla menemättä minnekään, jos siltä tuntuu. Saan kuunnella itseäni, omia mielihalujani. Saan luvan kanssa, itsekkäästikin, kulkea omat tarpeeni ja tunteeni edellä – ilman kompromisseja.
Mitä suuremmalla kokoonpanolla matkustaa, sitä moninaisempaa mielipidettä, unirytmiä ja mukavuusaluetta kombinaatioon mahtuu. Yksin seikkaillessa kuuntelen vain itseäni, menen omilla ehdoillani eteenpäin. Syön itse valitsemassani ravintolassa, valvon niin pitkään kuin haluan ja vietän aikaani aivan itse valitsemassani paikassa.
Yksin matkaillessani olen kokenut unohtumattomimmat kohtaamiset ja kokemukset. Yksin ollessani herätän mielenkiintoa ja minusta ollaan kiinnostuneita, välillä tietysti rasittavuuteenkin asti. Yksin olen vapaa hyppäämään vaikka toisen ihmisen moottoripyörän kyytiin tilaisuuden tullen ja voin vapaasti ja spontaanisti tarttua eteen tuleviin tilaisuuksiin. Yksin matkatessa on helpompi kuunnella omaa intuitiota ja seurata oman sydämen ääntä.
Yksin mennessä kuuntelen vain itseäni, menen omilla ehdoillani eteenpäin. Syön itse valitsemassani ravintolassa, valvon niin pitkään kuin haluan ja vietän aikaani aivan itse valitsemassani paikassa.
Yksin, mutta ei yksinäisenä
Loppujen lopuksi yksin matkatessa ei tarvitse olla fyysisestikään yksin, ellei niin toivo. Etenkin reppureissaajien keskuudessa suosittuja reittejä tallaillessa päätyy jatkuvasti paikkoihin, joissa ympärillä on paljon samankaltaisia seikkailijoita. Seuraa on helppo löytää ja muut samanhenkiset on vaivatonta bongata väkijoukosta.
Moni maailman seikkailija tai seikkailijatar on maailmalla täsmälleen samoista syistä, avoimena ja uteliaana. Kaikkia yhdistää ainakin yksi asia, kiinnostus matkailua kohtaan. Päivän tai muutaman tunnin tuttavuuksien kanssa se riittää jo mainiosti ja seurankipeinä hetkinä matkailuteeman ympärillä juttu luistaa myös ventovieraiden kanssa.
Ystäviä maailmalta
Välillä on vaikeaa antaa upean ja matkalla kohdatun ihmisen jatkaa matkaansa eri suuntaan. On helppoa kiintyä ihmisiin matkan päällä, ja yksin matkaillessa moni matkatuttavuus saattaa nopeastikin päästä syvemmälläkin tasolla lähelle. Periaatteessa ventovieraille matkatuttaville on helppoa avautua kaikesta maan ja taivaan välillä. Usein keskustelut saattavat edetä silmänräpäyksessä maailmankaikkeuden tarinoihin, särkyneisiin sydämiin ja suurimpiin unelmiin.
Olen yksin reissatessani tutustunut toinen toistaan upeampiin ihmisiin, joista moni on jäänyt vähintääkin ystäväksi naamakirjaan. Joidenkin kanssa olen jopa myöhemmin tavannut jossakin muualla, mikäli reissusuunnitelmat ovat vieneet tiemme samaan maahan samaan aikaan. Toiset heistä tulevat pysymään elämässäni pitkään.
Matkalla ollessa on enemmän kuin helppoa ystävystyä uusien ihmisten kanssa ja todennäköisyys maailmankuvaltaan samanlaisten ihmisten kohtaamiseen on suuri.
Olen saanut ystäviä kodissani majoittuneista sohvasurffaajista, viidakkoretkiseurasta maailmalla, sukelluskaverista sukellusreissulla tai vaikka bussimatkan vierustoverista. Matkalla ollessa on enemmän kuin helppoa ystävystyä uusien ihmisten kanssa ja todennäköisyys maailmankuvaltaan samanlaisten ihmisten kohtaamiseen on suuri.
Jos siis matkaseura puuttuu, älä jätä matkaa tekemättä! Maailma on täynnä hyvää seuraa, ja jo koneeseen astuttuasi olet kaikkein parhaan matkaseuran eli oman itsesi kanssa seikkailemassa. Matka omassa seurassa on paras mahdollinen tapa tutustua omaan itseen, mutta oman seuran välillä kyllästyttässä voi aina liittyä vaikka viereisen pöydän reissaajien seuraan.
Kiinnostaako soolomatkailu? Lue muut juttumme aiheesta täältä. Lauran oma Urbaani viidakkoseikkailijatar -blogi löytyy täältä.