Pia Asikainen

Pia Asikainen reissaa TV-kamerat seuranaan

by

Pia Asikainen kiertää maailmaa sekä työnsä että harrastustensa puolesta jo toista vuosikymmentä. Suomessa hänet tunnetaan muun muassa Liquid Sisters -bändin kitaristina ja Sohvasurffaajat-tv-sarjan ohjaajana. Viimeksi seikkailijatar on valloittanut Suomea, kesällä ilmestyvän Liftarit-sarjan puitteissa.

1. Kuka olet?

Olen Pia Asikainen, 45 -vuotias toimittaja ja ohjaaja.

2. Mottosi tai voimalauseesi?

Carpe diem.

3. Ikimuistoisin kohtaaminen matkalla

Beirutissa sijaitsevalla Shatilan pakolaisleirillä Jamile Shehaden kanssa käydyt keskustelut ja hänen luonaan yöpyminen. Shatilan pakolaisleiri on perustettu 40-luvun lopulla ja sen väkiluku on moninkertaistunut vuosikymmenien saatossa. Telttakylä on nykyään oikeastaan ghetto. Heikkorakenteiset korkeat talot ovat kiinni toisissaan ja talojen välissä kulkee kapeita käytäviä, joita kävellessä meinasi iskeä ahtaanpaikankammo. Ilma oli todella raskas hengittää. Jamile kierrätti minua ja Lotta Kaihuaa ympäri leiriä, ja vierailimme useissa Shatilan asukkaiden kodeissa.

Oltuamme erään perheen luona vartin verran minulle tuli tosi heikko olo, päätäni särki rajusti ja huimasi. Sama tilanne oli Lotalla. Sanoimme hyvästit perheelle ja jatkoimme matkaa. Talon pahasti sairastuttama perhe jäi asumaan täysin asuinkelvottomaan taloonsa.

Oppaamme ja majoittajamme Jamile on asunut koko ikänsä pakolaisleireillä ja auttaa työkseen palestiinalaislapsia Beit Atfal Assoumoudin sosiaalikeskuksessa. Hän kertoi meille koskettavia tarinoita palestiinalaisten elämästä ja vaikeuksista. Kysymykseen siitä, miltä tuntuu olla ilman kotimaata, hän vastasi: “On kuin olisi lintu, joka lentää koko ajan ilmassa. Eikä ole paikkaa johon laskeutua”.

Itselläni oli outo tunne jatkaa matkaa eteenpäin, seuraavaan maahan. Asia kun ei vaatinut minulta muuta, kuin passin vilauttamista rajalla. Passittomat palestiinalaiset sen sijaan jäivät Shatilan pakolaisleirille jatkamaan elämäänsä, vailla kotimaata ja vailla mahdollisuutta matkustaa.

4. Unohtumattomin seikkailu tai elämys

Vaikea valita yhtä. Unohtumattomin luontoelämys oli Galápagossaaret. Upea hetki Galápagossaarilla oli, kun snorklatessa tuijotimme jättiläiskilpikonnan kanssa toisiamme silmiin muutaman sekunnin ajan. Sitten se valtavan iso, maalla niin hitaasti liikkuva upea otus, singahti nopeasti kuin ohjus jonnekin syvemmälle mereen. Hetkeä myöhemmin parimetrinen valkoriuttahai ui edestäni.

Unohtumattomimmat seikkailut ovat olleet molemmat Sohvasurffaajat-sarjan kuvausreissut. Niillä tapahtui niin paljon ja nopeasti. Reissasimme noin kuukaudessa kuudessa maassa, yövyimme paikallisten kodeissa, käytimme pääsääntöisesti julkista liikennettä ja kaiken lisäksi teimme siitä ohjelmaa. Rakastan olla tien päällä. Se on minulle jotenkin luonnollinen olotila, jossa tunnen olevani kotonani. Hienoja hetkiä, hienoja kohtaamisia. Samalla oli tietenkin paljon säätöä, hirmu härdelli, yöpaikat kosahtelivat ja suunnitelmat menivät uusiksi. Oli haastavaa ja raskasta ja aivan älyttömän hauskaa ja antoisaa. Sohvasurffaaminen on hieno tapa matkustaa.

Viime kesänä liftasin pitkin Suomea ja tein samalla telkkariohjelmaa Liftarit, joka tulee ulos Yle TV1:ltä kesäkuussa. Oli valtavan ihanaa liftailla pitkästä aikaa kesä-Suomessa. Minusta on hienoa nousta tuntemattoman kyytiin, viettää pieni hetki yhdessä ja jutella mistä ikinä. Keskustelut autossa ovat usein vapautuneita. Suomi on kaunis maa, jossa asuu kiinnostavia ihmisiä. On vapauttavaa kohdata aidosti, kuunnella ja tulla kuulluksi.  

