Kun ulkosuomalainen palasi Suomeen – ja jäi sille tielle

Kirjoitin pari vuotta takaperin pitkittyneestä ulkosuomalaisuudestani ja jaoin tunnelmia muutaman viikon Suomi-lomastani. Runoilin loppuun, kuinka kaukosuhteeni Suomen kanssa kukoisti, ja etten tiennyt, milloin palaan. Tosiasiassa jo tuon loman ajan leikin mielessäni ajatuksella, miltä tuntuisi muuttaa takaisin, edes hetkeksi. Se ajatus jäi muhimaan…

LUE LISÄÄ

Vapaaehtoistyön toinen puoli

Hakiessamme matkoillemme entistäkin enemmän merkitystä, saatamme hyvä intentio taustalla toimia suuressa mittakaavassa väärinkin. Vapaaehtoistyö on aihe, jossa mikään ei ole aivan mustavalkoista ja jossa taustatyöllä on suuri merkitys. Mitä tulisi ainakin tietää? Keniassa asuva Viola kertoo aiheesta nyt omat ajatuksensa.

LUE LISÄÄ

Koronakevät Espanjassa ei unohdu koskaan

Koronakevät Espanjassa oli mieleenpainuva elämys, joka ei varmasti unohdu koskaan. Kun maahan julistettiin maaliskuun puolivälissä hälytystila, en vielä osannut arvata, että seuraavat pari kuukautta kuluisivat tiukassa lockdownissa oman kodin vankina. Tuolloin maasta lennettiin vielä viimeisiä lentoja Suomeen, mutta päätin pysyä Espanjassa, josta olin vuokrannut asunnon toukokuun loppuun asti aiempien vuosien tapaan. En olisi kuitenkaan uskonut, että koko keväänä en pääse seikkailemaan juuri omaa asuntoani pidemmälle.

LUE LISÄÄ

Elämää vieraassa kulttuurissa – Terveiset Länsi-Papualta

Indonesia on yli 17 000 saarellaan yksi Aasian suurimmista maista, jonka eri alueet ovat pullollaan erilaisia kulttuureja ja tapoja. Räikeimmät ja ääripään kulttuurit ovat vuosisatojen ajan liittyneet viidakoissa asusteleviin ihmissyöjäheimoihin, koiria ruoaksi syöviin sulawesilaisiin sekä Sharia-lakia noudattaviin acehilaisiin. Uskontoon liittyvät kulttuurierot Indonesiassa ovat suuria, mutta yhteinen sävel eri uskontokuntien välillä on löydetty.

LUE LISÄÄ

Olisinpa tiennyt tämän ennen kotikaranteenia

Mitä kannattaisi hamstrata vessapaperin sijasta kotikaranteenia varten, jotta aika ei kävisi pitkäksi? Espanjassa Korona-karanteenissa oleva vieraskirjoittajamme, Tuikku, jakaa omat pienet vinkkinsä, joiden avulla mahdollisesta pakollisesta karanteenista selviää edes hieman paremmin. Korostus myös asialle, pysy kotona ja ainakin poissa väkijoukoista. 

LUE LISÄÄ

Jules päätyi mutkien kautta Rioon matkaoppaaksi

Miten suomalaisen metallibändin laulaja päätyy matkaoppaaksi Brasiliaan? Tämän kerran kuukauden seikkailija -haastattelussa pääsemme kurkistamaan Jules Näverin tarinaan, jossa matkat, kohtaamiset ja sattumukset ovat johtaneet osavuotiseen asumiseen ja oppaana toimimiseen Brasiliassa sekä muualla Etelä-Amerikassa.  Myös bändinsä kanssa Jules on päässyt kiertämään runsaasti maailmaa, joten seikkailuja ja reissukokemuksia on miehelle silläkin saralla kertynyt. Tutustutaan siis hieman tarkemmin millainen matkamies on kyseessä. 1. Kuka olet? Jules Näveri, -81, yhteisöpedagogi / matkaopas / vokalisti.