IMG_0109

5. Mikä on upein tai erikoisin majapaikka, jossa olet yöpynyt?

Erikoisin on varmaan 90-luvun taitteessa Berliinissä Mutoid Waste Companyn järjestämissä juhlissa. MWC oli brittiläinen madmax-elokuvista vaikutteita saanut performance-kollektiivi, joka oli hankkinut Venäjältä epäkuntoisia tankkeja, helikoptereita, lentokoneita ja mitä ikinä ja maalannut ne värikkäiksi erilaisilla väreillä. MWC kuljetti näitä erikoisia liikkumavälineitä pitkin maailmaa ja piti niiden keskellä juhlia ja tapahtumia. Tapasin nämä tyypit yhdellä Berliinin liftireissulla ja nukuin yöni tällaisessa psykedeelisin värein maalatussa, ylösalaisin olevassa, vanhassa venäläisessä tankissa Berliinin muurin vieressä, lähellä Oranienburger Toria.

Hauska yöpyminen oli myös Sveitsin Zermatissa kiipeilyreissulla, kun olimme kiipeilyporukkamme kanssa eksyneet illalla sumussa. Kun kömmimme aamulla teltasta ulos, teltan vieressä oli hiihtorinne ja japanilaisturistit naureskelivat ja ottivat meistä kuvia siinä, kun sulattelimme lunta ja kokkailimme.

Upeita yöpymisiä ovat ylipäänsä olleet yöt erilaisissa jumalaisen kauniissa maisemissa ympäri maailman. Viidakoissa, merenrannoilla, vuoristoissa, aavikoilla.

6. Pelkäätkö matkoilla jotakin?

Minulla on iso käärmekammo. Pelko sai alkunsa siitä, kun olin aikoinaan Indonesiassa silloisen kumppanini kanssa reissussa ja häntä puri kobra. Oli tosi lähellä piti -tilanne ja lopulta meidät lennätettiin yksityiskoneella Sumatralta Singaporeen sairaalaan. Viimeksi Boliviassa Amazonilla ollessani olin kauhusta suunniltani pimeässä viidakossa, jossa myrkkykäärmeitä roikkui puissa yläpuolellani.

Yleisesti matkustan rennosti ja luotan intuitioon. En koe varsinaisesti pelkääväni. Jos tulee fiilis, että kaikki ei ole kohdillaan, vaihdan paikkaa.

7. Paikka, jonne aina palaat

Kallio, Helsinki. Vaikka en enää Kalliossa asu, niin välillä tulee pakottava tarve päästä sinne. Pidän kaupunginosan rennosta vibasta.

8. Pakkaan matkalle mukaani aina…

Passin, hammasharjan, leathermanin, muistikirjan, taskulampun, matkavakuutustodistuksen.

9. Minkä neuvon antaisit muille naismatkaajille?

Saman, kuin kaikille matkaajille. Mieli ja sydän avoinna kohti uusia seikkailuita. Rennosti, rohkeasti ja hyvällä boogiella, paikallisia tapoja kunnioittaen.

10. Matkailu on opettanut minulle…

Matkailu on opettanut minulle avoimuutta, läsnäoloa ja joustavuutta. Vaikka huolellinen ennakkosuunnittelu ja taustoittaminen on äärimmäisen tärkeää, asiat kuitenkin muuttuvat silloin, kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä.

Olen oppinut, että kiinnostavimmat jutut syntyvät aidosta läsnäolosta. Se taas vaatii kuuntelemista sekä taitoa tarkastella omia ja muiden näkemyksiä avoimesti ja kunnioittavasti sekä tarvittaessa myös kriittisesti. Läsnäolo auttaa myös lukemaan tilanteita ja tuo joustavuutta – huonoa suuntaa tai kantaa voi tarvittaessa vaihtaa nopeastikin. Matkailuohjelmaa tehdessä nämä kaikki ovat välttämättömiä taitoja. Tien päällä pitää tietää mitä kuvata, mitä ei ja milloin kamerat kannattaa pitää visusti piilossa. 

Pia Kolumbiassa

Tässä juttusarjassa esittelemme upeita ja inspiroivia seikkailijattaria.

Seikkailijattaret on matkaileville naisille suunnattu kollektiivinen media ja matkailevien naisten yhteisö. Vinkkejä jakavat matkabloggaajat, valokuvaajat, lukijat sekä useiden alojen asiantuntijat. Inspiroi ja inspiroidu.

1 Comment

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.