LUE LISÄÄ

Kuinka suomalaisuuteni karisi Filippiineillä

Suomi ja Filippiinit ovat kuin yö ja päivä. Kulttuuri, ilmasto ja tapa katsoa elämää ei voisi olla erilaisempi. Muutin Filippiineille tammikuussa 2015 puoleksi vuodeksi töitä tekemään filippiiniläiseen konsulttifirmaan, ja sopeutuessani saarten elämään huomasin suomalaisten tapojeni olevan vähintäänkin omituisia verrattuna filippiinojen lupsakkaan meininkiin. Saarivaltion tapoihin totuttelu vaatikin muutamia uhrauksia perusjäyhältä pohjoismaalaiselta. Aloin kävellä hitaammin. Oikeastaan luovuin kävelemisestä melkein kokonaan. Asustelin tuolloin Makati Cityssä, Manilan liikekeskustassa noin kahden kilometrin päässä toimistoltani. Koto-Suomessa

LUE LISÄÄ

Kaukosuhteessa kotimaahan: Suomi ulkosuomalaisen silmin

Miltä tuntuu palata Suomeen monen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen? Mitä pohjoinen maamme Suomi tarjoaa ja mitä ulkosuomalainen arvostaa omissa juurissaan? Havahdun lentoemännän huomautukseen ja liu´utan vielä unisena pienen ikkunani auki. Yli 20 tunnin lentämisen jälkeen, avautuu edessäni satumainen maisema yli Helsingin saariston. Aamuaurinko nousee horisontissa hehkuvan oranssina ja maalaa näkymää kehystävät pilvet hempeän pinkeiksi. Enigmaattinen näky saa liikuttuneeksi. Liitäessäni yli usvaisten, aamu-unisten peltojen, ajattelen vain onnellisena: tässä on minun kaunis

LUE LISÄÄ

Töissä ulkomailla – Oma sosiaalialan yritys Espanjan auringon alla

Kiinnostaako ulkomailla asuminen? Haaveiletko ulkomailla työskentelystä? Tässä juttusarjassa tutustumme naisiin, jotka ovat asettuneet ulkomaille asunmaan ja töihin. Voit ammentaa inspiraatiota ja ideoita heidän matkastaan, ja lukea miten he päätyivät lähtemään Suomesta, miten työelämä on sujunut ulkomailla ja mitä haasteita matkan varrelle on mahtunut. Sarjan aloittaa 32 -vuotias Karoliina Kosmaa, joka asuu tällä hetkellä Espanjan aurinkorannalla.  Kuka olet ja missä asut tällä hetkellä? Olen Karoliina Kosmaa (32) ja alunperin Turun seudulta.

LUE LISÄÄ

Retriittifirman perustaminen Filippiineille 1/2 – Hullusta unelmasta todeksi

Miltä tuntuu lähteä vetämään jooga- ja sukellusretriittejä Filippiineille ilman sen kummempaa kokemusta? Tämän juttusarjan ensimmäisessä osassa Kaisa kertoo miten hänen perustama Reconnect Discover -retriittifirma sai alkunsa. Toisessa osassa paneudutaan käytännön asioihin ja kantapään kautta opittuihin vinkkeihin. Viisi vuotta sitten seisoin sukellusvälineet ylläni keikkuvassa veneessä Boholin rantaviivan läheisyydessä, Filippiineillä ja katselin sveitsiläistä pariskuntaa, joka omisti sukellusfirman. Olimme juuri poikaystäväni kanssa aloittaneet sukelluskurssin, mutta päässäni soi vain yksi ajatus, “Ai että näinkin

LUE LISÄÄ

Elämyshakuisella on seikkailu geeneissä – onko sinullakin?

Monet seikkailijat tunnistavat itsensä tästä: vaihtelu virkistää, rutiinit kyllästyttävät, samaa työtä ei oikein jaksaisi tehdä muutamaa vuotta kauempaa ja uudet kokemukset tai matkakohteet innostavat kaikkein eniten. Jos sinusta tuntuu, ettet halua asettua paikoillesi, kuten moni muu ympärilläsi tai että menojalka vipattaa muita enemmän, sinäkin olet luultavasti elämyshakuinen. Mutta meitä elämyshakuisia voi olla moneen junaan. Elämyshakuisuus (High Sensation Seeking) on alun perin Marvin Zuccermanin luoma termi, joka kuvaa ihmistä, joka janoaa

LUE LISÄÄ

Kuinka ymmärtää eroja kulttuurien välillä?

Ulkomailla matkustaessa tai asuessa saattaa törmätä toisinaan voimakkaisiinkin näkemyseroihin paikallisten kanssa. Suomalaisena naisena voi olla vaikea ymmärtää, miksi Turkissa puhutaan vain matkassa olevalle miehelle, miksi Meksikossa naiset jäävät hoitamaan vanhempiaan tai miksi Koreassa kukaan ei sano koskaan “ei”. Kyse on selvästi kulttuurieroista, mutta mitä tämä tarkoittaa? Kulttuuria verrataan usein jäävuoreen. Aivan kuin jäävuoresta, myös kulttuurista 2/3 on pinnan alla ja vain 1/3 näkyvissä ihmissilmälle. Näkyvissä olevia ilmiöitä ovat ulkoiset, tapakulttuuriin

LUE LISÄÄ

Pääkirjoitus: Koti ja kodittomuus

Matkailijoina olemme tottuneet vaihteluun. Koko omaisuus kulkee rinkassa mukana, ja koti pystytetään reppureissulla jopa parin päivän välein uuteen paikkaan. Uusi koti ja uusi tukikohta palvelevat hetken aikaa, kunnes matka taas jatkuu. Joillakin kulkee myös työpaikka eli tietokone matkassa mukana, jolloin liikkumisen vapaus ja jopa tulovirta ovat mahdollistettuja. Tätä on nykypäivän nomadius, moderni kulkurielämä.

LUE LISÄÄ

Rakkauteni Mali – Henkinen kotini

Onko ihmisellä henkinen koti? Paikka, jossa ei ole koskaan aiemmin käynyt, mutta jossa tuntee heti alusta alkaen olevansa kotonaan? Tanialle Länsi-Afrikan Mali on henkinen koti.  Eräänä toukokuun alun päivänä kahdeksan vuotta sitten satuin Kaisaniemen opintoputkessa kävellessäni katsahtamaan juuri tietyllä sekunnilla oikealle. Silmiini osui A4-kokoinen juliste, jossa seisoi neljä turbaanipäistä miestä. Alla luki: Tuareg-musiikkia Malista. “Mikä on tuareg?”, kysyin itseltäni pahaa aavistamatta. Siinä hetkessä päätin: menisin kyseiseen tilaisuuteen ottamaan selvää. Olin jo aiemmin havainnut

LUE LISÄÄ

Kumppanin matkassa maailmalle – uhka vai mahdollisuus?

Rakas seikkailijatar. Sinä iloinen, itsenäinen, omatoiminen, reipas nainen! Kuinka monesti olet ideoinut, suunnitellut ja toteuttanut reissun? Kuinka monesti olet ottanut toisen mukaan matkaan ja pitänyt ohjaksia omissa käsissäsi? Mitä käy, kun irrotat kaikesta ja lähdet  vuorostasi toisen mukaan — esimerkiksi kumppanin työn perässä ulkomaille?

LUE LISÄÄ

Huone – mitä muuta voisin kaivata?

Kapkaupungissa opiskelijatalossa asuessani jaoin wc-tilat ja keittiön noin kymmenen tytön kanssa. Monelle soluasuminen voisi olla aika… stressaavaa. Mutta minä viihdyin, yllätin itsenikin. Tunsin syyllisyyttä siitä, että nautin omasta huoneestani niin paljon. En nimittäin ikävöinyt kumppanin kanssa jaettua kotia Suomessa. En uskaltanut sanoa tätä ääneen. Älkää käsittäkö väärin – en vain osannut kertoa, mitä Suomessa ollessani kaipasin. En tiennyt, mitä kaipasin. Nyt olen kerännyt hieman enemmän viisautta ja ymmärrystä siitä, mitä tarvitsen.

LUE LISÄÄ

Suomifaniksi ulkomailla – mitä matkat opettavat?

Sanotaan, että täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle. Oppiiko Suomea arvostamaan vasta asuttuaan muualla vai näkeekö kotimaan puutteet entistä selkeämmmin? Siiri otti asiasta selvää ja lähti kauas, Uuteen-Seelantiin asti. Palasin äskettäin takaisin kotiin vuoden mittaiselta karkumatkalta ulkomaille. Kyseessä oli tavallaan toinen kierros, sillä nuoruudessa olin viettänyt pidemmän ajanjakson reissaten Pohjois-Amerikan ja Euroopan kautta Australiaan, jossa olin asunut vajaan vuoden working holiday -viisumilla, suunnannut sitten Kaakkois-Aasiaan ja palannut parin vuoden reissuputken jälkeen

LUE LISÄÄ

Missä on koti ulkomailla asuvalle?

Olen asunut Australiassa seitsemän vuotta. Sopeutuminen Kengurumaahan ei ollut pelkkää katkarapujen grillausta ja ikuista auringonpaistetta, mutta silti löysin täältä onnen. Alkuaikojen suuren seikkailun tuntu on haihtunut, ja elämästä Australiassa on tullut arkea. Ajatus siitä, että rakensin kodin toiselle puolelle maailmaa, tuntuu edelleen hetkittäin epätodelliselta. Kun törmään lenkillä kenguruihin tai ihailen kaupungin pilvenpiirtäjien valoloistoa, tunnen olevani onnekas, että saan kutsua tätä mahtavaa maata kodikseni.

LUE LISÄÄ

Kolmen vuoden kodittomuus – mitä se opettaa?

Elämässäni on hetkiä, jotka ovat syöpyneet mieleeni ääriviivoja tarkemmin. Hetkiä, joista muistan ihan kaiken: laulut joita kuuntelin, lumen joka tippui hiljalleen märkään maahan, villasukat kylmällä parketilla ja vihreän riippukeinun keskellä suurta olohuonetta. Sen ainoan huonekalun tyhjässä asunnossani, ahdistuksen ja pelon, jotka joka muuttuivat toivoksi, ja tulevaisuuden, joka näyttäytyi avoimempana kuin koskaan ennen. Näissä elämäni hetkissä olen ollut eniten läsnä, eniten elossa, mutta omistanut vähiten. Ensimmäinen kosketukseni tyhjään, kodittomuuden ja huonekaluttomuuden

LUE LISÄÄ

Kulttuurishokkiterapiaa: Paluushokki

“Miksi kotiinpaluu on niin vaikeaa? Miksi en enää tunne kuuluvani tänne, mutten myöskään halua lähteä?” Näitä kysymyksiä pohti eräs tuttavani jokin aika sitten pitkän, ulkomailla vietetyn ajanjakson jälkimainingeissa. Kyseessä oli paluushokki. Monelle meistä on tuttu se outo tunne, kun palaa kotiin pitkän ulkomailla oleskelun jälkeen. Kun koti ei olekaan enää koti, kun tuntematon tuntuukin yhtäkkiä tutummalta kuin se tuttu, mihin kuvittelee palanneensa. Ystävät tuntuvat vierailta, kotimaiset tavat absurdeilta ja jatkuva vesisade ei vastaakaan

LUE LISÄÄ

Elämän lähdöistä

On päiviä, joiden voimasta maailmanjärjestys muuttuu. Jos uskaltautuu, jos muutokselle antaa luvan. Vuosi 2011 vei minut Amsterdamiin. Pyöräilin päivittäin yliopistolle pitkin kanaalinvarsia, ja vaikka päivät väitöskirjan parissa usein venyivät pitkiksi, pidin elämästäni. Paljon. Vapaa-ajallani opiskelin valokuvausta ja valokuvasin. Lopulta olin päättänyt jäädä, jatkaa arkeani yhdessä lempikaupungeistani – tervehtiä ja hymyillä tuntemattomille, hakea kukkapuskia ja herkkuja toreilta, asioita jotka eivät koskaan lakanneet ilahduttamasta. Toisin kävi.

LUE LISÄÄ